Joulukuun 2019 kirjat

Heidi Köngäs, Mirjami. HK jatkaa Sandran ja Jannen tarinaa. Nyt lasten näkökulmasta ja talvisodan raastavissa tunnelmissa kun kaikesta on pulaa ja huoli rintamalla olevista läheisistä painaa rinnassa.
Anna-Leena Härkönen, Kenraaliharjoitus. Hyvin hän kirjoittaa, vaikka aiheet välillä, kuten nyt ovat hieman sekavia ja outoja. Jotenkin tässä tarinassa ei ollut päätä eikä häntää. Aiheina pariskunnan arkisuus, parinvaihtoidea, naisten keskeinen suhde, äitisuhde, uuden isän löytyminen....
Louise Penny, Kylmän kosketus. Pääsinpä oikein joulun tunnelmaan! Oli hyytävän kylmää, jopa 20 astetta, lumipyryä, totia, takkatulta, ja murha. Kanadan Three Pinesin kylään sijoittuva dekkari oli oikein viihdyttävä, eikä turhan raaka,vaikka kaksi henkilöä tapettiinkin. Armand Gamache oivan joukkonsa kanssa tutki ja ratkaisi murhan. Ikävä kyllä minäkin ratkaisin sen, joten meni vähän jännitys sivu suun.
P.D.James, Kuolema joulupäivänä. Kuusi kertomusta, joita yhdistää joulu. Jojo, Uhri, Joulupukkimurha, Tyttö joka rakasti hautausmaita, Aivan ihastuttava talo, Herra Millcroftin syntymäpäivä. Mukavia luettavia näin joulun aikaan.

Marraskuun 2019 kirjat

Sirpa Kähkönen, Muistoruoho. SK kirjoittaa kauniisti ja hienoja murresanoja käyttäen. Nautin tämän Kuopio-sarjan kahdeksannen teoksen lukemisesta. Eri sukupolvet puikkelehtivat kirjan luvuissa toistensa lomassa ja saavat kukin omat mietteensä kirjan sivuille. Eletään 70-luvun alkua, joten omakin nuoruus sijoittuu tähän aikaan ja luo tuttuuden tuntua.
Sofie Sarenbrant, Avoimet ovet. Ihan kiva dekkari Tukholman asunnonvälittäjien maailmasta, johon putkahtaa murha ja sitten vielä seuraavakin. Mielenkiintoisia käänteitä Emman ja Nylenin murhatuntkinnasta, epäillyksi joutuun tietysti ensin vaimo, mutta sitten ilmenee uutta tietoa uuden murhan tapahduttua.

Syyskuun 2019 kirjat

Syyskuu ei minulla ole näköjään luukuu, en saa luettua mitään. Pauliina Vanhatalon Tuulesta temmattu elämäkin jäi kesken. Yli puolen välin sain luettua, mutta sitten tuli tunne, että mitä ihmettä tätä kahlaan kun ei kiinnosta. Eli se siitä.

