Joulukuun 2022 kirjat

 Paula Nivukoski, Kerran valo katoaa.  Koskettavasti kirjoitettu romaani Pohjanmaalta Koskiluhdan talon elämästä sodan aikana. Kerttu ehtii rakastua ja mennä naimisiin ennen kuin rakas Johannes jää rintamalle, ei edes arkkuun saavu mitään laitettavaa. Maatalossa riittää askaretta kesät talvet, samoin ilmavalvonnassa ja neulonnassa ja leipomisessa rintamamiehille. Mumma seuraa elämää talon tantereilla ja näkee enemmän kuin antaa ymmärtää. Vaikuttava kirja, varsinkin kuluvana aikana.

Johanna Vuoksenmaa, Pimeät tunnit. 70-luvulle sijoitettu tarina tavallisesta perheestä Hämeenlinnassa. Isä on töissä sähkölaitoksella, äiti hammaslääkäri, Marko abiturientti ja Pauliina 12-vuotias koulutyttö, joka haaveilee rakastumisesta ja poikaystävästä. Lakon aiheuttamat sähkökatkot aiheuttavat kitkaa ihmisten välille, samoin appivanhemmat. Tapahtumilla on myös ulkopuolinen "tarkkailija", joka näkee myös sen mikä piilotetaan muilta. Kylläpä oli hyvä kirja!

Elin Cullhed, Euforia. Romaani Sylvia Plathista. Sylvia ja Ted Hughes ovat aviopari, jossa mies kirjoittaa ja vaimo yrittää kirjoittaa kahden lapsen ja huushollin hoidon lomassa. Ristiriitainen pariskunta ajautuu eroon ja Sylviakin muuttaa Devonin kodista Lontooseen, missä kirjalliset piirit ovat lähellä. Kirja on fiktiivinen kertomus Sylvia Plathin viimeisestä vuodesta, hän kuoli vain 30 vuotiaana.

Frida Skybäck, Lukupiiri maailman laidalla. Ljusskärin rantakaupungissa kokoontuu lukupiiri Monan hotellissa. Sinne saapuu myös Patricia, jonka sisar Madeleine katosi kolmekymmentä vuotta sitten, 1987. Lukupiiriläiset auttavat mysteerin selvittämisessä lukemisen, kesätapahtuman ja ruoka-aiheisen kirjavisan järjestämisen lisäksi.

Sarah Lark, Toivoa maailman äärissä. Uusi-Seelanti-sarjan päätösosa, jossa Helena Siperian ja Persian leirien jälkeen päätyy Uuteen-Seelantiin ja osaksi McKenzien perhettä.

Marraskuun 2022 kirjat

Pauliina Vanhatalo, Vastuulliset.  Aika raskas kertomus Pasista, jonka ystävä on surmannut perheensä ja itsensä, sekä Valosta, joka on narkkari. He tapaavat autiotalossa surmatalon naapurissa.

Johanna Lindfors, Elämäni ranskattarena. JF on taidehistorioitsija ja ranskalaisuuteen ihastunut siinä määrin, että matkustelee Pariisiin imemään ranskatarten elämäntapaa itseensä. No, ranskattaret tuntuvat olevan aina niin hillittyjä ja huoliteltuja, kopistelevat korkokengissään koko päivän, eivätkä poistu kotoaan ilman huulipunaa, edes sairaalaan, että omaksuminen on melko vaikeaa kun korkokengät puristavat, eikä Chanelilta ole varaa ostaa edes huivia.  Ihan hauska lukemisto.

Victoria Hislop, Eräänä elokuun iltana. Kirja jatkaa Saaren kertomusta, siitä miten lepraan kehitetty lääke tehoaa ja ihmiset pääsevät vuosien siirtolaelämän jälkeen palaamaan rakkaidensa luo. Palaaminen tuo myös jännitteitä ihmisten välille uusien suhteiden ja edelleen kytevän taudin tartuntapelon takia. Maria palaa Spinalongalta isänsä riemuksi, mutta sisarensa Annan kauhuksi. Anna on alkanut muhinoida Marian kihlatun Manoliksen kanssa, eikä halua luopua tästä. Kaikki kuitenkin ratkeaa ikävällä tavalla paluujuhlien aikana kun Annan puoliso Andreas ärsytettynä ampuu Annan. Manolis häipyy, Andreas joutuu vankilaan, Maria ja Nikos saavat Sofian kasvatettavakseen. 

Leena Parkkinen, Neiti Steinin keittäjätär. LP kirjoittaa hienosti yhteen faktan ja fiktion, Pariisin ja Paraisen. Margit ja Astrid ovat sisarukset ja piikoina paraslaisella Gröndahlin kartanolla. He ovat erottamattomat kunnes Astrid kiintyy talon emäntään Kariniin ja sitten tapahtuu kamalia. Astrid ottaa Margitin nimen ja Margit joutuu Astridina Seiliin. Uusi Margit saa pestin Pariisissa Alice Toklasin ja Gertrude Steinin keittäjätterenä. Hän viihtyy ja Alice pitää hänestä, mutta sitten hän lähtee kotimaahan kun sisar haluaa kuolla. Kirjassa vilisee kuuluisia kirjailijoita ja taiteilijoita, myös Amerikassa piipahdetaan. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja antoisa lukukokemus.

Amanda Vaara, Routavaurioita. Venla pitää majataloa ja palkkaa talonmieheksi Andreaksen, joka osoittautuu kaikkea muuta kuin rehdiksi työläiseksi. Venlalla on yhtä ja toista murhetta ja miettimistä muutenkin elämässään niin lastensa, entisten miestensä kuin ystäviensäkin kohdalla. Olin vähän ulalla henkilöiden suhteen, samoin Venlan lukuisten miessuhteiden ja uusien "kipinöiden" ja kirjan takakannesta sitten huomasinkin, että kyseessä on kirjasarja. No, tulipa luettua hömppää.

