Victoria Belim, Punaiset seireenit - ukrainalainen sukutarina. Kovin ajankohtainen kirja, jossa kirjailija kertoo oman sukunsa tarinaa. Surullisia ja kovia kohtaloita, mutta myös rakkautta ja sisukkuutta, joilla kaikesta selvittiin, ainakin osa ihmisistä. Kovin samanlaista on meno ollut 1930-luvulla kuin tänäänkin.
Karoliina Niskanen, Muamo. Kaksi naista Anna ja Miniä/Emäntä/Aino, toinen Pohjanmaalla, toinen Karjalassa, molemmista tulee leskiä. Molemmat saavat lapsen, Anna ei huolehdi pojastaan, mutta Minä rakastaa tytärtään. Maatalossa nuorten naisten elämää on raskasta ja yksitoikkoista, sitten alkaa sota ja karjalaisten on lähdettävä kodeistaan. Emäntä päätyy Annan taloon kahden tyttärensä kanssa ja ystävystyy uuden tuttavansa kanssa, palaa vielä omaan kotitaloonsa ja sinne saapuu myös Anna, sekä Ruotsissa sotalapsina olleet tytöt.
Kerri Maher, Pariisin kirjakauppias. No jaa... ei tämä lähtenyt kantamaan, vaikka kirjakauppa-aiheet ovat yleensä kiinnostavia, nimikin Shakespeare and Company ja hiljaisella pariisilaiskadulla....omistaja Sylvia Beach.
Anne Vuori-Kemilä, Maahan viilletty raja. Olipa kirja makuuni. Suomen historiaa 1900-luvun alun työläisnaisen ja köyhälistön näkökulmasta. Naiset raatoivat miesten lailla sahoilla ja laivanlastauksessa, joutuivat myös miesten narraamiksi ja sen myötä yksinhuoltajiksi ja huoritelluiksi. Näin kävi Reetan, joka antoi lapsensa kasvatiksi, kuten myös Signelle, joka luuli löytäneensä rakkauden sodan aikana saksalaissotilaasta. Kirja pahjautuu tositapahtumiin ja on siksikin kovin koskettava.
Eeva Turunen, Sivistynyt ja miellyttävä ihminen. Mitäpä tästä kehuvia arvosteluita saaneesta kirjasta sanoisin? Luin pari sivua ja ihmettelin mikä tässä on ideana, ajattelin, että pian varmaan normalisoituu ja selasin sivuja, ei, samaa outoa sepustusta koko kirja. Nyt on sanottava että en tykännnyt sitten yhtään täällaisesta kikkailusta, paperintuhlausta koko kirja.
Tiina Pihlajamäki, Siitä ei voi puhua. Sodasta, vankileiristä ja sen vaikutuksesta vangittujen naisten elämään. Sota on jossakin Euroopassa ja Mirjana joutuu 14-vuotiaana äitinsä kanssa leirille, jossa naisten pääasiallinen tarkoitus on olla miesten käytettävissä. Myös Mirjana joutuu raiskatuksi, ja saa lapsen, ja todistaa vuosia myöhemmin Kansainvälisessä Sotarikostuomioistuimessa. Tekijöitä saadaan tuomituiksi, mutta naisten elämä on jo pilalla.
Minna Rytisalo, jenny hill. Jenni Mäki muuttuu Jenny Hilliksi kun hän lähtee luksusukodistaan meren rannalta ja jättä uskottoman miehensä. Hän muttaa vuokra-asuntoon mukanaan omat tavavaransa, ei mitään yhteiseen kotiin kuulunutta. Hän opettelee rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi. Kirjaan on otettu vertauskuvallisesti mukaan tarinoita prinsessasaduista ja miten ne oikeasti menivät. Erilainen kirja kuin Lempi ja Rouva C.. Myös suhdetta sisareen ja lapsiin kuvataan.
Sara Al Husaini, Huono tyttö. Saara on vauvana muuttanut perheensä kanssa pakolaisleirin kautta Irakista Suomeen, käy koulua, pukeutuu huiviin ja elää vanhempiensa määräämää elämää kun kerran kuuluu, mutta haluaisi luopua siitä. Aikuisiällä perhe matkustaa Irakiin tapaamaan sukulaisia, eikä Saaralle ole kerrottu hänet hänet pakkonaitetaan tuolla matkalla. Hän päättää olla mahdollisimman sopuisa, koska tietää, että se on ainoa keino päästä takaisin Suomeen. Niin hän pääseekin ja vaikeuksien jälkeen saa eron "miehestään".
Annie Ernaux, Isästä, Äidistä. AE kirjoittaa omista vanhemmistaan ja heidän sukujuuristaan, köyhistä oloista pikku hiljaa parempiin oloihin pinnisteleviin isovanhempiin ja oman kahvilakaupan perustaneisiin vanhempiinsa. Isä kuolee ennen äitiä joka vähitelleen lopettaa työnteon, muuttuu toimeliaasta naisesta höppänäksi ja kuolee lopulta kroonikko-osastolla. Koskettava kertomus lapsen, nuoren ja aikuisen suhteesta vanhempiinsa.
