Orhan Pamuk, Punatukkainen nainen. Minua ei oikein ole luetuttanut viime aikoina, mutta Pamukin kertomusta olen nauttinut iltaisin pienin annoksin. Tarina Cemistä kaivontekijä Mahmutin oppipoikana, punatukkaiseen naiseen ihastumisesta, onnettomuudesta kaivolla, mikä vaivaa loppuelämän, sekä myöhemmästä elämästä vaurastuneena yrittäjänä eri maiden Oidipus-tarinoiden variaatioita tutkien on kyllä mielenkiintoinen, mutta ei ihan kokonaan pitänyt minua otteessaan.
Niina Mero, Englantilainen romanssi. No nyt oli siirappia! Nora lähtee Pakon edessä Englantiin sisarensa aatelishäihin, ihan kaasoksi asti. Samalla reissulla hän pääsee Oxfordiin tapaamaan kirjallisuuden professoria ja keskustelemaan gradustaan, tapaa roppakaupalla ihania miehiä ja näistä se arkipäiväinen kirjallisuuden proffa osoittautuu siksi oikeaksi. Että silleen! Olihan tässä vähän jännitystäkin kun sisaren tulevan perheen vanhempi poika on kadonnut, oletaan kuolleksi ja Nora keksii aiheesta omia teorioitaan.
Nura Farah, Aurinkotyttö. Shamsu paimentaa aavikolla perheensä lammaslaumaa ja haaveilee lukemaan oppimisesta ja paremmasta elämästä ystäviensä kanssa. Tyttöjen tehtävä on kuitenkin totella vanhempiaan ja mennä naimisiin heidän valitsemansa miehen kanssa, oli hän sitten kuinka vanha hyvänsä. Shamsukin joutuu vastentahtoisesti naimisiin ja kovaluontoisen anopin komentoon. Farahin aikaisempi kirja on paljolti saman aiheinen ja siksi tämä ei enää tuntunut niin kiinnostavalta.