Tommi Kinnunen, Pimeät kuut. Elna Suorajärvi joutuu opettajaksi syrjäiseen Niemen kouluun lähelle Neuvostoliiton rajaa. Koulu on homeinen parakki ja opettajan asunto sen takahuone. Opetusvälieneitä ei ole ja eri luokat käyvät koulussa vuoroin. Elna on sairas ja väsynyt, opettaa välillä makuulta, mutta saa oppilaat innostumaan asioista omien opetustapojensa ansiosta. Välit sisareen Salliin ovat poikki, nuoruudessa salassa syntynyt ja adoptioon annettu poika on sairaalassa huonossa kunnossa, eikä seuraavan vuoden pestistä ei tietoa. Oppilaat kärsivät sotatraumoista kuten vanhempansakin, kaikesta on pulaa ja lapset sairastelevat paljon. TK osaa kirjoittaa, ja tämäkin surkeudesta kertova kirja oli vaain niin hyvä!

Lokakuun 2022 kirjat

 Anna Soudakova, Varjele varjoani. Näin AS:n Turun kirjamessuilla ja aloitin heti kotona kirjan, joka vei mukanaan kuten Mitä männyt näkevät. Kirja kertoo 1980-luvun Leningradista ja pula-ajasta kun ihmiset "tiivistettiin" asuntopulan takia ja kokonainen perhe asui yhdessä huoneessa, keittiö ja kylpyhuone olivat yhteisiä muiden huoneiden asujien kanssa. Vera ja Giorgi asustavat tällaisen kommunalkan huoneessa Ninan kanssa kunnes päättävät hakeutua Suomeen muiden inkeriläistaustaisten houkuttamina. He muuttavat asuntola-ajan jälkeen Turkuun Varissuolle ja ovat ihmeissään kun saavat kolmen huoneen asunnon kun hakivat yhtä huonetta. Myös kauppareissut tuottavat ensin ongelmia kun tavaraa on hyllyt täynnä, eikä oikein ymmärrä mitä mikäkin on. Nina sopeutuu nopeasti ja oppi kielen koulussa, mutta Veralla ja Giorgilla on alkuun ongelmia kun ei ole työtä, eikä kielitaitoa. Kertomus on kauniisti kirjoitettu ja auttaa ymmärtämään maahanmuuttajan alkuvaikeuksia.  

Lydia Sandgren, Läpileikkaus. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttava kertomus kustannustoimittajaksi päätyneestä Martinista, hänen perheestään, taitelijaystävästään Gustavista ja muista opiskeluaikoina kohdatuista henkilöistä. Mutta, tässä on ehkä liikaa filosofeja ja heidän teorioitaan jotta olisin jaksanut lukea enemmän kuin 200 sivua . Kirjassa on siis yli 700 sivua ja sitä on vaikea lukea myös siksi. 

Pirkko Saisio, Passio. Tämä tiiliskivi oli liian paksu, koska oli vaikeaa tuo lukeminen, muutoin kyllä todella mukaansa tempaava ja monisyinen kertomus. Tarinat kulkivat vuosisadalta toiselle ja henkilöt vaihtuivat, mutta punainen lanka oli kasa jalokiviä, jotka tulivat anastetuiksi tai kadotetuiksi erilaisissa oudoissa olosuhteissa. Ensin oli 1500-luvun Firenzessä ruhtinatar Vasarin suurikokoien kivin koristeltu koru, sitten ikoni, kasa kiviä ja kultapisaroita, kultapisaroin koristeltu maalaus, kultaisia mitaleita ja lopussa yksi mitali on kulkeutunut Helsinkiin. Luin kirjaa monena päivänä ja koska liikuttiin eri vuosisadoilla ja eri henkilöiden matkassa oli välillä vähän sekava olo.

Roman Schatz, Kohtaus. Aika hauska kertomus miehestä, joka saa infarktin autossa syrjäisen huoltoaseman parkkipaikalla. Hän on muuten toimintakyvytön, mutta näkö ja aivot toimivat, radio on päällä ja lunta alkaa sataa. Siinä sitä ehtii miettiä elämäänsä mennen tullen kun ketään ei liiku pihalla ja kun joku käykin ei kiinnitä huomiota autoon. 

Anne Booth, Pieniä ihmeitä. Fairbridgen rapistuvassa Pyhän Filomenan luostarissa on jäljellä kolme nunnaa, laskujen kanssa tuskaileva Margaret, kokkaamista rakastava Bridget ja moraalinvartija Cecilia. Korjauksiin ei ole rahaa ja tilaa on liikaa kolmelle sisarelle. Kuinka ollakaan sisaret saavat pienen lottovoiton, jonka avulla pääsevät yhdistetylle pyhiinvaellus- ja pyhimyksen etsintämatkalle Roomaan. Pyhimys osoittautuu aikoinaan Fairbridgestä lähteneeksi nonnaksi, joka sitten lahjoittaa edesmenneen miehensä maalauksia luostarille, niin , että remonttikulut saadaan katettua ja luostarista loihdittua hotelli. Pienessä kylässä on monenlaisia sattumuksia ja ihmisiä ja ne antoivat tarinalle piristäviä käänteitä. 

Caroline Safstrand, Onnellisten loppujen kerho. Neljä naista tapaavat Samin pitämällä kirjoituskurssilla, jonka tarkoitus on avata uusia polkuja arjen harmauttamaan elämään. Ivy. Lisbeth, Cecilia ja Michelle ystävystyvät yllätyksellisellä kurssilla ja Cecilian ja Samin välillä tuntuu orastava rakkaus. Kevyttä lukemista romantiikan ystäville.

Claire Alexander, Meredith, yksin. Aika erikoinen kertomus Meristä, joka sulkeutuu kotiinsa sen jälkeen kun hänen sisarensa Feen poikaystävä raiskaa hänet, eivätkä äiti tai sisar usko häntä. Mer ei poistu kotoaan, hän elelee ystävänsä Sadien tuoman kissan Fredin kanssa ja kommunikoi ulkomaailman kanssa sähköisesti. Sadie käy hänen luonaan, samoin uusi tuttavuus Tom, josta kehkeytyy ystävä. Yli kolmen vuoden jälkeen Merin elämä alkaa mullistua ja hän uskaltaa astua kynnyksensä yli.