Lokakuun 2019 kirjat

Pauliina Littorin ja Antti Marttinen, Kolme punaista rubiini. Antiikkiliike, Skotlanti, Leo, jonka isän oletetaan kuolleen vaikka ruumista ei ole löytynyt tulee Suomeen selvittelemään asioita ja jää hoitamaan puotia.....  alkoi olla niin tylsä, etten vaan päässyt kuin puoleen väliin kirjaa, jotenkin haettua ja päälle liimattua
Rachel Cusk, Ääriviivat. Englantilaisen kirjailijan matka luovan kirjoittamisen kurssin opettajaksi Ateenaan. Hän tapaa lentokoneessa vanhan miehen, jonka kanssa viettää aikaa, mm. veneretkiä Ateenassa, vaikkei edes pidä miehestä. Hän tapaa myös muita tuttaviaan ja kirja sisältää pitkiä tarinoita kunkin elämästä. Kauniisti kirjoitettu.
Elina Hirvonen, Punainen myrsky. Kirjan kertoja syntyy Irakissa 1980-luvun alussa kun Saddam Husseinin hirmuvaltaa vastustetaan mielenosoituksin ja väkivalloin. Perhe joutuu pakenemaan kodistaan ja sitä seuraavastakin kodista, asuen lopulta pakolaisleirillä, odottaen isää palaavaksi, odottaen muutosta johonkin suuntaan. Perhe pääsee Suomeen ja pojalla alkaa uiusi sopeutuminen.
Sofi Oksanen, Koirapuisto. Kirjan nimi ei anatanut mitään viitettä kirjan aiheesta, joka sijoittui Ukrainaan ja Helsinkiin, kahdessa aikatasossa. Köyhässä Ukarainassa ei ole tulevaisuudennäkymiä nuorille naisille, joita päätyy mallibisnekseen yms ja tässä tapauksessa munasolunluovuttajaksi rikkaille pariskunnille ympäri maailmaa. Puolirikollisessa toiminnassa ei kaikki aina mene ihan suunnitellusti ja Olenka joutuu pakenemaan maasta, tulee Helsinkiin ja luulee voivansa elää turvassa. Vaikka SO osaa kirjoittaa ja pitää lukijansa jännityksessä, ei tämä kirja ollut minulle hänen aikaisempiensa veroinen.
Maike Wetzel, Tyttö joka löytyi. Varsin hyvin kirjoitettu (ja suomennettu) tarina lapsen katoamisesta ja perheen epätoivosta sekä toivosta lapsen löytymisestä. Kirjassa on jokaisen perheenjäsenen ajatuksille omat lukunsa ja se toimii tässä hyvin. Kun kadonnut tyttö neljän vuoden kuluttua löytyy herää myös epäilyksiä siitä onko tämä traumatisoinutunut tyttö todella Elly. Sisaren mielestä hän on ainakin todella paljon muuttunut.
Alina Vaatturi, Oranssia ja sitten pimeää. Turkuun sijoittuva jännäri lukioikäisten nuorten maailmasta, kun toisilla on kaikkea ylenmäärin eikä sekään riitä ja toisilla elämä on vaatimattomampaa. Aimee, Ringa, Pauliina, Jimi, joiden välillä kateus ja kostonhimo saavat aikaan Aimeen katoamisen ja siihen liittyy sitten raaka loppuhuipentuma. Oli kiva kun tapahtumia saattoi "nähdä" tutuissa paikoissa. Tarina voisi olla tosi, kuten aikoinaan jossain laulussa sanottiin ja aika karmea se onkin. Pistää miettimään miten kostonhimoisia ja julmia ihmiset saattavat olla.

Elokuun 2019 kirjat

Elena Ferrante, Hylkäämisen päivät. Ferranten toinen kirja. Olgan elämän kääntyy uuteen odottamattomaan suuntaan kun Mario yllätten hylkää hänet ja lapset nuoren Carlan takia. Olgan on vaikea hyväksyä tilannetta ja elämä menee raiteiltaan, mutta kyllä tasapaino lopulta löytyy.
Tässä kirjassa on hyvin paljon samoja piiretitä ja juonteita kuin myöhemmin ilmestyneessä Napoli-sarjassa.
Shaun Bythell, Elämäni kirjakauppiaana. SB kirjoittaa päiväkirjaa Wigtownissa sijaitsevan antikvariaattinsa tapahtumista ja asiakkaista. Jokaisen päivän saldo ja asiakasmäärä on kirjattu, samoin apulaisten läsnäolo kirjakaupassa. Luin kirjaa monta päivää pienin erin ja välillä ajattelin jättäväni sen kesken tylsähköjen tapahtumien takia, mutten kumminkaan saattanut, vaan jatkoin taas kirjassa esiintyvien omituisten tyyppien takia.

