Jari Järvelä, Klik. Valokuvausta harrastavalle mielenkiintoinen tarina. Iris on pienikasvuinen ja perheensä häpeä, hänet lukitaan omaan huoneeseensa kun taloon tulee vieraita. Iris innostuu valokuvauksesta kun Suomen kartanoita kuvaava Signe Brander ilmestyy pihaan mustan laatikkonsa kanssa ja he ystävystyvät. Myöhemmin kun Iris on jatkanut elämäänsä parantola-aikansa (sinne hänet suljettiin odottamaan kuolemaa) jälkeen hän tapaa Euroopassa monia nimekkäitä valokuvaajia, taiteilijoita ja kirjailijoita, Henri Cartier-Bresson, Robert Capa, Edith Piaf, Picasso, Hemingway. Ikävä kyllä hänen lahjakkuutensa huomataan ja sitä käytetään armotta hyväksi. Hän näkee kuviaan lehdissä näiden "ystäviensä" nimillä varustettuna.
Joel Haahtela, Adelen kysymys. Kiehtova kertomus ihmeitä tehneestä Adelesta ja hänen pyhäinjäännöstensä vaikutuksesta edelleen. Kirjan päähenkilö lähtee paikalle perustettuun luostariin tutkimaan ihmeen paikkanspitävyyttä. Tutkimuksen tulos ei ole vanhojen tutkimustulosten mukainen, mutta se ei luostariveljien uskoa horjuta. Hänelle itselleen luostarielämä on rauhoittava kokemus ja tukimuksen ohessa hän pohdiskelee omaa elämäänsä.
Jhumpa Lahiri, Missä milloinkin. Kirjan nimi on hyvin kuvaava: naisen elämästä kerrotaan missä milloinkin, kotona, työssä, kahvilassa, torilla, äitä tapaamassa, hautausmaalla, lomalla.... Pieniä tuokiokuvia naisen elämästä Italiassa, jossain kaupungissa.
Patrick Modiano, Dora Bruder. Romaani kertoo 15-vuotiaasta tytöstä, joka katoaa Pariisissa 1941 saksalaismiehityksen aikana. Modiano on asunut samoilla seuduilla ja kiinnostuu löytämänsä lehtileikkeen innoittamana ottamaan selvää mitä Doralle on voinut tapahtua. Juutalaisia on pidätetty ja siirretty erilaisiin laitoksiin noina aikoina ja myös Doran isä ja äiti on kuljetettu leireille, joilta eivät ole palanneet, siis kaiken todennäköisyyden mukaan myös hän on päätynyt sinne. Kirja on saanut Nobel-palkinnon. Minusta tarina on melko yksitoikkoinen, mutta aiheena kiinnostava ja dokumentariisuus antaa sille lisäpisteitä.
Emmi Itäranta, Kuunpäivän kirjeet. Paikoin kiinnostava, eteenpäin soljuva, paikoin taas melkoista tarpomista. En ole scifin, enkä kummoisesti spefinkään ystävä, mutta EI:n Teemestarin kirja oli niin kiehtova, että olen lukenut hänen sen jälkeenkin kirjoittamansa kirjat. Maapallon ja koko avaruuden tulevaisuus saattaa kyllä hyvinkin olla EI:n kuvauksen kaltainen tai ainakin on helppo kuvitella niin nykytiedon perusteella. Lumista kasvaa parantaja Vivianin opissa ja hän muuttaa Kuuhun, tapaa Solin, joka on kasvitieteilijä. Tarina kulkee pitkälti Lumin päiväkirjamerkintöjen mukaan.
Petra Rautiainen, Tuhkaan piirretty maa. Vakuuttava esikoisromaani. Lapin sodan ja sen jälkeisen ajan karua kuvausta. Inkeri ostaa talon Enontekijältä. Hän kuvaa ja kirjoittaa sodan kurittamasta alueesta ja ihmisistä. Samalla etsii myös sodan aikana kadonnutta miestään, Kaarloa. Ihmisillä on salaisuuskia, joita ei heistä tahdo ulos saada, mutta jonkinlaiseen loppupäätelmään miehensä kohtalosta Inkeri pääsee.
Ta-nehisi Oates, Vesitanssi. Vaikuttava, väkevä... mikähän sana tätä Yhdysvalojen historian häpeällistä jaksoa kuvaisi. Orjuus ja ihmisen omistaminen on valkoisille itsestäänselvyys, mutta orjat ymmärtävät asian oikean laidan, heillä ei vain ole keinoa vapauttaa itseään. Maanalainen vapautusliike tekee onneksi vaivihkaista työtään ja orjia saadaan vapaaksi yksi kerrallaan ja viedään pohjoiseen, jossa asiat ja ihmiset eivät ole niin takapajuisia kuin etelässä. Kertomuksen päähenkilö on Hiram, jonka äiti on myyty muualle, isä on tilanomistaja.