Syyskuun 2022 kirjat

 Maritta Lintunen, Boriksen lapset. Novellikokoelma, jossa yhdistävänä tekijänä rajan takainen Karjala ja Viipuri. Karjalaista kuoppaista tietä ajetaan tutkimaan ryteikköjä, etsitään edes palsta kivijalasta, isoisä tietää mihin vaimo hautasi särkemänsä astiaston ja paloja otetaan kotiin viemisikis, yksi pala vaimon haudalle. Löytyy uusi velipuolen lapsi, sota-aikaista perua, talokaupat meinaavat mennä sivu suun kun ostajan vaimo onkin venäläistä alkuperää..... ennakkoluuloja riittää, mutta niistä myös yllättäen päästään yli. 

Emma Kantanen, Jos sataa, älä tule. Otin kirjan luettavaksi ihan nimen perusteella, se kun sopii syksyyn. Vaikka luin kirjan, en ole ihan varma pidinkö siitä. Välillä kertomus oli mukavaa ja sujuvaa, mutta sitten ajattelin, että onpa ihan outoa. North (salanimi seksityötä varten) on hakeutunut mahdollisimman kauas dominoivista vanhemmistaan opiskelemaan valokuvausta ja joutuu myymään seksiä rahoittaakseen kalliit opintonsa Australiassa. Hän on erakkkoluonne, mutta tutustuu erikoiseen ryhmään, joka tekee uskaliaita retkiä mm. tunneleihin ja talojen katoille. Ja tietysti hän käy terapeutilla...

Viola Ardone, Lasten juna. Riipaiseva kertomus Amerigon ja hänen ystäviensä kommunistipuoleen järjestämästä matkasta Napolista pohjoiseen asumaan väliaikaisperheeseen, jossa sai uudet vaatteet ja kengät, sekä riittävästi ruokaa ja läheisyyttä, joita ei oma äiti kyennyt antamaan. Kotiin paluu ei suju odotetusti ja Amerigon tuliaisina tuomat ruuat, samoin kuin hänen pohjoisen isältä lahjaksi saatu viulu katoavat saman tien ja tuttu köyhyys palaa elämään. Tarina perustuu tositapahtumiin. Tunteiden patoaminen ja salaaminen pilaavat sekä Amerigon, että hänen äitinsä elämän. Kun Amerigo palaa Napoliin on sovinnon tekeminen myöhäistä, äiti on juuri kuollut.

Elokuun 2022 kirjat

 Lucy Adlington, Auschwitzin ompelijattaret. Vaikka olen lukenut monia saksalaisraakalaisista kertovia kirjoja sai tämä minut jälleen tunteiden valtaan, järkytyin, kauhistuin, säälin, vihasin, ihmettelin ihmisen raakuutta toista ihmistä kohtaan ja melkein itkin kun eläydyin rääkättyjen ihmisten vapautuksen päivään. Tästä aiheesta ei pidä milloinkaan vaieta, varsinkin kun näemme, että samaa tapahtuu edelleen, vaikka luulisi ihmisten jo viisastuneen. Juutalaisten omaisuus alusvaatteita myöten ryöstettiin tai tuhotiin ja omanarvontuntokin yritettiin viedä leireillä, mutta pieni osa vangeista selvisi tuhoamisleireiltä hengissä kuin ihmeen kaupalla ja kertovat tässä kirjassa kokemastaan. Marta, Hunya, Bracha, Irene, Katka ja monet muut ompelivat muotiluomuksia SS-naisille ja heidän lapsilleen ja selvisivät näin hengissä leivänkannikan ja laihan keiton voimin, sänky oli sentään yksin käytössä tosin vuorotellen.

Nina F. Grünfeld, Frida - tuntemattoman isoäitini sota. Lukemiseni jatkuu ihan sattumalta samassa aihepiirissä. Frida lähtee kotikylästään Leleszstä kuten hänen sisaruksenakin ennen häntä, kapinallinen elämä vie mennessään ja hän luopuu lapsestaan heti synnytettyään ja häviää Slovakian kaupunkien katuvilinään mm. Bratislavaan. Hän joutuu usein tekemisiin poliisin kanssa irtolaisuuden ja prostituution takia, mutta häviää taas ja asuu hetken jossakin osoitteessa jatkaakseen taas matkaa kunnes joutuu keskitysleirille. Poikalapsi, Berthold on sijaisperheessä tyytyväinen elämäänsä kunnes saksalaismiehitys saa sijaisvanhemmat lähettämään hänet Norjaan. Siellä hän varttui sijaisperheissä, valmistui psykiatriksi ja perusti perheen. Tytär, kirjoittaja, kiinnostui isovanhemmistaan ja halusi aloittaa sukututkimuksen, joka osoittautui vaikeaksi, mutta jotain sentään saatiin selville ennen kuin Bethold kuoli 75-vuotiaana. Nina jatkaa tutkimuksiaan edelleen.

Alexander McCall Smith, Kuinka elefantti kasvatetaan. Vaihteeksi vähän hauskempaa lukemista! Mma Ramotswen ja Mma Makutsin sanailit ja pohdinnat ovat aina niin virkistävää luettavaa. Nyt kaukainen serkku aiheutti tutkimusta rahanpyyntönsä takia ja Charlie taas oli sotkeutunut norsunpoikasen kaappaukseen. Lopussa kaikki oli luonnollisesti hyvin.