Heinäkuun 2019 kirjat

Kate Morton, Kellontekijän tytär. Aluksi tuntui, että aika lailla dickensmäisiä piirteitä tässä orvoksi jääneen Birdien (1899) tarinassa johon eri aikakausien mukana kietoutuvat Elodien (2017) ja Julietin (1960) tarinat Birchwood Manorin talon ja sinisen jalokiven myötä. Välillä vähän sekava lukea, mutta tykkäsin kuitenkin.
Elizabeth Strout, Kaikki on mahdollista. Amgashin pikkukaupungin asukkaista kertovia tarinoita. Pääjuonteena ankeus ja vähän oudot ihmiset, jotka kietoutuvat tavalla tai toisella kaikki yhteen. Pidin Nimeni on Lucy Bartonista, mutta vaikka tämä samoista aineksista olikin kudottu, ei yltänyt silti samaan.
Alexander McCall Smith, Olemmeko sukua? Mma Ramotswe tutkii Charityn potkuja toimistokalustemyymälästä, löytää yllättäen sisaren ja pohtii tuttuun tapaansa maansa ongelmia hyväntahtoiseen tyyliinsä.
Veepee Lehto, Putosik Akrikola Aurajokke? Kristiina Elon vanhoista kirjoista ja sanomalehdistä keräämiä ja VP Lehdon turkulaisiksi tarinoiksi kirjoittamia juttusia. Hauskoja. 
Marco Vichi, Kuolema Firenzessä. Komisario Bordelli joutuu tutkimaan varsin iljettävää rikosta, pikkupojan raiskausta ja murhaa. Johtolankoja ei ole, muuta kuin yksi sähkölasku ja näyttää siltä, ettei juttua saada ratkaistuksi, mutta kärsivällisyys palkitaan ja ja syylliset selviävät lopulta. Bordelli tuntee itsensä vanhaksi ja suunnittelee eläköitymistä ja maalle muuttoa, mutta unelmoi myös elämäns naisesta.
Nina George, Uniin eksyneet. Samin isä Henri pelastaa pikkutytön hukkumasta ja joutuu itse auton töytäisemäksi. Henri joutuu koomaan ja Sam käy hänen luonaan joka päivä ja toivoo ihmettä. Sairaalassa Sam tapaa myös Madeleinen, joka niin ikään elää "välillä". Kirjassa eletään samaa kohtausta eri lopputuloksin ja välillä ei voi olla varma kumpi oikeasti tapahtui. NG viittaa kirjan jälkisanoissa oman isänsä kuolemaan.
Alice Zeniter, Unohtamisen taito. Tämä algerialaisperheestä kertova tarina vaikutti mielenkiintoiselta, mutta parinsadan sivun jälkeen otteeni herpaantui, enkä jaksanut lukea mitä kirjan kertoja Naima vielä Algerian tilanteesta kertoo isästään ja tämän vanhemmista, jotka sisällisodan (1960-luku) revittyä kyläyhteisön kahtia muuttivat Ranskaan.

Kuvassa myös pari lainattua dvd-elokuvaa ja omaan terveyteen ja kuntoon liittyvää kirjaa.

Kesäkuun 2019 kirjat

Orhan Pamuk, Punatukkainen nainen. Minua ei oikein ole luetuttanut viime aikoina, mutta Pamukin kertomusta olen nauttinut iltaisin pienin annoksin. Tarina Cemistä kaivontekijä Mahmutin oppipoikana, punatukkaiseen naiseen ihastumisesta, onnettomuudesta kaivolla, mikä vaivaa loppuelämän, sekä myöhemmästä elämästä vaurastuneena yrittäjänä eri maiden Oidipus-tarinoiden variaatioita tutkien on kyllä mielenkiintoinen, mutta ei ihan kokonaan pitänyt minua otteessaan.
Niina Mero, Englantilainen romanssi. No nyt oli siirappia! Nora lähtee Pakon edessä Englantiin sisarensa aatelishäihin, ihan kaasoksi asti. Samalla reissulla hän pääsee Oxfordiin tapaamaan kirjallisuuden professoria ja keskustelemaan gradustaan, tapaa roppakaupalla ihania miehiä ja näistä se arkipäiväinen kirjallisuuden proffa osoittautuu siksi oikeaksi. Että silleen! Olihan tässä vähän jännitystäkin kun sisaren tulevan perheen vanhempi poika on kadonnut, oletaan kuolleksi ja Nora keksii aiheesta omia teorioitaan.
Nura Farah, Aurinkotyttö. Shamsu paimentaa aavikolla perheensä lammaslaumaa ja haaveilee lukemaan oppimisesta ja paremmasta elämästä ystäviensä kanssa. Tyttöjen tehtävä on kuitenkin totella vanhempiaan ja mennä naimisiin heidän valitsemansa miehen kanssa, oli hän sitten kuinka vanha hyvänsä. Shamsukin joutuu vastentahtoisesti naimisiin ja kovaluontoisen anopin komentoon. Farahin aikaisempi kirja on paljolti saman aiheinen ja siksi tämä ei enää tuntunut niin kiinnostavalta.

