Huhtikuun 2024 kirjat

Ina Mutikainen, Unohdus. Sekava sepustus, joka ei kiinnostanut, niin paljoa, että olisin lukenut loppuun. yli puolen välin sentään. Opiskelijoita elokuvamaailmasta ja lääketieteen puolelta. Yhdistävänä tekijänä on  kiinnostus dissosiatiivinen muistinmenetys, jota yleisesti pidetään luulosairautena, mutta josta venäjällä, Permissä on tehty tutkimuksia. Eri henkilöitä ja asiayhteyksiä, eri fontteja, sekavia ihmisiä, eikä minnekään vievää juonta. 

Anne Tyler, Kellotanssi. Tyler osaa kirjoittaa monimutkaisista perheesuhteista. Willa huolehtii kotona pikkusisarestaan äidin ollessa oudoilla retkillään. Hän menee naimisiin enemmänkin uppiniskaisuuttaan kuin omasta harkinnastaan ja kun ensimmäinen mies kuolee heidän kolaraoituaan miehen hermostumisen ja tohelomaisuuden takia päätyy ennen pitkää uuteen ei niin onnelliseen aviolittoon. Oman elämänsä tarkoituksen hän löytää sattumalta kun menee huolehtimaan poikansa ex-puolison tyttärestä. 

Donna Leon, Hyvän nimissä. Brunetti joutuu oudon ja mutkikkaan jutun pariin kun vanha ystävä, naapurin tyttö tulee pyytämään apua muka tyttärensä takia, mutta asia osoittautuukin ihan muuksi kun epävirallinen tutkinta etenee. Kyseessä onkin mustasukkaisuus ja talousrikokset, joita on tehty hyväntekeväisyysjärjestön nimissä. Ruokia ei nyt laitettu, harmi.

Gianni Solla, Ystävyyden oppimäärä. Tora e Piccilin pikkuruisessa kylässä on isänsä sikalassa töitä paiskiva Davide, jolla ei ole juuri muita ystäviä kuin Terese jalkavammansa takia. Kun Mussolini lähettää 1942 juutalaisia kylään saa Davide ystävän Nicolasista ja hänen isästään, joka opettaa häntä mm. lukemaan. Juutalaisvaino saapuu myös kylään ja ihmiset piilottavat juutalaisia, Davide kadottaa Nicolasin ja pakenee itsekin kylästä Napoliin. Hän opiskelee näyttelemistä ja menestyykin. Vasta vuosien kuluttua hän palaa kotikyläänsä jossa Nicolas on asettunut hänen kotiinsa sikoja ja kasvimaata hoitamaan. Surullista kyllä heidän yhteinen aikansa on lyhyt Nicolasin pitkälle edenneen sairauden vuoksi.

Maaliskuun 2024 kirjat

 Claire Keegan, Nämä pienet asiat. Pieni kirja hyväsydämisyyden periytymisestä. Bill Furlonf, kolmen tytön isä, hiili- ja puukauppias ajelee talosta taloon toimittamassa lämmitystarviketta ennen joulua, myös luostariin/työlaitos, jossa saa huomata, ettei tyttöjä kohdella hyvin. Yhden tytön hän löytää kahdesti hiilikellarista ja vie lopulta kotiinsa.

Kate Thompson, Kirjasto sodan keskellä. Lontoon pommitusten keskellä Bethnal Greenin lastenkirjastonhoitaja Clara Button keksii siirtää kirjastoon maanalaisen käytävään, jotta sodan kauheuksien keskellä ihmisillä olisi edes jotain piristystä elämään. Kirjastosta tulee menestys, mutta myös kadehtijoita riittää, niin kirjastolautakunnan johdossa kuin lukevien rouvien aviomiehissä. Vaikka eletään sodan kauheuksien keskellä, oli kirja ihana. Kirjasto yhdisti ihmisiä ja syttyihän siellä myös rakkauksia, kuten Claran työtoverin Rubyn amerikkalaissotilas ja Claran turvallisuutta ylläpitävän yksikön johtaja Bill. Kirja perustuu tositapahtumiin ja lopussa on hyvä katsaus kirjastomaailmaan.

