Elizabeth Strout, Nimeni on Lucy Barton. LB viettää sairaalassa yhdekäsn viikkoa umpilisäkkeen poistoa seuranneiden kompikaatioiden vuoksi ja kuuntelee sängynpäädyssä istuvan äitinsä tarinoita menneisyydestä ja erilaisita ihmisistä.
Margaret Atwood, Äkäpussi.
Minna Lindgren, Vihainen leski. "Saatana! Hoivavietistä ja kutsumuksesta lepertely on miesten politiikkaa! Kaikkein vittumaisimmista töistä ei jumalauta tarvitse maksaa kuin muodollinen korvaus, koska niitä muka tehdään kutsumuksesta. Ja se saatanan kutsumus on vain jollain meillä, harvoilla ja valituilla." Ulla-Riitan mies on kuollut 12 vuoden omaishoitojakson jälkeen ja UM aikoo alkaa vihdoin elää, vaan ihan helposti ei uusi elämä lähde käyntiin kun lapset panisivat hänet hoivakotiin ja ystävätkin sairastelevat ja kuolevat. UM on sinnikäs rouva ja tekee omat päätöksensä, myy vanhan asunnon, ostaa uuden ja löytää lopulta elämälleen uuden tarkoituksenkin.
Vähän erityyppinen kertomus ikäihmisten elämästä, kuin ML:n edelliset vanhainkotijutut, vaikka entisenlaista railakkuutta on tässäkin.
Pirkko Soininen, Ellen. Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja. Kirjoittaja on tutustunut ET:n kirjeenvaihtoon ja sommitellut niiden pohjalta tarinan oikeiden henkilöiden ympärille. Tätä kirjaa oli ilo lukea, sekä taieilija, että Firenze veivät mennessään, niin, että kirjan loppu alkoi häämöttää liian pian. ET:n luomisvimma ja tunteet heräsivät eloon Italiassa ja hän maalasi aamusta iltaa unohtaen välillä syömisenkin. Seurustelu teatteritaiteilijan kanssa oli ohimenevää ja Italiassa vierailevien suomalaistaiteiljoiden kanssa vietetty aika tuntui olevan pois taiteelta.
Donna Tartt, Tikli. Vihdoin sain minäkin Tiklin luettua. Kirja oli mainio lomalukeminen kun ei loppunut heti kesken, sen verran oli sivuja. Tykkäsin tarinasta, mutta vähän arvelutti kun päähenkilön ympäriltä kuoli ihmisiä tavan takaa. Pienoista venytyksen makuakin oli välillä kerronnassa, vaikka sen kirjoitusvirheineenkin luin ihan innolla.