Toukokuun 2019 kirjat

Rafel Nadal Farreras, Palmisanon kirous. Palmisanon suvun miespuoliset jäsenet olivat kaikki kuolleet yksi toisensa jälkeen niin, että kylässä puhuttiin Palmisanojen kirouksesta. Vuonna 1919 sodassa miehensä menettäneet ystävykset Francesca ja Donata synnyttävät samaan aikaan tytön ja pojan. Suojellakseen poikaansa kiroukselta Donata antaa hänet ystävänsä kasvatettavaksi, mutta Francesca kuolee ja kaksosina pidetyt lapset siirtyvät hänen hoidettavikseen.
Maailmansota vie toisiinsa kiintyneet sisarukset taistelemaan vakaumuksensa puolesta eri puolille Italiaa ja he tapaavat toisensa sattumalta aina jossain. Salaisuuskin on paljastunut heille ja kiintymys saanut selityksen ja siunauksen, joten vielä yksi Palmisano on saanut alkunsa kun Vitantonio kuolee saamiinsa vammoihin.
Olli Jalonen, Taivaanpallo. Olli Jalonen kirjoittaa erikoisella ja mielenkiintoisella tyylillä. Angus vaikuttaa oikeasti pikkupojalta, jolla on halu oppia ja olla hyvä ihminen. Angus lähtee jäniksenä purjelaivalla Saint Helanan saarelta kohti Englantia ja häntä tähtien tarkasteluun opettaneen herra Halleyn luokse. Äiti, sisar Ann, veli Adam ja pastori Burch, jonka kirjeen hän toimittaa Halleylle jäävät saarelle. Eletään 1600-lukua ja saarella väkivaltaisuudet ovat vallalla, myös Anguksen veli Thomas katoaa ja monia viattomia ihmisiä syytetään kapinoinnista ja kuvernööriä vastaan vehkeilystä, ihmisiä rangaistaan ja kidutetaan todella julmasti, myös Angus siepataan ja mukiloidaan. Laivalla Anguksen piilopaikka paljastuu ja hän joutuu pakkotyöhön ja joidenkin merimiesten julmuuden kohteeksi. Angus onneksi pääsee määränpäähänsä ja elämä alkaa vaikuttaa kaiken kurjuuden jälkeen lupaavalta herra Halleyn suojeluksessa.
Minua jäi vaivaaman ihmisten iankaikkinen raakuus ja julmuus!
Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja. Nyt. Ajankohtainen yhteiskuntaoppi. Ihan hauskoja, oivaltavia ja ajankohtaisia juttuja nykyajan elämästä verrattuna "ennen"-elämään, poliitikkojenkin edesottamuksia sivuttiin, niin nykyisten kuin Kaljupään aikaistenkin. Viihdytti minua.
Alan Bradley, Kuolon kultaiset kiehkurat. Flavialle käy jälleen onnenkantamoinen kun hän löytää sormen sisarensa Ophelian hääkakusta! j