Anneli Jordahl, Karhunkaatajan tyttäret. Luulin, että tässä on oiva lukuromaani, mutta jouduin pettymään. Minua ei jaksa innostaa Seitsemästä veljeksestä ideoitu nykyaikaan siirretty täysin utopistinen tarina seitsemästä holtittomasta, likaisesta ja moukkamaisesta sisaruksesta, joiden vanhemmat kuolevat jo kirjan alussa. Tosin en tiedä miten hyväksi tarina olisi loppua kohden kääntynyt, koska en saanut itseäni lukemaan muutamaa lukua pidemmälle. 

Karen Blankfeld, Auschwitzin rakastavaiset. Kirja oli jälleen yksi muistelma kammottavasta ajanjaksosta lähihistoriassamme. Onneksi sentään pieni joukko natsien kiduttamistaja ja orjinaan käyttämistä ihmisitä on selvinnyt kertomaan mitä noilla epäinhimillisillä leireillä oikeasti tapahtui. Zippi ja David kohtasivat leirillä ja rakastivat toisiaan salaa. Heidän, kuten monen muunkin hengissä selviämiseen vaikuttivat sopivissa tehtävissä olevat toiset vangit, jotka pystyivät muuntelemaan listoja ja saamaan aikaan siirtoja kevyempiin tehtäviin. Leiriltä vapauduttuuaan he eivät enää tavanneet, ennen kuin Zippin viimeisinä elinaikoina. Molemmat olivat päässeet Amerikkaan.

Pirkko Soininen, Signe. Valokuvaaja Signe Branderista, s. 1869 kertova kirja. Signe oli pikkutarkka valokuvaaja, jonka valokuvia Helsingistä ja Suomen kartanoista on Hgin kaupunginmuseon kokoelmissa. Hän koki sota-ajan nälän ja puutteen, perheen ja ystävien kuolemat ja yksinäisyyden viime hetket Nikkilän sairaalassa. Vähä-eleinen ja kaunis kertomus.

Helmikuun 2024 kirjat

 Satu Rämö, Jakob. Trilogian kolmas osa, jota vähän harkitsin, koska toinen osa ei ollut ensimmäisen veroinen, mutta tämäpä olikin taas ensimmäisen tasoinen. Jakobille sattuu ja tapahtuu kun hän matkustaa Suomeen Äkäslompololle lapsenjuoltajuuskiistaa selvittämään. Hän joutuu sotketuksi murhaan ja HIldur matkustaa hänen avukseen ja lopulta selvittääkin syyllisen. Hilduria kositaan ja vähän nyt vaivaa, miten tämä tarina jatkuu. Hildurin sisaret ovat löytyneet, mutta kuinkas ollakaan Hildurin tutkimien murhien takana ovatkin nämä sisaret.

Katja Raunio, Viime ajat. Erikoinen tarina opintonsa keskeyttäneestä nuoresta naisesta, joka työskentelee museossa, Takakannen teksti: Kysyt, onko hän pistänyt merkille, että sellaiset asiakaspalvelikat, joiden tehtävänä on on tuppautua asiakkaan seuraan, liittymämyyjät, sähkösopimusmyyjät, ovat nuoria miehiä. Sen sijaan asiakaspalvelijat, joiden tehtävänä on odottaa tiskin takana, ovat nuoria naisia. Työkaverisi hymähtää ja kehottaa olemaan ajattelematta liikaa. " Teet elämästäsi vaikeampaa." 

Zoulfa Katouh, Sitruunapuiden aika. Tämä oli hyvin koskettava ja erilainen rakkaustarina keskellä Syyrian sisällissotaa. Salama on joutunut sairaalaan tekemään hoitajan ja lääkärin töitä farmasian alkeisopiskelunsa perusteella, koska potilaita on paljon, lääkäreitä ei. Sairaalassa hän tapaa miellyttävän pojan Kenanin. He pakenevat ylipursuavassa puolilahossa kalastajapaatissa rakkaasta kotimaastaan kun sairaalakin pommitetaan maan tasalle. He pääsevät veneen uppoamisesta huolimatta Saksaan sukulaistensa luo, uudistavat vihkimisensä ja aloittavat opinnot ja uuden elämän lopulta Kanadassa.