Elizabeth Gilbert, Tämä kokonainen maailmani. Pidin kovasti tästä 574 sivuisesta Alma Whittakerin elämästä kertovasta kirjasta. Alman vanhemmat olivat 1800-luvun alussa varsin omaperäisiä ja edistyksellisiä kasvattajia, ja rikkaita. Heidän mielestään mikään ei ollut liian vaikeaa pikkulapsen opittavaksi, joten Alma puhui jo lapsena monia kieliä ja keskusteli luonnontieteeseen liittyvistä asioista alan "vanhojen miesten" kanssa. Hän teki myös omia tutkimuksiaan ja myöhemmin erikoistui sammaliin. Hän ei ollut sievä, kuten adoptoitu sisarensa Prudence, vaan ennemminkin ruma takkuisine punaisine hiuspehkoineen, eikä kaiketi siksi koskaan päätynyt naimisiin muuta kuin hetkeksi erityislaatuisen Ambrose Piken kanssa, joka ei kaivannut sitä avioliiton täyttymistä josta Alma unelmoi. Alma lähti Tahitille, jonne Ambrose oli aiemmin "lähetetty" ja myös kuollut siellä. Tahitilta Alma suunnisti Amsterdamiin ja sinne hän jäi äitinsä enon ja tämän lasten luokse elämänsä loppuun saakka hoitamaan sammalhuonetta.

Jenni Räinä, Suo muistaa. Tämä on niin hieno kirja etten olisi halunnut sen päättyvän. Kirja teema luonto ja ihmissuhteet on niin kauniisti ja eläytyen kuvattu, että nautin joka sivusta. Juhon suuri haave omavaraistaloudesta ja soiden ennallistamisesta vanhalla kyläkoululla muiden samanhenkisten ihmisten kanssa alkaa suurin odotuksin, töitä tehdään hartiavoimin, mutta kaikki ei suju kuin elokuvissa, hevonen joudutaan lopettamaan ja padotun suon esteet liukenevat rankkasateen vesivyöryn mukaan. Hellä on vähän matkan päässä tyhjentämässä vaarinsa taloa ja tutustuu yhteisöön, myös valokuvaajan ammattinsa myötä.

Jessie Burton, Onnen talo. Jatkoa Nukkekaapille ja melkein yhtä hieno ja jännittävä tarina. Nellei, Otto ja Cornelia ovat huolehtineet Marinin tyttärestä Theasta, joka täyttää 18 vuotta ja on sekä rakastunut, että menossa naimisiin, eri miesten kanssa. Kumpikin menee mönkään ja Thea karkaa kotoaan hääpäivänsä aamuna. Kunpa tähän tulisi jatkoa!

Sirpa Pääkkönen, Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juurista. Kirja koostuu eri ihmisten muistoista Karjalasta ja evakkoajasta, karjalaisista paikkakunnista ja merkittävistä rakennuksista. Oli ihan tunteisiin vetoavia muisteluksia kun omatkin juureni ovat isän puolelta Karjalassa. Harmittaa kun mummoa ja isää ei enää, jotta voisin kysellä heidän muistoistaan. 

Elizabeth Strout, Voi William! Lucyn mies David on kuollut ja Lucy, joka aina aina tullut hyvin toimeen entisen miehensä Williamin kanssa saa huomata, että heidän välillään on ollut paljon sellaista mistä aiemmin ei ole puhuttu. William, joka on eronnut toisesta vaimostaan saa selville, että hänellä on sisar, josta hänen äitinsä ei ole koskaan maininnut sanaakaan. Lucy lähtee Williamin kanssa tutustumaan paikkoihin, joista hänen äitinsä on kotoisin ja sisar edelleen asuu. ES: tekstiä on leppoisa lukea, mutta ei tämä kirja minulle ollut samanlainen lukukokemus kuin hänen aiemmat kirjansa.

Heinäkuun 2022 kirjat

Satu Rämö, Hildur. Luinpa minäkin tämän kehutun dekkarin (jälleen siis dekkari!) ja oli kyllä hyvä. Tarina vei mennessään, eikä heti voinut arvata mistä oikein oli kysymys ja rauhallisessa Islannissa ykskaks kuolee ihminen toisensa perään. Ensin resuinen pedofiili, sitten öykkäröivä lakimies ja vielä urheilullinen opettaja, joka oli Hildurin ystävä. Samalla Hildur käy surffaamassa ja lenkillä ja mietti parikymmentä vuotta aiemmin kadonneita sisariaan ja kyllä heidänkin katoamisensa tässä samassa yhteydessä selviää. Tämä on kirja, josta saisi vallan mainion elokuvan tai tv-sarjan.

Sari Vuoristo, Etäisyys linnuntietä. Jari lähtee Libanoniin rauhanturvaajaksi, samaan sodan runtelemaan kaupunkiin muuttaa myös Rima sisarenpoikansa Faridin kanssa, jota isä ei enää sietänyt. Uusi elämä jotenkuten kohennetussa talossa, pesulaa pitäen, pojalla kyyhkyjä katolla. Kaikki päättyy julmasti, kyyhkyt tapettu, poika työnnetty katolta, Rima jatkaa muualle ja Jarin pesti päättyy. Kotona perhe, jonka kanssa ei heti kaikki suju mutkattomasti. 

Elina Annola, Kunnes kukkivat puut. Innostun aina esikoiskirjailijoista, koska silloin yleensä saa luettavakseen jotain erilaista. Tässä Emilia viettää kesälomaansa opettajan työstään Helsingissä. Tuomaksen kanssa tuli ero, mutta tilalle tuli heti Jere. Kaikki on ihanaa ja onnellista, kunnes tulee parhaan ystävän Minnan juttujen takia pakkomennä syöpäkokeisiiin -olo, mitään ei löydy, mutta saattaahan sitä olla muita sairauksia.....  Ei kirja minuun ihan kolahtanut, vaikka sen silti luinkin, tosin välillä harppoen, koska nuorten kahviloissa oleilu ja biletys ei niin kovin kiinnosta.