Huhtikuun 2019 kirjat

Niklas Natt och Dag, 1793. Todella mukaansa tempaava Tukholmaan sijoittuva tarina Fatburenista löytyvän torson tiimoilta. Mickel Gardell joutuu onkimaan vedestä ruumiin, joka on varsin kummallisessa tilassa. Tapaus vaikuttaa niin oudolta, että hän lähtee tutkimaan jutun alkujuuria Cecil Wingen kanssa. Juttuun liittyy monenlaisia asioita ja juonitteluita, mutta he saavat kuin saavatkin tapauksen selvitettyä, vaikka vihon viimeinen loppuratkaisu onkin varsin erikoinen.
Sofia Lundberg, Toinen puoli sydäntä. Elinin lapsuus kuluu Gotlannissa Heividen kylässä kahden veljen ja äidin kanssa.  Isä on vankilassa ja kaikesta on pulaa. Elinin paras kaveri on Fredrik ja lopulta käy niin, että Fredrik muuttaa äitinsä kanssa pois ja hänen isästään tulee Elinin isäpuoli. Sattuu onnettomuus ja Elin pakenee isänsä luokse luullen olevansa syyllinen ja edelleen Pariisiin aloittamaan mallin uran, ja sieltä New Yorkiin, jossa siirtyy kameran taakse. Mies Sam, tytär Alice kokevat kaikki lopuksi Elinin lapsuusmaisemat yhdessä, vaikka erokin jo häämötti. Kirja latistui loppua kohden.
Marjo Katriina Saarinen, Jälki. Kirjan aihe vaikutti kiinnostavalta ja henkilöiden suhteen epätasapaino sai ihan kiihtymään: miksi roikut tuollaisen itsekeskeisen miehen lahkeessa! No, asia ratkeaa siten, että mies katoaa, mutta miten, mihin, miksi....   Luin loppuun, vaikken erityisesti tykännyt.
Minna Lindgren, Kaukorakkaus. KaukoKoskinen asuu yhdessä poikansa ja pojanpoikansa kanssa, toimmi huoltojoukkona kun isäpoika elävät kellarissa virtuaalimaailmassa, vaimo on dementiakodissa, jonne Kauko saa ylättäen porttikiellon kun ei ole edunvalvoja, poika on. Kauko alkaa kaipailla nuorudenrakkauttaan ja koettaa saada tähän yhteyden ja tapaa siinä samalla niin entisen työtoverin kuin nuoruudenystävänsä, sekä uuden tuttavuuden hautasmaalta.
Markku Ropponen, Hautaustoimisto Wähähappinen. Kirjan nimi sai tarttumaan tähän ensimmäiseen Ropposeeni. Oodotin hauskaa kirjaa ja kyllähän tämä Onni Mäihälän kirjanesittelyreissu syrjäiseen Vähähappisen kylään ja joutuminen hautaustoimiston väliaikaiseksi apulaiseksi välillä ihan naurattikin. Ropponen pyörittelee sanoja miten sattuu ja osuu välillä ihan nappiin. Tosin jätin kirjan tylsän tekohauskuuden takia kesken, mutta palasin lukemiseen kun kirjasta oli arvostelu HS.ssa. Luin sitten loppuun.

Maaliskuun 2019 kirjat

Ulla Appelsin, Lapsuus lahko vankina - Leevi K. Laitisen tarina. Järkyttävä tarina 4-vuotiaana vanhemmiltaan riistetystä pojasta.  Kun perhe käännytettiin kartanolaisiksi ja elämä muuttui sen myötä erittäin ankarasti säännetyksi, lapsiaan ei saanut rakastaa sen paremmin kuin vihittyä puolisoaankaan, kaikki oli huoraamista. Poika joutui kokemaan järjetöntä vakivaltaa, niin henkistä kuin ruumiillistakin 14 vuotta, eli siihen saakka kun pakeni Alma Kartanon ja tämän uskonsisarten kynsistä. Kaikin puolin sairas yhteisö sai hyväntahtoisuutta esittäen perheitä käännytettyä lahkoonsa ja lapsia "kasvatettavikseen", eli pakkotyöhön, saarnaamaan ja pahoipideltäviksi. Ihme, että Leevi on selvinnyt kokemastaan täyspäisenä ja menestynyt elämässään erittäin hyvin.
Tämä lahko on onneksi kuihtunut pois, mutta liekö saman moisia uusia noussut esiin?
Donna Leon, Maalliset jäänteet. Guido Brunetti viettää lomaa Paolan sukulaisen huvilalla Sant'Erasmon saarella. Hän soutaa lagunalla joka päivä isänsä vanhan ystävän kanssa kunnes tämä yhtäkkiä ilmoittaa ettei pääsekään pariin päivään ja sitten häntä ei enää löydykään. Vähän erilainen, mutta taattua Donna Leonia ja Venetsiaa.
Katherine Pancol, Aina ei tapahdu surullisia asioita. Paljon henkilöitä: Hortense, sisar Zoe ja äiti Josephine, tämän sisarpuoli Stella+avomies Adrian ja poika Tom......  Kirja on kuin sukukokous, johon tupsahtelee yllättäviä uusia henkilöitä sieltä sun täältä. useimmat henkiltä ovat tuttuja myös Pancolin aiemmista kirjoista, vaikken kyllä enää muista kuka mistäkin.
Domenico Starnone, Kepponen. Melko jännä kirja vaarista, joka joutuu hoitamaan 4-vuotiasta tyttärenpoikaansa muutamaksi päiväksi, vaikka olisi mieluummin ollut toipilaana kotona piirtämässä jo myöhässä olevia kirjankuvituksiaan.

