Viv Groskop, Au revoir, tristesse ja muita elämänohjeita ranskalaisista klassikoista. VG kirjoittaa varsin vauhdikkaasti ja eloisaa kieltä käyttäen klassikoista, joita on lukenut ja joita suosittelee, ainakin osin myös muita lukemaan. Osan kielen upeasta käytöstä saa kyllä myös kirjan kääntäjä Ulla Lempinen. Tätä hauskaa kirjaa oli kiva lukea ja kiinnostus näihin klassikoihinkin heräsi, Kadonnutta aikaa etsimässä, Bette serkku, Kurjat, Gigi...
Jenna Kostet, Margaretan synti. 1643-1644 Turussa käydään oikeutta Margaretaa vastaan, noita, huora, murhaaja. Hän on myöntänyt tappaneensa miehensä, Mårten Hoegin, mutta kaikki eivät ole ihan varmoja onko tunnustus totta. Margareta on raskaana ja viruu siksi koleassa tyrmässä kuukausia lapsen syntymään saakka ennen kuin tuomio pannaan täytäntöön ja hänen kaulansa katkaistaan. Sinä aikana hän ehtii kertoa oikeudenpalvelijalle Jakobille ja pyöveli Henrikille laajasti asioita elämästään. Kirja perustuu Turun raadin pöytäkirjoihin, mutta tarina on pääosin keksitty, koska asiakirjat eivät kerro kuin tapauksen pääpiirteet. Mielenkiintoinen!
Iiti Elomaa, Pettämätön kauneudentaju. Elämäkertaromaani 1850-luvulta eteenpäin. Jälleen ollaan Turussa, Helsingissä, Tukholmassa, Pariisissa, Saksassa. Suomen taiteilijapiireissä liikkuva romaani kertoo Erik Johan Löfgrenistä ja hänen opiskelustaan Tukholmassa ja Düsseldorfissa, sekä tuttavuudestaan Fredrik Cygnaeuksen kanssa, myös epäonnesta rakkauselämässä.
Annie Darling, Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa. Nyt oli vallan toisenlainen kirja. Loppu oli arvattavissa aika alkuunsa vaikka kirjan "sankaripari" kähinöikin joka asiasta ihan kirjan alusta asti. Aiheena on kirjakauppa, enkä voi siis ohittaa näitä tarinoita. Posy haluaa uudelleenavata perimänsä kirjakaupan Onnellisten kirjojen kauppana, mutta Sebastian on dekkareiden kannalla, Verinen tikari kaupan nimenä. Rahasta on tiukkaa ja kaikki on suunniteltava tarkkaan, joskin Sebstian rynnistää ovesta sisään usein ja ratkaisee raha- ym, ongelmia kysymättä Posyn mielipidettä. Ei tämä nyt mikään mestariteos ole, mutta viihdytti kuitenkin. Joissakin kohdin mietin sanavalintoja: oliko suomentajan vai kirjoittajan outouksia.
Veera Ikonen, Pimeässä syttyy majakka. Elina ja Markus lähtevät toipumaan saarelle, jossa ei ole yhtään lasta sen jälkeen kun ovat menettäneet oman vastasyntyneen vauvansa. Saarella on kuitenkin yksi lapsi, Milja ja hän tuppautuu aika lailla heidän seuraansa. Miljan äiti Stella on eläväinen taiteilija ja antaa omalta osaltaan potkua parin toipumiseen. Ihan kiva kirja.
Ann-Luise Bertell, Ikävän jälkeen. Marian ja hänen veljensä Haraldin elämä kääntyy ikävään suuntaan kun heidän äitinsä suostuu uusiin naimisiin isän kuoleman jälkeen. Uusi isä ei ehtiä hyvällä katso, työtä on tehtävä aamusta iltaan ja palkaksi saa haukut, syödä ei sovi samassa pöydässä. Kun kynnelle kykenee lähtee Harald Kanadaan ja lähettää myös Marialle matkarahan. Elämä toisella puolella maapalloa ei ole helpompaa, Haraldista tulee juoppo ja Marian mies osoittautuu väkivaltaiseksi. Toinen mies on parempi ja he palaavat Pohjanmaalle kaksostyttöjen kanssa, Lidia jää isänsä luo. Siellä päättyy Marian muistelmat ja elämä.