Marco Vichi, Vääjäämätön kohtalo. Nyt oli leppoisa dekkari, kas kun komisario Bordelli on muuttanut maalle ja ryhtynyt viljelemään omaa keittiöpuutarhaa ja opetellut valmistamaan ruokaa Ennio Bottan ohjeilla. Bordelli on irtisanoutunut virastaan ja oman taloutensa hoidon ja kirjojen lukemisen ohella suunnittelee ja toteuttaa omankädenoikeutta tapauksessa, johon eivät virkavallan toimet yllä, hän suorittaa koston tappamalla neljä "yhteiskunnan mahtimiestä", jotka ovat raiskanneet ja tappaneet pikkupojan. Naisasiat vain eivät ota luonnistuakseen. 

Vappu ja Ilkka Taipale, Taipaleella. Pariskunta on matkustellut laajasti erilaisten projektien merkeissä, rauhantyö, eriarvoisuuden vähentäminen, ydinaseiden vastustaminen....  Matkat ovat vieneet milloin Kiinaan, Japaniin, Amerikkaan, Iraniin Mongoliaan...., käyneet sairaaloissa, vankiloissa, vanhainkodeissa... ja aina he ovat matkustaneet mahdollisimman edullisesti ja asuneet halvoissa hotelleissa. Toki he ovat myös ystävystyneet monien ihmisten kanssa ja asuneet myös yksityiskodeissa.

Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja, Kun niin perkeleesti sahaa : Kopran sahasuvun historia. Aika mielenkiintoinen tarina Karjalan evakkona Suomeen sirkkeli selässä Valkjärven Vuoksen varrelta tulleen Tenho Kopran ja hänen poikansa Keijon ja tämän poikien Pekan ja Villen sahatoiminnasta 1930-luvulta tähän päivään. Koprien Versowoodin ja Westaksen tarina jatkuu yhä osana Suomen suurimmista alan toimijoista. Mielenkiintoinen sivujuonne: Pekka Kopra muutti 2013 Naantaliin kun perusti oman toimintansa lähemmäksi Raunion ja Pihlavan sahoja.

Sari Aro, Nukkuvan jättiläisen laakso. Vuonna 1929 Alinan isä lähettää 8 vuotiaan tyttärensä tädin Fannin ja tämän miehen Johanin kanssa Brasiliaan paremman elämän perään. Äiti ja Rauha-sisar ovat kuolleet. Onnelan rakentaminen alkaa toivorikkaasti muiden yhteisöön asettuneiden kanssa, mutta säröjä alkaa pian syntyä kun ruokaa on niukalti, kalastaa tai metsästää ei saa, ei edes kahvia juoda, mansikkasato pitää kokonaisuudessaan antaa myyntiin, paitsi että sota katkaiseen tien ja ne onkin pika pikaa säilöttävä,  tulvat vievät maata ja ihmisiä, heinäsirkat syövät sadon. Alina ystävystyy alkuperäiskansaan kuuluvan Desireen kanssa kun johtajan tyttäret katsovat häntä nenän vartta pitkin. Kun Desiree kuolee taudin riuduttaman lähtee Alina siirtokuunnasta ja aloittaa oman elämän Riossa. Elämä ei sielläkään ole helppoa, mutta hän selviytyy, vaikka menettää taas ainoan ystävänsä ja rakkaansa tämän miehelle ja vauvalle . Kertomuksen taustalla on kirjailijan miehen suvun tarinaa, vaikka henkilöt ja tapahtumat ovatkin fiktiota. Pidin kirjasta todella.

Anna Takanen, Sinä olet suruni. Kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta. Koskettava ja kauniisti kirjoitettu kertomus kirjoittajan isän joutumisesta sotalapseksi kun äiti ei pystynyt elättämään molempia lapsiaan puolison kaaduttua sodassa. Timo-isän järkytys, odotus ja kaipuu kun äiti hylkää eikä tule koskaan hakemaan kotiin. Ruotsinsuomalaisena elämä ja yhteydet sukulaisiin Suomessa koskettavat niin isää kuin tytärtä, ja kertomus sai kyllä tunteet pintaan.

Kesäkuun 2022 kirjat

 Nura Farah, Lumimaa.  Novelleja maahanmuuttajien sopeutumisvaikeuksista, kun koskaan ei kelpaa, ei baarissa, kaupassa, uimahallissa, siivoojana...  Jotkin novelleista olivat hyviä, mutta kuten sanottu en ole novellien ystävä ja lyhyt tarinat loppuvat aina ennen kuin ehtivät alkaakaan.

Eli Åhman Owetz, Remonttikohde. Leppoisaa kesälukemista. Susanne saa toimeksiannon arkkitehtitoimistoltaan suunnitella Grävingen vanha kenkätehdas kongressikeskukseksi. Tehtaan omistaa edesmenneen tehtailijan poika, jonka suunnitelma on kaikkea muuta kuin tyylikäs ja kohdetta arvostava. Kaikki pitää muuttaa mahdollisimman erinäköiseksi ja tehtaan lisäksi tehdastyöläisten vanhat asunnot on tarkoitus jyrätä maan tasalle ja rakentaa uusia luksustaloja. Susanne viehättyy vanhoista taloista ja miljööstä ja ihastuu myös asukkaisiin ja tehtävästä tulee vastenmielinen. Loppuratkaisu onkin sitten huima. Oli tässä pikkuriikkisen romantiikkaakin.

Keigo Higashino, Myrkyllinen liitto. Pidin KH:n edellisestä dekkarista Uskollinen naapuri, joten ajattelin että tämä on luettava, mutta eihän tämä tietenkään ollut yhtä kinkkinen kuin tuo aiempi. Olihan tämäkin juonikas, mutta oli kuitenkin alusta saakka selvää kuka oli murhaaja. Murhaajan keino oli kyllä vallan merkillinen ja oivasti keksitty. Kyseessä on mies, joka aloittaa suhteen tai menee naimisiin ehdolla, että vuoden sisällä on vauva tulossa,  muutoin tulee ero. Ei siis ihme, että hänellä on vaikeuksia naistensa kanssa, vaimo Ayane ja uusi naisystävä Hiromi.