Helmikuun 2019 kirjat

Elena Ferrante, Kadonneen lapsen tarina. Päätin sitten lukea tämän Napoli-sarjan päättävän kirjan, vaikka jossain vaiheessa menetin mielenkiintoni Elenan ja Lilan rauhattomaan ja raakaan elämään ja outoon suhteeseen. Päätösjakso oli taas mielenkiintoinen, vaikka henkilöt tuppaavat menemään sekaisin kun monia ihmisiä kutsutaan samoilla nimillä, kuten asia todellisuudessakin on.
Tuuli Salminen, Rannalla poika. Tarina on hyvin kirjoitettu ja elävä, mutta jollain lailla irtonainen, alkoi siitä kun psykiatriäiti poikansa ja tyttärensä kanssa oli muuttanut merenrantakaupunkiin, tytär lähti Italiaan, poika ei käy koulussa ja  äidilläkin menee huonosti töissä, paikkakunnan vastaaonottokeskus aiheuttaa närää, josta äitikin sai osansa suvaitsevaisuutensa takia, naapurit ovat kuitenkin avuliaita. Vastaaottokeskuksesta karannut poika löytyy murjottuna rannalta ja äiti hoitaa hänet kuntoon aluksi vastahakoisen poikansa kanssa, joka lopulta ystävystyy pojan kanssa.
Teemu Keskisarja, Saapashanka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus. TK:n historia Kiven elämän värikkäistä ja vähemmän värikkäistä käänteistä on todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja tuli suorastaan ahmittua. Kiven rämpiminen läpi arjen tarpeiden haalimisen ja juhlan tulleen "pomeloon" saakka ryypiskelyn on osin tuttua, mutta TK on kaivellut kirjeitä ja muistiinpanoja, niin että kertomus saa ihan oikean elämän.
Sarah Lark, Valkoisen pilven maa. Uuteen-Seelantiin matkaavat kotiopettajatar Helen vaimoksi lammastilalliselle joka osoittautuu juopoksi talonröttelön ja huonolaatuista villaa tuottavien lampaiden äkkipikaiseksi omistajaksi. Samalla laivalla Helen huolehtii orvoista pikkutytöistä, jotka on lähetetty piioiksi eri perheille sekä Qwyneira, jonka lammasparoni Gerald Warden voitti pokerissa poikansa Lucasin tulevaksi vaimoksi. Näiden henkilöiden tarinoita kuljetetaan lomittain ja limittäin tiiliskiviromaanin  sivuilla lampaiden, hevosten, koirien, juhlien, työntekijöiden, kaupunkilaisten ja upeiden maisemien ryydittämänä. Kelpo lukuromaani, vaikka olikin vaikea lukea kun oli niin paksu, 892 s.
Tara Westover, Opintiellä. TW kertoo omituisesta elämästään mormoniperheessä, jonka isä vainoharhaisesti puuhastelee varmuusvarastoja maailmalopun varalle. Lapset eivät käy koulua, eivätkä käy lääkärissä, eivät edes tiedä milloin ovat syntyneet. Kaikki on liittovaltion salaliittoa tai Luciferin aikaansaannosta.  Jossain vaiheessa Tara kuitenkin saa päähänsä, että haluaa kouluun ja alkaa valmistautua pääsykokeisiin. Siitä alkaa hänen tietoisuutensa kasvu ympäröivän maailman suhteen ja stipendien turvin hän loppujen lopuksi valmistui historian tohtoriksi Cambridgesstä.
Todellinen  selviytymistarina, vaikka omilta vanhemmilta ei tippunut apua, päinvastoin. Ihan jännitti miten tyttörukka selviää kaikesta julmuudesta ja manipuloinnista järjissään. Kaikeksi onneksi Taralla oli Tyler, joka vauttoi sisartaan yli vaikeiden vaiheiden.
Carita Forsgren, Perintö. Okko on perijä, joka ei halua perintöään, perheyritystä ja sen mukanaan tuomia rasitteita, häntä kiinnostaa taiteilijan ura. Vanhemmat eivät ole eronneet, mutta molemmilla on uusi suhde ja sekin mutkistaa asiaa. Monenmoista mutkaa ja vähän jännitystäkin tarinaan sisältyy ennen kuin riitaisan perheen peintöasiat saadaan päätökseen.

