Elina Hirvonen, Rakkauksien lokikirja. Tässä päähenkilö kohtasi ihmisiä eri puolilla maailmaa niin kasvotuksetn kuin netin tai puhelimen välityksellä. Keskusteltiin, rakastuttiin, erottiin, ystävystyttiin, selvittiin pandemiasta ja sodasta... Minua vähän häiritsi kun ihmiset olivat kirjaimia, miksi ei nimiä?
Ayóbáni Adébáyo, Onnenkauppaa. Olipa mielenkiintoinen kertomus kahden eri yhteiskuntaluokista tulevan perheen kohtaamisista Nigeriassa. Eniola joutuu siirtymään (huonoon) kunnalliseen kouluun kun perheen isä jää työttämäksi, eikä raha riitä sisaren, Busolan ja hänen koulumaksuihinsa, vaikka äiti ja lapset käyvät jopa kadulla kerjäämässä. Wúraáolá taas on rikkaan ja vaikutusvaltaisen perheen tytär, joka opiskelee lääkäriksi ja on menossa naimisiin. Eniola saa yllättäen jatkaa ompeluoppisopimustaan kun Yeye, Wuraolan äiti säälii häntä ja maksaa oppisopimusmaksun, mutta Eniola joutuu koulussa huonoon seuraan ja jengiin, jonka mukana joutuu tunkeutumaan Wuraolan perheen kotiin "pelottelutarkoituksessa", mutta.... surullinen loppu...
Sofia Lundberg, Viimeinen taideteos. Olen pitänyt SL:n kaikista kirjoista, niin tästäkin, vaikka aihe oli surullinen. Hannan elämä huumeporukan seasta isoisän luokse maaseudulle, sijaishoitoon Ingridin luo ja New Yorkiin taidetta opiskelemaan. Kirjassa on toden tuntuisia asioita huostaanotosta ja sosiaalitoimen välinpitämättömyydestä lapsen hyvinvoinnista. Solhemissa oli John, Grace, Erik, Ellen ja kaikkia siellä rakastettiin ja kannustettiin, mutta silti lapset joutuivat holtittomien vanhempiensaa luokse ja elämä muuttui painajaiseksi. Surullinen tarina, vaikka Hanna saikin tehdä sitä mitä rakasti, taidetta, kun Ingridin ystävä vei hänet mukanaan NY:iin.
Ann-Charlotte Persson, Sydämellisen joulun resepti. Emma pyörittää Lontoossa suosittua kahvilaa ja kiireisimpään aikaan joulun alla rakas isotäti putoaa kellarin rapussa ja joutuu sairaalaan. Emma palkkaa kiireessä avuksi miesystävänsä ex-vaimon ja lentää Ruotsiin. Tapahtuu monenmoista, niin kirjakauppaa pitävän tädin Susannen, naapurin Nicklaksen, ex-poikaystävän Marcuksen kuin Cartrerinkin kanssa. Välit rakoilevat, länentyvät ja katkeavat, mutta jouluksi kaikki on kuitenkin hyvin. Tämmöinen hömppäromaani, mutta ihan kiva tässä välillä tämäkin.
Kjell Westö, Molly & Henry. Sota-aikaan sijoittuva vaiherikas rakkaustarina Helsingin teatterimaailmasta ja Hufvudstadsbladetin toimituksesta, illanvietoista, kesähuvilalta ja rintamalta, josta Henry raportoi. Hienosti, oivaltavasti kirjoitettu niin miehen kuin naisenkin näkökulmasta raastavana aikana, jolloin moni menetti rakkaansa.