Nita Prost, Huonesiivooja. Nyt löytyi taas dekkari, josta pidin. Sopivan leppoisa kaikesta kieroilusta, murhasta ja muusta paheellisuudesta huolimatta. Päähenkilö Molly on vallan hurmaava neito, jolla ei juuri ole kokemusta muusta kuin edesmenneen mumminsa viisauksista ja työnsä perusteellisesta suorittamisesta. Tottakai hän joutuu vaikeuksiin kun löytää hotellihuoneesta ruumiin eikä haluaisi sanoa pahaa sanaa ystävikseen oletetuista henkilöistä. Loppu on kuitenkin onnellinen.

Toukokuun 2022 kirjat

 Viv Groskop, Au revoir, tristesse ja muita elämänohjeita ranskalaisista klassikoista. VG kirjoittaa varsin vauhdikkaasti ja eloisaa kieltä käyttäen klassikoista, joita on lukenut ja joita suosittelee, ainakin osin myös muita lukemaan. Osan kielen upeasta käytöstä saa kyllä myös kirjan kääntäjä Ulla Lempinen. Tätä hauskaa kirjaa oli kiva lukea ja kiinnostus näihin klassikoihinkin heräsi, Kadonnutta aikaa etsimässä, Bette serkku, Kurjat, Gigi...

Jenna Kostet, Margaretan synti. 1643-1644 Turussa käydään oikeutta Margaretaa vastaan, noita, huora, murhaaja. Hän on myöntänyt tappaneensa miehensä, Mårten Hoegin, mutta kaikki eivät ole ihan varmoja onko tunnustus totta. Margareta on raskaana ja viruu siksi koleassa tyrmässä kuukausia lapsen syntymään saakka ennen kuin tuomio pannaan täytäntöön ja hänen kaulansa katkaistaan. Sinä aikana hän ehtii kertoa oikeudenpalvelijalle Jakobille ja pyöveli Henrikille laajasti asioita elämästään. Kirja perustuu Turun raadin pöytäkirjoihin, mutta tarina on pääosin keksitty, koska asiakirjat eivät kerro kuin tapauksen pääpiirteet. Mielenkiintoinen!

Iiti Elomaa, Pettämätön kauneudentaju. Elämäkertaromaani 1850-luvulta eteenpäin. Jälleen ollaan Turussa, Helsingissä, Tukholmassa, Pariisissa, Saksassa. Suomen taiteilijapiireissä liikkuva romaani kertoo Erik Johan Löfgrenistä ja hänen opiskelustaan Tukholmassa ja Düsseldorfissa, sekä tuttavuudestaan Fredrik Cygnaeuksen kanssa, myös epäonnesta rakkauselämässä.

Annie Darling, Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa. Nyt oli vallan toisenlainen kirja. Loppu oli arvattavissa aika alkuunsa vaikka kirjan "sankaripari" kähinöikin joka asiasta ihan kirjan alusta asti. Aiheena on kirjakauppa, enkä voi siis ohittaa näitä tarinoita. Posy haluaa uudelleenavata perimänsä kirjakaupan Onnellisten kirjojen kauppana, mutta Sebastian on dekkareiden kannalla, Verinen tikari kaupan nimenä. Rahasta on tiukkaa ja kaikki on suunniteltava tarkkaan, joskin Sebstian rynnistää ovesta sisään usein ja ratkaisee raha- ym, ongelmia kysymättä Posyn mielipidettä. Ei tämä nyt mikään mestariteos ole, mutta viihdytti kuitenkin. Joissakin kohdin mietin sanavalintoja: oliko suomentajan vai kirjoittajan outouksia.

Veera Ikonen, Pimeässä syttyy majakka. Elina ja Markus lähtevät toipumaan saarelle, jossa ei ole yhtään lasta sen jälkeen kun ovat menettäneet oman vastasyntyneen vauvansa. Saarella on kuitenkin yksi lapsi, Milja ja hän tuppautuu aika lailla heidän seuraansa. Miljan äiti Stella on eläväinen taiteilija ja antaa omalta osaltaan potkua parin toipumiseen. Ihan kiva kirja.

Ann-Luise Bertell, Ikävän jälkeen. Marian ja hänen veljensä Haraldin elämä kääntyy ikävään suuntaan kun heidän äitinsä suostuu uusiin naimisiin isän kuoleman jälkeen. Uusi isä ei ehtiä hyvällä katso, työtä on tehtävä aamusta iltaan ja palkaksi saa haukut, syödä ei sovi samassa pöydässä. Kun kynnelle kykenee lähtee Harald Kanadaan ja lähettää myös Marialle matkarahan. Elämä toisella puolella maapalloa ei ole helpompaa, Haraldista tulee juoppo ja Marian mies osoittautuu väkivaltaiseksi. Toinen mies on parempi ja he palaavat Pohjanmaalle kaksostyttöjen kanssa, Lidia jää isänsä luo. Siellä päättyy Marian muistelmat ja elämä.

Anna-Maria Eilittä, Tämäkin hämärä katoaa. Eino ja Vuokko vanhenevat syövän ja reuman runteleminen ruumiineen Lapissa.  Einon lapsuudenystävän Valon he tapaavat usein, kunnes tämä joutuu sairaalaan ja lopulta kuolee. Lotta tekee uraa Helsingissä Rikun kanssa lastensa Alman ja Aatoksen kanssa. Kirja kuvaa hyvin kolmen sukupolven kovin erilaisia elämiä ja siitä jäi kovin suruisa olo kaiken lopullisuuden takia.

Niklas Natt och Dag, 1795 Petojen naamiaiset. Kylläpä oli Tuhholma melkoisessa pyörteessä! Oli tulipaloa, irtolaisten metsästystä ja julmat naamiaiset kaiken juopottelun, irstailun ja kaikenlaisen ketkuilun ohella. Koko Tukholmasta ei tainnut löytyä yhden yhtä rehellistä tavallista työtätekevää kansalaista, ellei oteta lukuun Mickel Gardellia, joka kaikessa rujoudessaan pyrkii tekemään oikein. Emil Winge toimii hänen apunaan kun he yrittävät löytää Anna Stina Knappin ja tämän haltuunsa saamaan kirjeen, joka paljastaisi petollisten ihmisten ryhmän. En saanut enää tästä sarjan päätösosasta otetta niin kuin kahdesta ensimmäisestä, mutta hyvä oli toki tämäkin.