Tammikuun 2019 kirjat

Katja Kettu, Rose on poissa. Päätin lukea tämän kirjan, koska siitä on niin paljon puhuttu ja tykätty. Tämä kirja on tavallaan kiehtova, aikuisten satu, mutta kuitenkin myös tosikertomus Amerikan takamaille muuttaneista suomalaisista ja heidän sulautumisestaan alkuperäisväestön, intiaanien kanssa. KK käyttää rönsyileää viehkeää kieltä ja sanoja, joita ei ehkä oikeasti ole edes olemassa, välillä mietin jonkun sanan merkitystä.
Matt Haig, Poika nimeltä Joulu. Joulukertomusten ensimmäinen osa, jossa Nikolaksen elämä muuttuu kun isä jättää hänet ilkeän Charlotta-tädin huomaan ja lähtee pohjoiseen, Nikolas karkaa kurjasta elämästään ja lähtee etsimään isäänsä ja sitten se  seikkailu alkaa. Tarina jatkuu Tyttö joka pelasti joulun -kirjassa, jonka luin aiemmin.
Satu Vasantola, En palaa takaisin koskaan luulen. Esikoisromaani ja vallan mainio. Martta saa miehekseen Topin, joka osoittautuu laiskaksi juopoksi ja talonpito kaikkineen jää Martan kontolle. Lapset Toivo, Martti, Jussi ja Marja-Terttu oppivat väistelemään isänsä kiukkua ja lyöntejä. Kaikki etenevät elämässään ja perustavat oman perheen. Kirja on kertomus suomalaisesta elämästä 50-luvulta tähän päivään ja vuoteen 2029, siinä on Ryysyrannan Jooseppia ja Neljäntienristeystä ja kuvaus mummasta, joka kaiken jaksaa ja kaiken ymmärtää, ja jota kaikki jäävät kaipaamaan.
Pierre Lemaitre, Tulen varjo. Pariisiin 1927 sijouttuva historiallinen sykerö petoksia petosten perään ja tietysti kostoa, jonka Madeleine Pericourt  suunnittelee ja toteuttaa yksityiskohtaisesti menetettyään ensin kaiken juonittelyn seurauksena. Oikein viihdyttävä kirja.
Malin Persson Giolito, Suurin kaikista. Vaikka kirjan kannessa lukee "Paras ruotslainen rikosromaani 2016"  esitän eriävän mielipiteeni. Yritin lukea, tarvoin alusta sivuaja ajatellen, että pian varmaan alkaa olla kiinostavampaa, mutta kun ei alkanut luistaa, niin lopetin ja totesin, että  minun makuni on erilainen. Sain kirjasta synkän, tylsän ja ankean kuvan, aiheena kouluampuminen, teksti ei todellakaan vienyt mennessään.
Matt Haig, Joulupukki ja minä. Joulukertomusten viimeinen osa tuli luettua joulun jälkeen, mutta tunnelmaan pääsin silti. Tonttuvaarassa tapahtuu koko ajan monenlaisia hauskoja, mutta myös jännittäviä asioita, joihin Amelia ja Joulupukki useimmiten liittyvät ja koska ovat hyviä ihmisiä saavat kiperätkin ongelmat selvitettyä.
Riikka Pulkkinen, Lasten planeetta. Sarjassani:taas jäi kesken. Luin tätä noin sata sivua ja odotin, että joko tarina alkaa kiinnostaa, vaan ei kun ei, tämä ei vain ole minun kirjani, aiheena ero (taas) ja vähän mieleltään erikoiset ihmiset..... ei vaan jaksa lukea tämmöistä.
Outi Pakkanen, Linna. Anna Laine vierailee Savonlinnaan oopperajuhlilla ja tapaa vanhoja luokkatovereitaan ja tarjoilijana olevan Amandan. Kuinka ollakaan joutuu hän syksyllä lukemaan lehdestä, että yksi kesällä tavatuista henkilöistä on kuollut.....