Tammikuun 2024 luetut kirjat

 Milja Kaunisto, Hajanainen, epätäydellinen elämäni. MK kertoo elämästään alkaen lapsuudesta "Suurentaiteilijan tyttärenä", ahdistavasta avioliitosta amerikkalaisen Jackin kanssa ja elämästä Ranskassa pienessä vuorten ympäröimässä kylässä Kitaristin ja kahden lapsen kanssa. Täydellisyyteen pyrkiminen käy lopulta voimille, eikä mikään enää maistu, on pakko turvautua mielialalääkkeisiin, jotta pääsee taas elämään kiinni. Paikoin mielenkiintoinen, paikoin taas jahnaava ja koska en muista Pasi Kaunistoa suurena taiteiliana tuo nimitys hämmensi.

Katriina Huttunen, Jälkikuolema. Epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta. Aihe on tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtainen, mutta asia on niin raskas etten saanut luettua koko kirjaa. Lukemista hidasti se, että tekstissä on niin paljon viittauksia eri teksteihin, kirjoihin ja vuosilukuihin. En ole aiemmin tiennyt kompastuskivistä, mutta olen silti kompastunut Tornin edessä olevaan kiveen. Seuraavalla Hgin reissulla käyn lukemassa kiven tekstin kunnolla. 

Silja-Elisa Laitonen. Haavat. Raakelin elämää edellisen romaanin, Valinta jälkeen. Raakel pääsee Lapinlahden sairaalasta kun toimeentuu ja saa olonsa kohenemaan ajatellessaan tulevaisuuttaan ja opiskelua. Uusia käänteitä tulee eteen niin suvun kuin sota-aikaisen miesystävän Voiton kuin koulunkin suhteen. Pidän Laitosen kirjoitustyylistä ja aihevalinnasta ja odotan jo jatkoa. 

Ágota Kristóf, Iso vihko. Vaikka luin trilogian ensimmäisen osan vasta toisen osan jälkeen en mielestäni menettänyt mitään. Tarina on niin erikoinen ja ennalta arvaamaton, että kaksosteen muutto isoäitinsä luo ja heidän itsenäiset harjoituksensa erilaisissa asioissa, kestävyydessä, oppimisessa ja ympäristön tarkkailussa ja tutustumisensa erikoislaatuisiin ihmisiin veivät mennessään. Seuraavaksi kolmas osa.

Ágota Kristòf, Kolmas vaihe. Trilogian kolmas osa, jossa tarinan ja henkilöiden oli kaiketi tarkoitus nivoutua uudelleen yhteen, mutta loppu olikin melko kun paljastuu ettei aiemmin kerrotut kaksospoikien tarinat olekaan totta kuin osin. Tässä nyt vähän haittasi se, että luin toisen osan ennen ensimmäistä. Mutta hienosti kerrottu tarina kuitenkin. "Poikkeuksellinen romaanikokonaisuus kuvaa minuuden ja muistin sumentumista sekä yksilön tuhoutumista ideologioiden ristitulessa."

Joulukuun 2023 kirjat

 Sirpa Kähkönen, 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Pitihän tämä Jorma Uotisen valitsema Finlandiavoittaja lukea.  Ja hyvä olikin, niin kuin Kähkönen osaa kirjoittaa ja tuoda ihmisen tunnot esille. Äiti on kuollut ja hänen päiväkirjojaan lukiessa kirjoittajan mieleen tulee asioita menneisyydestä, niin omien muistojensa kuin mummojen kertomina. Sukupolvien taakka purkautuu paperille, sodan traumat, alkolisoituminen, väkivalta, hellyys... hyvin henkilökohatisia muistoja äidistä ja muusta edesmenneestä suvusta.

