Elena Ferrante, Kadonneen lapsen tarina. Päätin sitten lukea tämän Napoli-sarjan päättävän kirjan, vaikka jossain vaiheessa menetin mielenkiintoni Elenan ja Lilan rauhattomaan ja raakaan elämään ja outoon suhteeseen. Päätösjakso oli taas mielenkiintoinen, vaikka henkilöt tuppaavat menemään sekaisin kun monia ihmisiä kutsutaan samoilla nimillä, kuten asia todellisuudessakin on.
Tuuli Salminen, Rannalla poika. Tarina on hyvin kirjoitettu ja elävä, mutta jollain lailla irtonainen, alkoi siitä kun psykiatriäiti poikansa ja tyttärensä kanssa oli muuttanut merenrantakaupunkiin, tytär lähti Italiaan, poika ei käy koulussa ja äidilläkin menee huonosti töissä, paikkakunnan vastaaonottokeskus aiheuttaa närää, josta äitikin sai osansa suvaitsevaisuutensa takia, naapurit ovat kuitenkin avuliaita. Vastaaottokeskuksesta karannut poika löytyy murjottuna rannalta ja äiti hoitaa hänet kuntoon aluksi vastahakoisen poikansa kanssa, joka lopulta ystävystyy pojan kanssa.
Teemu Keskisarja, Saapashanka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus. TK:n historia Kiven elämän värikkäistä ja vähemmän värikkäistä käänteistä on todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja tuli suorastaan ahmittua. Kiven rämpiminen läpi arjen tarpeiden haalimisen ja juhlan tulleen "pomeloon" saakka ryypiskelyn on osin tuttua, mutta TK on kaivellut kirjeitä ja muistiinpanoja, niin että kertomus saa ihan oikean elämän.
Sarah Lark, Valkoisen pilven maa. Uuteen-Seelantiin matkaavat kotiopettajatar Helen vaimoksi lammastilalliselle joka osoittautuu juopoksi talonröttelön ja huonolaatuista villaa tuottavien lampaiden äkkipikaiseksi omistajaksi. Samalla laivalla Helen huolehtii orvoista pikkutytöistä, jotka on lähetetty piioiksi eri perheille sekä Qwyneira, jonka lammasparoni Gerald Warden voitti pokerissa poikansa Lucasin tulevaksi vaimoksi. Näiden henkilöiden tarinoita kuljetetaan lomittain ja limittäin tiiliskiviromaanin sivuilla lampaiden, hevosten, koirien, juhlien, työntekijöiden, kaupunkilaisten ja upeiden maisemien ryydittämänä. Kelpo lukuromaani, vaikka olikin vaikea lukea kun oli niin paksu, 892 s.
Tara Westover, Opintiellä. TW kertoo omituisesta elämästään mormoniperheessä, jonka isä vainoharhaisesti puuhastelee varmuusvarastoja maailmalopun varalle. Lapset eivät käy koulua, eivätkä käy lääkärissä, eivät edes tiedä milloin ovat syntyneet. Kaikki on liittovaltion salaliittoa tai Luciferin aikaansaannosta. Jossain vaiheessa Tara kuitenkin saa päähänsä, että haluaa kouluun ja alkaa valmistautua pääsykokeisiin. Siitä alkaa hänen tietoisuutensa kasvu ympäröivän maailman suhteen ja stipendien turvin hän loppujen lopuksi valmistui historian tohtoriksi Cambridgesstä.
Todellinen selviytymistarina, vaikka omilta vanhemmilta ei tippunut apua, päinvastoin. Ihan jännitti miten tyttörukka selviää kaikesta julmuudesta ja manipuloinnista järjissään. Kaikeksi onneksi Taralla oli Tyler, joka vauttoi sisartaan yli vaikeiden vaiheiden.
Carita Forsgren, Perintö. Okko on perijä, joka ei halua perintöään, perheyritystä ja sen mukanaan tuomia rasitteita, häntä kiinnostaa taiteilijan ura. Vanhemmat eivät ole eronneet, mutta molemmilla on uusi suhde ja sekin mutkistaa asiaa. Monenmoista mutkaa ja vähän jännitystäkin tarinaan sisältyy ennen kuin riitaisan perheen peintöasiat saadaan päätökseen.