Anna-Maria Eilittä, Tämäkin hämärä katoaa. Eino ja Vuokko vanhenevat syövän ja reuman runteleminen ruumiineen Lapissa. Einon lapsuudenystävän Valon he tapaavat usein, kunnes tämä joutuu sairaalaan ja lopulta kuolee. Lotta tekee uraa Helsingissä Rikun kanssa lastensa Alman ja Aatoksen kanssa. Kirja kuvaa hyvin kolmen sukupolven kovin erilaisia elämiä ja siitä jäi kovin suruisa olo kaiken lopullisuuden takia.
Niklas Natt och Dag, 1795 Petojen naamiaiset. Kylläpä oli Tuhholma melkoisessa pyörteessä! Oli tulipaloa, irtolaisten metsästystä ja julmat naamiaiset kaiken juopottelun, irstailun ja kaikenlaisen ketkuilun ohella. Koko Tukholmasta ei tainnut löytyä yhden yhtä rehellistä tavallista työtätekevää kansalaista, ellei oteta lukuun Mickel Gardellia, joka kaikessa rujoudessaan pyrkii tekemään oikein. Emil Winge toimii hänen apunaan kun he yrittävät löytää Anna Stina Knappin ja tämän haltuunsa saamaan kirjeen, joka paljastaisi petollisten ihmisten ryhmän. En saanut enää tästä sarjan päätösosasta otetta niin kuin kahdesta ensimmäisestä, mutta hyvä oli toki tämäkin.
Maggie O´Farrell, Hamnet. 1590-luvun Englannin maaseudulla latinanopettajapoika rakastuu tuulihaukkaa kouluttavaan Agnekseen. Nuorellaparilla on keino, jolla saavat naimaluvan ja niinpä pian vihkimisen jälkeen syntyy tyttölapsi, myöhemmin vielä kaksoset. Elämä ei ole helppoa appivanhempien naapurina ja lannistunut mies lähtee Lontooseen. Hänestä kehkeýtyy näytelmäkirjailija ja komeljanttari, jota perhe harvoin enää tapaa. Mies kirjoittaa näytelmän myös kuolleesta kaksospojasta Hamnetista. Viittauksia Hamletiin ja hänen elämäänsä kirjoittaja viittaa jälkisanoissaan.
Tiina Raudaskoski, Kuudennen kerroksen nainen. Tiina Är on muuttanut Pariisiin ranskalaisen miehensä kanssa. Heille on syntynyt lapsi, jonka huoltajuudesta ja ranskalaisesta byrokratiasta oikeastaan koko kirja kertoo. Mies on hallinnut Tiinan elämää ja vie nyt lapsen mennessään syyttäen Tiina alkoholistiksi ja mielenvikaiseksi. Oikeus kuitenkin näkee miehen läpi ja päätös on lapsen edun mukainen, mutta koska Tiina on menettänyt elämänsä hallinnan, eikä jaksa kiinnostua mistään, ei hän saa tietoa päätöksestä, vaan luulee, että lapsi on miehellä. Kirja alkaa loppupuolella olla niin sekava, etten ihan jaksanut lukea joka sanaa, mutta lopputulos oli kaiketi hyvä, Tiina löysi uuden miehen (samassa rapussa vastaanottoa pitäneen lääkärin) ja lapsikin oli tulossa takaisin hänen elämäänsä.
Tove Jansson, Bulevardi ja muita kertomuksia. Vaihteeksi TJ:n novelleja niin Pariisista, saarelta kuin Muumitalostakin. Vaikka en ole novellien ystävä, niin näiden kertomusten parissa koin leppoisia lukuhetkiä.