Anna-Leena Härkönen. Huomenna hän ei tule. Mutkattoman suoraviivaisesti kirjoitettu tarina leskeksi jääneen Elsan elämästä. Yksinäisyydestä, riittämättömyydestä, vapauden tunteesta ja uusista tuulista, mm. suoraan puhuminen ja maksullinen mies.

Emma Cline, Vieras. Vähän kummallinen kirja minun makuuni. Kertoi Alexista, joka on viettänyt enemmän ja vähän outoa elämää päihteiden ja miesten siivellä. Hänellä on myös tapana töpeksiä ja niinpä viimeisin elättäjä nakkaa hänet ulos luxustalostaan. Sitten hän ajelehtii rannalla ja muiden nurkissa kunnes tulee äkkipysähdys.

Soraya Lane, Italialainen tytär. Seitsemän tytärtä. Seitsemän salaisuutta. Seitsemän rakkautta. Tämä on siis ensimmäinen osa tytär-sarjassa. Otin kirjan, koska kyseessä Italia ja olihan tässä Milanon balettia, viinin-,  hasselpähkinän- ja tryffelinviljelyä, sekä rakkaustarina. Lily lähtee Italiaan viininvalmistajan apulaiseksi ja tutkii samalla isoäitiinsä Esteen liittyviä vihjeitä jotka vievät hänet kadoksissa olleen sukunsa jäljille.

Emily St. John Mandel, Lasihotelli. Mielenkiintoinen tarina Vincentin, Paulin sekä heidän ystäviensä, tuttaviensa ja sidosryhmiensä elämästä lapsuudesta tuonpuoleiseen. Tarinan henkilöitä yhdistää myös pyramidihuijaus ja hotelli syrjäisellä saarella. 

Minna Lindgren, Sävelsinkö. Iina tekee väitöskirjaa unohdetusta säveltäjästä Pentti Keistiöstä Juttu ei tahdo edetä kummankaan osapuolen osalta toivotusti, mutta he kiintyvät toisiinsa ja käy niin, että Iina joutuu osin Keistiön hoitajaksi kun tämän kunto heikkenee. Kovasti tuntui ML haluavan briljeerata musiikkitermistöllä, jolla ei lukijalle ole ollut muuta kuin tavaamisen vaivaa. Ilman tuota kikkailua kirja olisi voinut olla ihan kelpo tarina muistisairauden etemisestä.

Ágota Kristóf, Todiste. Tulin lukeneeksi trilogian toisen osan ensin, mutta ajattelen, ettei se ehkä haittaa. Tarian vaikuttaa mielenkiintoiselta ja odotan jo seuraavaa ja ensimmäsitä osaa. Lucas elää syrjäisessä unkarilaiskylässä yksikseen kun kaksosveli on lähtenyt rajan yli ja muu perhe kuollut. Varsin erikoisia ihmisiä ja tapahtumia kuten Yasmine vauvansa Mathiaksen kanssa, kirjaston Clara, Peter, kirjakaupan Victor ja kellonajan kyselijä.

Taylor Jenkins Reid, Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä. Elokuvamaailmaan sijoittuva tarina Evelynin, Celian, Harryn ja heidän lähipiirinsä salaisuuksien täyttämästä elämästä galamourin ympäröimänä. Perustuu Evelynin elämäkertaan, jonka hän haluaa kertoa nimenomaan Moniquelle. Ja sekin selviää lopussa miksi juuri Moniquelle. Ei ihan minun kirjani, mutta kyllä tämä välillä oli kiinnostavakin.

Satu Rämö, Rósa  & Björk. Hildur esitetään supernaisena, joka surffaa ja ui jääkylmässä vedessä, juoksee ja käy salilla, sekä tietysti ratkoo Islannissa tapahtuneita murhia (omaan pussiinsa pelannut kunnallispoliitikko ammutaan ja tämän vanha kamu putoaa helikopterinsa kera mereen) ja muita rikoksia kumppaninaan Suomesta työharjoitteluun tullut Jakob. Tämä on jatkoa Hildurille, josta pidin, mutta nyt kertautuivat aika lailla samat jutut. Edelleen kahden Hildurin sisaruksen katoaminen on mysteeri, mutta vanhojen valokuvien kautta aukeaa uusi polku. Monta vanhaa ratkaisematonta juttua selviää, kuten Hildurin äidin Rakelin outo käytös.

Marraskuun 2023 kirjat

 Elina Hirvonen, Rakkauksien lokikirja.  Tässä päähenkilö kohtasi ihmisiä eri puolilla maailmaa niin kasvotuksetn kuin netin tai puhelimen välityksellä. Keskusteltiin, rakastuttiin, erottiin, ystävystyttiin, selvittiin pandemiasta ja sodasta...  Minua vähän häiritsi kun ihmiset olivat kirjaimia, miksi ei nimiä? 

Ayóbáni Adébáyo, Onnenkauppaa. Olipa mielenkiintoinen kertomus kahden eri yhteiskuntaluokista tulevan perheen kohtaamisista Nigeriassa. Eniola joutuu siirtymään (huonoon) kunnalliseen kouluun kun perheen isä jää työttämäksi, eikä raha riitä sisaren, Busolan ja hänen koulumaksuihinsa, vaikka äiti ja lapset käyvät jopa kadulla kerjäämässä.  Wúraáolá taas on rikkaan ja vaikutusvaltaisen perheen tytär, joka opiskelee lääkäriksi ja on menossa naimisiin. Eniola saa yllättäen jatkaa ompeluoppisopimustaan kun Yeye, Wuraolan äiti säälii häntä ja maksaa oppisopimusmaksun, mutta Eniola joutuu koulussa  huonoon seuraan ja jengiin, jonka mukana joutuu tunkeutumaan Wuraolan perheen kotiin "pelottelutarkoituksessa", mutta.... surullinen loppu...

Sofia Lundberg, Viimeinen taideteos. Olen pitänyt SL:n kaikista kirjoista, niin tästäkin, vaikka aihe oli surullinen. Hannan elämä huumeporukan seasta isoisän luokse maaseudulle, sijaishoitoon Ingridin luo ja New Yorkiin taidetta opiskelemaan. Kirjassa on toden tuntuisia asioita huostaanotosta ja sosiaalitoimen välinpitämättömyydestä lapsen hyvinvoinnista. Solhemissa oli John, Grace, Erik, Ellen ja kaikkia siellä rakastettiin ja kannustettiin, mutta silti lapset joutuivat holtittomien vanhempiensaa luokse ja elämä muuttui painajaiseksi. Surullinen tarina, vaikka Hanna saikin tehdä sitä mitä rakasti, taidetta, kun Ingridin ystävä vei hänet mukanaan NY:iin. 

Ann-Charlotte Persson, Sydämellisen joulun resepti. Emma pyörittää Lontoossa suosittua kahvilaa ja kiireisimpään aikaan joulun alla rakas isotäti putoaa kellarin rapussa ja joutuu sairaalaan. Emma palkkaa kiireessä avuksi miesystävänsä ex-vaimon ja lentää Ruotsiin. Tapahtuu monenmoista, niin kirjakauppaa pitävän tädin Susannen, naapurin Nicklaksen, ex-poikaystävän Marcuksen kuin Cartrerinkin kanssa. Välit rakoilevat, länentyvät ja katkeavat, mutta jouluksi kaikki on kuitenkin hyvin. Tämmöinen hömppäromaani, mutta ihan kiva tässä välillä tämäkin.

Kjell Westö, Molly & Henry. Sota-aikaan sijoittuva vaiherikas rakkaustarina Helsingin teatterimaailmasta ja Hufvudstadsbladetin toimituksesta, illanvietoista, kesähuvilalta ja rintamalta, josta Henry raportoi. Hienosti, oivaltavasti kirjoitettu niin miehen kuin naisenkin näkökulmasta raastavana aikana, jolloin moni menetti rakkaansa.