Maggie O´Farrell, Hamnet. 1590-luvun Englannin maaseudulla latinanopettajapoika rakastuu tuulihaukkaa kouluttavaan Agnekseen. Nuorellaparilla on keino, jolla saavat naimaluvan ja niinpä pian vihkimisen jälkeen syntyy tyttölapsi, myöhemmin vielä kaksoset. Elämä ei ole helppoa appivanhempien naapurina ja lannistunut mies lähtee Lontooseen. Hänestä kehkeýtyy näytelmäkirjailija ja komeljanttari, jota perhe harvoin enää tapaa. Mies kirjoittaa näytelmän myös kuolleesta kaksospojasta Hamnetista. Viittauksia Hamletiin ja hänen elämäänsä kirjoittaja viittaa jälkisanoissaan.

Tiina Raudaskoski, Kuudennen kerroksen nainen. Tiina Är on muuttanut Pariisiin ranskalaisen miehensä kanssa. Heille on syntynyt lapsi, jonka huoltajuudesta ja ranskalaisesta byrokratiasta oikeastaan koko kirja kertoo. Mies on hallinnut Tiinan elämää ja vie nyt lapsen mennessään syyttäen Tiina alkoholistiksi ja mielenvikaiseksi. Oikeus kuitenkin näkee miehen läpi ja päätös on lapsen edun mukainen, mutta koska Tiina on menettänyt elämänsä hallinnan, eikä jaksa kiinnostua mistään, ei hän saa tietoa päätöksestä, vaan luulee, että lapsi on miehellä. Kirja alkaa loppupuolella olla niin sekava, etten ihan jaksanut lukea joka sanaa, mutta lopputulos oli kaiketi hyvä, Tiina löysi uuden miehen (samassa rapussa vastaanottoa pitäneen lääkärin) ja lapsikin oli tulossa takaisin hänen elämäänsä.

Tove Jansson, Bulevardi ja muita kertomuksia. Vaihteeksi TJ:n novelleja niin Pariisista, saarelta kuin Muumitalostakin. Vaikka en ole novellien ystävä, niin näiden kertomusten parissa koin leppoisia lukuhetkiä.

Huhtikuun 2022 kirjat

 Eero Hämeenniemi, Kulkija Venetsiassa. Huhtikuu alkoi hienolla kirjalla, jota voisi käyttää matkakirjana. Eero Hämeenniemi kertoo niin upeita tarinoita Venetsian historiasta. Nunnista, muusikoista, ruhtinaista, orpokotien porttisyvennyksiin jätetyistä tytöistä, joista kasvatettiin nöyriä palvelijoita. Tytöt asuvat Ospedalessa ja saavat laulaa yleisölle mikäli heillä on kaunis ääni, mutta näkymättömissä korkealla yleisön selkäpuolella ja ristikon takana.

Anu Patrakka, Katumuksen kallio. Tällä kertaa oltiin Portugalissa ja murhien parissa. Rui Santos tiimeineen joutuu setvimään peräti kolmea kirkon piirissä toisiinsa liittyvä murhaa ja lisäksi yhtä murhan yritystä. Aikansa se kestää, mutta syyllinen kyllä lopulta löytyy. En ole juuri lukenut dekkareita viime aikoina, enkä tästäkään innostunut lajista.

Irène Némirovsky, Tanssiaiset. Antoinetten lapsuus on ankeaa, hänen äitinsä sättii, komentelee ja väheksyy häntä koko ajan. Sitten vanhemmat päättävät järjestää tanssiaiset, eikä Antoinette tietenkään saa osallistua, vaikka on jo 14 vuotias. Tragikoominen kertomus päättyy Antoinetten "kostoon". Kirjan on kirjoittanut Kiovan juutalainen IN jo 1930. Nautin.

Merja Mäki, Ennen lintuja. Tämä on koskettava kertomus Allin perheen evakkotaipaleesta Laatokan rannalta Pohjanmaalle. Oman isäni perheen historia sai herkistymään Allin taivaltaessa satojen kilometrien matkaa lehmää ja raskaana olevaa kälyä holhoten jalat verillä kävelemisestä, lopulta sentään junassakin. Seinäjoella perhe asettui sukulaisten nurkkiin "armopaloille". Alli vei synnyttävän kälyn sotasairaalaan ja jäi sinne hoitamaan äiditöntä vauvaa ja samalla huolehtimaan muistakin jokapäiväisitä asioista. Lopulta haave paluusta Laatokalle kalastamaan haihtui ja Alli ihastui lakeuksien lintuihin.

Kaisa Åkerman, Hajusteentekijän tytär. Olipa jännittävä ja mielenkiintoinen tarina Ilussasta, joka on äitinsä Namirtun kanssa Assurissa opettelemassa hajusteiden tekemistä, eikä ymmärrä mikseivät he voi palata Assyriaan. Kaikki selviää aikanaan kun Ilussa on orjansa Erentun ja tämän ystävän Rahiman kanssa paettava Ahurun avustuksella Heetin ja Egyptin kautta Assyriaan. 

Kati Outinen, Niin lähelle kuin muistan. KO kirjoittaa hyvin. Tarina vie mukanaan ja kieli on sujuvaa, elämässä sattuu ja tapahtuu. KO on määrätietoinen tyttö ja tietää mitä haluaa, käy tanssitunneilla, soittotunneilla ja näytelmäkerhossa ja pyrkii teatterikouluun jo ennen kuin yo-kirjoitusten tulokset ovat tulleet. Kirjan alku sujuu vauhdikkaasti ja luen mielenkiinnolla, mutta puolen välin tuntumassa kyllästyn, kiertueita ja jännitystä saako rooleja, tytär elämän keskipiste ja suuri ilo.

