Nina George, Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kaunokirjallissuusapteekkilaivaa Seinellä pitävä Jean Perdu on ilmiömäinen kirjojen suosittelija, mutta ei ilon päivää ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen, kunnes lukee ainoalta rakkaudeltaan saamansa kirjeen ja lähtee siltä seisomalta seilaamaan kohti Provencea.
Donna Leon, Ansionsa mukaan. Leon ja Brunettin tutkimukset vievät aina vain mennessään.
Victoria Hislop, Paluu. Espanjan sisällisodassa hajonneen perheeen ainoa jälkeläinen Sonia löytää sattumalta lomamatkallaan jäljen äitinsä surulliseen ja järkyttävään menneisyyteen sodan kauhuissa. VH:n aiemmat kirjat Saari ja Elämänlanka olivat parempia.
Antto Terras, Stockmann Yard - myymäläetsivän muistelmat. Huumorilla rustatut kertomukset myymälää rosvoavista eri yhteiskuntauokkia ja kansallisuuksia edustavista ihmisistä ovat paikoin melkoista elokuvakamaa.
Joyce Carol Oates, Kosto: rakkaustarina. Todella vaikuttava kertomus äidistä ja tyttärestä, joiden elämä ensin pysähtyy ja sitten alkaa ennen ja jälkeen elämä sen jälkeen kun joutuvat raa'an huumehöyryisen nuorisojoukon pahoin pitelemiksi ja äiti myös joukkoraiskatuksi. Vaikka tekijät tunnistetaan ja kaikki näytteet ovat selviä, ei oikeus tapahdu, vaan kelmi ja nokkela puolustusasianajaja lyttää uhrin. Oikeus kuitenkin tapahtuu, mutta yhden oikeudenmukaisen poliisin "omin voimin".
Katja Kettu, Yöperhonen. Tämän kanssa kävi kuten edellistenkin Ketun kirjojen, en vaan jaksanut kahlata edes sataan sivuun saakka, sen verran taas tökki. Otan vielä äänikirjan ja kokeilen, jos tämä menisi kuunnellen. Kirjan kansi on melko vaikuttava.
Tommi Kinnunen, Lopotti. Tämä oli taas niin sujuva ja mielenkiintoinen, että loppui ihan kesken. No, eiköhän TK kirjoita vielä monta kirjaa.
Alan Bradley, Filminauha kohtalon käsissä. Taattua Bradleyä ja Flavia de Lucea.
Marceline Loridan-Ivens, Isä, et koskaan palannut. Keskitysleirikokemus ja vapautumisen jälkeinen odotus ja sopeutuminen.
René Nyberg, Viimeinen juna Moskovaan.
Hannu Väisänen, Elohopea.
Jonas Hassen Khemiri, Kaikki se mitä en muista. Tämä ei vaan ollut minun makuuni, vaikka takakannessa sanotaankin, että "Vuoden paras kaunokirjallinen teos Ruotsissa!". Sanotaan, että pitäisi aina lukea sata sivua, mutta 90 luin ja kyllä nyt riitti. Haluan jotain sujuvampaa.
Panu Rajala, Nuoruuden neljäs näytös. Tämän kirjan otin luettavakseni ihan siksi kun minulla ei muka ollut mitään luettavaa. Jälleen yksi kesken jäänyt kirja kokoelmaani. Vaikka PR kirjoittaa sujuvasti, niin ei jaksanut hänen erinomaisuutensa kiinnostaa 85 sivua enempää.
Romain Puértolas, Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Milla Keränen, Kapteeni
Leena Lander, Kuka vartijoita vartioi
Catharina Ingelman-Sundberg, Ryöstönhetki kullan kallis
Outi Pakkanen, Helle (ei enää taattua Pakkasta)
Laura Lehtola, Pelkääjän paikalla
Nicholas Barreau, Meillä on aina Pariisi
Unen aika (ei mitään uutta unettomuuden hoitoon)
Heidi Köngäs, Hertta
Haruki Murakami, Maailman loppu ja ihmemaa (ei jaksanut lukea sataa sivua pidemmälle)
Maeve Binchy, Kastanjakadun väki
W.G. Sebald, Merkintöjä Korsikasta
Aleksi Aalto, Rintaperillinen
Paula Hawkins, Nainen junassa
Anja Snellman, Antautuminen
Kaisa Haatanen, Meikkipussin pohjalta
Heleena Lönnroth, Kukkamarin kolmas elämä (huono)