Anneli Kanto, Punaorvot. Suomen sisällissodan aikaan sijoittuva kertomus Johanssonin perheen kohtalosta. Isä Arvo kuolee vankileirillä, Aarre palaa, mutta kärsii äitinsä jatkuvasta isän ylistyksestä ja toimettomuudesta, sekä tunnostuskista kun söi isän antamat leipäkannikat leirillä. Vauva kuolee, Aarren joutuu viinatrokariksi kun töitä ei ole, tytöt Lahja ja Ilona viedään Pohjanmaalle "parempiin" oloihin, pois punikkikurjuudesta. AK on tehnyt laajan taustatyön ajan oloista ja ja tarina on melkein kuin elämäkerta, mutta fiktiota kuitenkin.

Anneli Kanto, Saalistetut. Tämä oli dekkari, jossa Noora Näkijä pestataan Lapin lomakeskukseen matkailijoiden viihdykkeeksi. Asiakkaita riittää, mutta eniten Nooraa mietityttää mökkinsä siistijä Marina, jolla tuntuu olevan jotain salaisuuksia. Lomakeskuksessa on muutenkin outoa henkilökuntaa, kuten Treelta kotoisin oleva autonkuljettaja. Eipä osaa kirjan alussa arvata mihin tarina päättyy.

Ella-Maria Nutti, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana. Surullinen tarian Agnetasta, joka ei tahdo pystyä kertomaan tyttärelleen Tildalle, että kuolee pian, syöpään, vaikka matkustaa varta vasten Tukholmaan. Kirjassa ei tapahdu kauheasti, mutta jäykät välit äidin ja tyttären välillä mutkistavat asioita ja kertomista. 

Maria Peura, Esikoinen. Lyhyet kappaleet soljuvat tarinaa eteenpäin, siksi hieno lukukokemus. Aihe on rankka, sillä kyseessä erityislapsi, jonka adhd diagnosoidaan vasta kun lapsi on kokenut niin huumeet kuin alkoholin ja ryöstön ja joutuu kasvatuslaitokseen. Tarina on omaelämäkerrallinen ja siksi se onkin niin koskettava ja todellinen. Äidin jatkuva syyllisyys ja huoli lapsesta, lisäksi huolehtimista tarvitsevat vanhemmat, väkivaltainen mies on onneksi poistuntu maasta.

Maritta Lintunen, Sata auringonkiertoa. Sotikoffien suvun tarina Jegorin ja Tailan evakkotaipaleesta Loukkavaaraan seuraavan sukupolven muutosta Ruotsiin. Leena sopeutuu nopeasti uuteen nykyaikaiseen elämään, Seppo palaa vuoden päästä kotitilalle ja viihtyy. Aila-äiti sinnittelee puolison kuoltua, Leena saa tyttären, Monikan, joka kiinnostuu suvun juurista ja alkaa selvitellä taustoja. Hyvin kiinnostava ja hienosti kirjoitettu tarina.

Ali Smith, Syksy. Vuodenaikakvartetin ensimmäinen osa. Hieno kudelma taidetta, tiedettä, eri ikäpolvien kohtaamisia ja keskusteluja lukemattomien aiheiden ympärillä. Elisabeth ja satavuotias naapuri Daniel ystävystyvät ja nauttivat pitkistä kävelyistä keskustellen. 

Maritta Lintunen, Stella. Liisa saapuu Helsinkiin kirjoituskurssille ja joutuu Ikääntyneen laulajan Sylvi Indreniuksen vuokralaiseksi. Vuokrasuhde ilmenee varsin sitovaksi, sillä Sylvi alkaa hallita Liisan elämää siinä määrin, että lopulta Sylvin poika auttaa Liisaa muuttamaan pois tämän luota. Toisena tarina vierellä kulkee Jurin, Liisan pojan tarina. 

Anna Hollingsworth, Pastellien maantiede. Enpä tiedä mitä tästä kirjasta voisi sanoa. Saattaa olla kirjoittajan omia Lontoon kokemuksiaan au-pairina, toimistoapulaisena, näytelmäkirjoittajakurssilla ja yksinäisenä tursitina. Luin loppuun, vaikka mietin koko ajan, että jospa jätän kesken...