Anneli Kanto, Punaorvot. Suomen sisällissodan aikaan sijoittuva kertomus Johanssonin perheen kohtalosta. Isä Arvo kuolee vankileirillä, Aarre palaa, mutta kärsii äitinsä jatkuvasta isän ylistyksestä ja toimettomuudesta, sekä tunnostuskista kun söi isän antamat leipäkannikat leirillä. Vauva kuolee, Aarren joutuu viinatrokariksi kun töitä ei ole, tytöt Lahja ja Ilona viedään Pohjanmaalle "parempiin" oloihin, pois punikkikurjuudesta. AK on tehnyt laajan taustatyön ajan oloista ja ja tarina on melkein kuin elämäkerta, mutta fiktiota kuitenkin.
Anneli Kanto, Saalistetut. Tämä oli dekkari, jossa Noora Näkijä pestataan Lapin lomakeskukseen matkailijoiden viihdykkeeksi. Asiakkaita riittää, mutta eniten Nooraa mietityttää mökkinsä siistijä Marina, jolla tuntuu olevan jotain salaisuuksia. Lomakeskuksessa on muutenkin outoa henkilökuntaa, kuten Treelta kotoisin oleva autonkuljettaja. Eipä osaa kirjan alussa arvata mihin tarina päättyy.
Ella-Maria Nutti, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana. Surullinen tarian Agnetasta, joka ei tahdo pystyä kertomaan tyttärelleen Tildalle, että kuolee pian, syöpään, vaikka matkustaa varta vasten Tukholmaan. Kirjassa ei tapahdu kauheasti, mutta jäykät välit äidin ja tyttären välillä mutkistavat asioita ja kertomista.
Maria Peura, Esikoinen. Lyhyet kappaleet soljuvat tarinaa eteenpäin, siksi hieno lukukokemus. Aihe on rankka, sillä kyseessä erityislapsi, jonka adhd diagnosoidaan vasta kun lapsi on kokenut niin huumeet kuin alkoholin ja ryöstön ja joutuu kasvatuslaitokseen. Tarina on omaelämäkerrallinen ja siksi se onkin niin koskettava ja todellinen. Äidin jatkuva syyllisyys ja huoli lapsesta, lisäksi huolehtimista tarvitsevat vanhemmat, väkivaltainen mies on onneksi poistuntu maasta.
Maritta Lintunen, Sata auringonkiertoa. Sotikoffien suvun tarina Jegorin ja Tailan evakkotaipaleesta Loukkavaaraan seuraavan sukupolven muutosta Ruotsiin. Leena sopeutuu nopeasti uuteen nykyaikaiseen elämään, Seppo palaa vuoden päästä kotitilalle ja viihtyy. Aila-äiti sinnittelee puolison kuoltua, Leena saa tyttären, Monikan, joka kiinnostuu suvun juurista ja alkaa selvitellä taustoja. Hyvin kiinnostava ja hienosti kirjoitettu tarina.
Ali Smith, Syksy. Vuodenaikakvartetin ensimmäinen osa. Hieno kudelma taidetta, tiedettä, eri ikäpolvien kohtaamisia ja keskusteluja lukemattomien aiheiden ympärillä. Elisabeth ja satavuotias naapuri Daniel ystävystyvät ja nauttivat pitkistä kävelyistä keskustellen.
Maritta Lintunen, Stella. Liisa saapuu Helsinkiin kirjoituskurssille ja joutuu Ikääntyneen laulajan Sylvi Indreniuksen vuokralaiseksi. Vuokrasuhde ilmenee varsin sitovaksi, sillä Sylvi alkaa hallita Liisan elämää siinä määrin, että lopulta Sylvin poika auttaa Liisaa muuttamaan pois tämän luota. Toisena tarina vierellä kulkee Jurin, Liisan pojan tarina.
Anna Hollingsworth, Pastellien maantiede. Enpä tiedä mitä tästä kirjasta voisi sanoa. Saattaa olla kirjoittajan omia Lontoon kokemuksiaan au-pairina, toimistoapulaisena, näytelmäkirjoittajakurssilla ja yksinäisenä tursitina. Luin loppuun, vaikka mietin koko ajan, että jospa jätän kesken...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti