Satu Rämö, Hildur. Luinpa minäkin tämän kehutun dekkarin (jälleen siis dekkari!) ja oli kyllä hyvä. Tarina vei mennessään, eikä heti voinut arvata mistä oikein oli kysymys ja rauhallisessa Islannissa ykskaks kuolee ihminen toisensa perään. Ensin resuinen pedofiili, sitten öykkäröivä lakimies ja vielä urheilullinen opettaja, joka oli Hildurin ystävä. Samalla Hildur käy surffaamassa ja lenkillä ja mietti parikymmentä vuotta aiemmin kadonneita sisariaan ja kyllä heidänkin katoamisensa tässä samassa yhteydessä selviää. Tämä on kirja, josta saisi vallan mainion elokuvan tai tv-sarjan.
Sari Vuoristo, Etäisyys linnuntietä. Jari lähtee Libanoniin rauhanturvaajaksi, samaan sodan runtelemaan kaupunkiin muuttaa myös Rima sisarenpoikansa Faridin kanssa, jota isä ei enää sietänyt. Uusi elämä jotenkuten kohennetussa talossa, pesulaa pitäen, pojalla kyyhkyjä katolla. Kaikki päättyy julmasti, kyyhkyt tapettu, poika työnnetty katolta, Rima jatkaa muualle ja Jarin pesti päättyy. Kotona perhe, jonka kanssa ei heti kaikki suju mutkattomasti.
Elina Annola, Kunnes kukkivat puut. Innostun aina esikoiskirjailijoista, koska silloin yleensä saa luettavakseen jotain erilaista. Tässä Emilia viettää kesälomaansa opettajan työstään Helsingissä. Tuomaksen kanssa tuli ero, mutta tilalle tuli heti Jere. Kaikki on ihanaa ja onnellista, kunnes tulee parhaan ystävän Minnan juttujen takia pakkomennä syöpäkokeisiiin -olo, mitään ei löydy, mutta saattaahan sitä olla muita sairauksia..... Ei kirja minuun ihan kolahtanut, vaikka sen silti luinkin, tosin välillä harppoen, koska nuorten kahviloissa oleilu ja biletys ei niin kovin kiinnosta.
Marco Vichi, Vääjäämätön kohtalo. Nyt oli leppoisa dekkari, kas kun komisario Bordelli on muuttanut maalle ja ryhtynyt viljelemään omaa keittiöpuutarhaa ja opetellut valmistamaan ruokaa Ennio Bottan ohjeilla. Bordelli on irtisanoutunut virastaan ja oman taloutensa hoidon ja kirjojen lukemisen ohella suunnittelee ja toteuttaa omankädenoikeutta tapauksessa, johon eivät virkavallan toimet yllä, hän suorittaa koston tappamalla neljä "yhteiskunnan mahtimiestä", jotka ovat raiskanneet ja tappaneet pikkupojan. Naisasiat vain eivät ota luonnistuakseen.
Vappu ja Ilkka Taipale, Taipaleella. Pariskunta on matkustellut laajasti erilaisten projektien merkeissä, rauhantyö, eriarvoisuuden vähentäminen, ydinaseiden vastustaminen.... Matkat ovat vieneet milloin Kiinaan, Japaniin, Amerikkaan, Iraniin Mongoliaan...., käyneet sairaaloissa, vankiloissa, vanhainkodeissa... ja aina he ovat matkustaneet mahdollisimman edullisesti ja asuneet halvoissa hotelleissa. Toki he ovat myös ystävystyneet monien ihmisten kanssa ja asuneet myös yksityiskodeissa.
Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja, Kun niin perkeleesti sahaa : Kopran sahasuvun historia. Aika mielenkiintoinen tarina Karjalan evakkona Suomeen sirkkeli selässä Valkjärven Vuoksen varrelta tulleen Tenho Kopran ja hänen poikansa Keijon ja tämän poikien Pekan ja Villen sahatoiminnasta 1930-luvulta tähän päivään. Koprien Versowoodin ja Westaksen tarina jatkuu yhä osana Suomen suurimmista alan toimijoista. Mielenkiintoinen sivujuonne: Pekka Kopra muutti 2013 Naantaliin kun perusti oman toimintansa lähemmäksi Raunion ja Pihlavan sahoja.
Sari Aro, Nukkuvan jättiläisen laakso. Vuonna 1929 Alinan isä lähettää 8 vuotiaan tyttärensä tädin Fannin ja tämän miehen Johanin kanssa Brasiliaan paremman elämän perään. Äiti ja Rauha-sisar ovat kuolleet. Onnelan rakentaminen alkaa toivorikkaasti muiden yhteisöön asettuneiden kanssa, mutta säröjä alkaa pian syntyä kun ruokaa on niukalti, kalastaa tai metsästää ei saa, ei edes kahvia juoda, mansikkasato pitää kokonaisuudessaan antaa myyntiin, paitsi että sota katkaiseen tien ja ne onkin pika pikaa säilöttävä, tulvat vievät maata ja ihmisiä, heinäsirkat syövät sadon. Alina ystävystyy alkuperäiskansaan kuuluvan Desireen kanssa kun johtajan tyttäret katsovat häntä nenän vartta pitkin. Kun Desiree kuolee taudin riuduttaman lähtee Alina siirtokuunnasta ja aloittaa oman elämän Riossa. Elämä ei sielläkään ole helppoa, mutta hän selviytyy, vaikka menettää taas ainoan ystävänsä ja rakkaansa tämän miehelle ja vauvalle . Kertomuksen taustalla on kirjailijan miehen suvun tarinaa, vaikka henkilöt ja tapahtumat ovatkin fiktiota. Pidin kirjasta todella.
Anna Takanen, Sinä olet suruni. Kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta. Koskettava ja kauniisti kirjoitettu kertomus kirjoittajan isän joutumisesta sotalapseksi kun äiti ei pystynyt elättämään molempia lapsiaan puolison kaaduttua sodassa. Timo-isän järkytys, odotus ja kaipuu kun äiti hylkää eikä tule koskaan hakemaan kotiin. Ruotsinsuomalaisena elämä ja yhteydet sukulaisiin Suomessa koskettavat niin isää kuin tytärtä, ja kertomus sai kyllä tunteet pintaan.