Lokakuun 2023 kirjat

 Annie Lyons, Pommisuojan lukupiiri. Binghamin kirjakauppaan ja sen asiakkaiden ympärille sijoitettu tarina Lontoon pommitusten aikaan. Kirjastyossakin piipahdetaan. Gertie on perustanut edesmenneen miehensä Harryn kanssa kirjakaupan, jonka jatkoa hän pohtii aikoen jäädä eläkkeelle, Kaikki kuitenkin mullistuu kun Saksasta aletaan tuoda sodan keskeltä lapsia turvaan, yksi heistä, Hedy päätyy Gertien ennestään lapsettomaan kotiin. Alkukankeuden jälkeen yhteiselämä teinitytön kanssa alkaa sujua ja lämpenee ystävyydeksi. Kirjakaupan lukupiiri siirtyy pommisuojaan ilmahälytysten ajaksi ja ihmisten välit pienessä tilassa lähentyvät. Tarinassa on monia polkuja, rakkautta, sotaa, kirjoja, ihmisrakkautta..... ja sitä oli mukava lukea viltin alla.

Minna Eväsoja, Sensei, oppilaana Kiotossa. Tämä on rauhallisen tyylikkäästi kirjoitettu kertomus kirjoittajan opinnoista Japanissa kunnianarvoisan Sensein ohjauksessa. Mielenkiintoni ei kuitenkaan rittänyt koko kirjan lukemiseen. Mutta mikäli joskus matkustan Japaniin luen tämän, sillä kirjassa on runsaasri japanilaisiin käytössääntöihin liittyviä ohjeita.

Maarit Verronen, Hyvä näin. Verronen osaa kirjoittaa verrattomasti rtilaisista aiheista varsin pikkutarkasti, on sitten kyse urheilusta, hiukkaskiihdyttimestä tai ihmissuhteista.  Novellit eivät ole minulle sopivaaa luettavaa, koska en nauti lyhyistä raapaisuista, tarinat jäävät kesken, siksi en ihan kaikkia pätkiä lukenut.

Vappu Kannas, Kimalaisen kirja. Emily Dickinsonista ja hänen perheestään kertova tarina, jossa käytetty myös todellisiin tapahtumiin, henkilöihin ja taloihin liittyvää tietoa ja aineistoa. Mielenkiintoinen kirja kaikkine kummallisine ihmissuhteineen, etenkin Mable Todd, joka eli ihan omassa todellisuudessaan ja omahyväisyydessään.

Pierre Lemaitre, Loistavat vuodet. Tämähän oli ihan viihdyttävä kirja Pelletierin perheen vaiheista. Perheellä on saippuatehdas, jolle ei neljästä lapsesta tunnu löytyvän jatkajaa, Jean menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin, Etienne lähtee Saigoniin, Francois Pariisiin ja lopulta sinne päätyy Helenekin. Kukaan ei tee sitä mitä olivat vanhemmilleen kertoneet, mutta niin paljastuu etteivät vanhemmatkaan ole ihan sitä mitä lapset ovat luulleet. Tässä oli jännitystä, juonittelua ja historiaa. Ja tämä oli vasta sarjan ensimmäinen osa.

Erja Tulasalo, Oranssi puutarha. Pohjanmaalainen Maaru kipuilee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Koko ympäröivä yhteisö on hyvin kiinteä ja lestadiolainen, toisia nuoria tavataan vain seuroissa, eikä mikään muu kuin aviolitto ja liuta lapsia ole suotava tulevaisuudenkuva. Kun rakas Eliisa taipuu uskonnon vaatimuksiin ja avioituu, jää Maaru yksin ja lähtee Helsinkiin töihin ja opiskelemaan. Kyllä se elämä sitten lopulta alkaa sujua. Kirja on kirjoitettu pohojolaasella murteella, mikä teki lukemisesta hauskaa ja vähän vaikeaakin.