Maaliskuun 2022 kirjat

 Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan perijä. Turkuun sijoittuva historiallisromanttinen tarina jatkuu kun Jennyn ja Fredrikin adoptoimat Martta ja Matti saapuvat Tukholmasta Turkuun Matin opintojen takia. He tutustuvat myös pikkuserkkunsa Robertin perheeseen ja seurapiireihin, sekä tapaavat vanhat lapsuudenystävänsä Lehtosen Juhon, Ellin ja Antin. Martta käyn myös Naantalissa kylpylässä tätinsä Loviisan kanssa ja saa työpaikan kansankirjastossa. Työväki on herännyt vaatimaan oikeuksiaan ja marraskuun kuuden päivän yleislakon seurauksena saadaan yleinen äänioikeus. Mielenkiintoa kirjaan toi tapahtumapaikka Turussa ja jopa Naantalissa.

Merit Riihonen, Mitä ikinä haluat. Aihe josta en aiemmin ole lukenut. Karri joutuu äitinsä miesystävän sisaren kiristyksen kohteeksi. Karri pääsee haaveilemilleen kitaratunneille ja saa uuden kitaran, mutta "kaikella on hintansa", hän joutuu tekemään mitä Tuija haluaa. Karrin paras ystävä Tuomas on onneksi tarkkanäköinen kaveri ja saa lopulta totuuden irti Karrista, keksii ratkaisun asiasta irti pääsemiseksi ja elämä pääsee taas jatkumaan normaalisti.

Donna Leon, Pimeillä vesillä. Venetsian yksityistetyllä vesilaitoksella on korjailtu testituloksia ja tätä outoa järjestelmää Guido Brunetti joutuu miettimään tutkiessaan yhden vesilaitoksen näytteiden keräilijän outoa moottoripyöräonnettomuutta. Onnettomuuden selvittely saa alkunsa kuolleen miehen vaimon otettua yhteyttä Brunettiin. Raha ratkaisee kaikissa asioissa, vaikka kyse olisi ihmisten terveyteen vaikuttavista vesistöön kaadetuista myrkyistä.

J.K.Kallio, Telttaretki. Kirjoittaja on tehnyt opinnäytetyönään poliisiammattikorkeakoulussa tukimusta Bodomijärven kolmoissurmasta 5.6.1960. Asiat on kerrottu tarkasti, mutta paisuttelematta ja haastattelut ovat osin fiktiivisiä.

Bernhard Schlink, Jäähyväisvärit. Yhdeksän novellia, joissa ihmiset kokevat onnea, ihmetystä, järkytyksiä, surua, muistelevat mennyttä. Novelleita on välillä kiva lukea vaikka pidän enemmän pidemmistä tarinoista.

Marie Aubert, Mikään ei voisi olla paremmin. Ida menee yhteiselle mökille sisarensa ja tämän puolison ja puolison kuusivuotiaan tyttären luokse. Sisar on raskaana, Ida taas ei voi tulla raskaaksi. mökillä syödään, juodaan, uidaan, veneillään ja pahoitetaan mieliä puolin ja toisin. Tavallaan hyvä kirja, tavallaan aika tavanomainen ihmissuhdesoppa.

Celeste Ng, Tulenarkoja asioita. Mia haluaa opiskella valokuvausta vanhempien vastustuksesta huolimatta. Opiskelurahat ovat tiukilla monesta iltatyöstä huolimatta ja hän suostuu sijaissynnyttäjäksi. Katumus iskee ja hän katoaa vauvansa kanssa. Paikasta toiseen muuttaminen on raskasta ja sitten kun tuntuu, että johonkin voi jäädä sattuu jotain ja on lähdettävä taas.

Helmikuun 2022 kirjat

 Lisa Wingate, Ennen kuin olimme sinun. Aika järkyttävä kertomus "jokimustalaissisaruksista" ja muista vanhemmiltaan riistetyistä lapsista, jotka ovat joutuneet Georgina Tannin johtamiin orpokoteihin. Rill, Fern, Camellia, Gabion ja Larkin viedään jokilaivakodistaan sillä aikaa kun heidän äitinsä Queenie (isä Briny) on synnyttämässä kaksosia. Lasten elämä orpokodissa on kauheaa ja heidät myydään varakkaille lapsettomille vanhemmille. Kirja on fiktiivinen, mutta Memphisissä on oikeasti ollut arvostettuja Gergina Tannin omistamia laitoksia, joista lapsia on välitetty kyseenalaisin keinoin ja kyseenalaisissa oloissa pidettyjä lapsia. Lasten nimet muutettiin jotta vanhemmat eivät enää löytäisi heitä. Osa sisarruksista on kuitenkin löytänyt toisensa myöhemmin ja siitä kirjaan on saatu aihe.

Minna Maijala, Katri Vala - kulkuri ja näkijä. Ei ole ollut helppoa taiteellisen ihmisen elämä. Katri Valan elämää varjostivat innostavan isän kuolema, holtittoman äidin ja sairaan veljen holhoaminen, rentut miehet, tuberkuloosi ja kapinallisten ajatusten vuoksi syrjiminen niin julkaisemissa kuin apurahoissakin, sota,  lapsen kuolema ja toisen sairaus. 20-30-lukujen kirjallisissa piireissä (Nuori Voima, Tulenkantajat) KV liikkui monien tunnettujen persoonien piireissä, Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Lauri Viljanen, Arvi Kivimaa, ...

Satu Rämö, Talo maailman laidalla. Vuosi Islannin maaseudulla. Mielenkiintoinen kirjailijan omasta elämästä Islannissa kertova tarina. Ilmasto on tuulinen ja sateinen, mutta jäätelöä syödään ympäri vuoden, pizzapäivä on aina tiistaina ja yhteisöllisyys kylässä aivan mahtavaa, kutsuille tulee noin 50 ihmistä. Perhe retkeilee ja kiipeilee mielellään ja retkistä riittää monenmoista kerrottavaa.

Ruth Duart, Viimeinen yö Pariisissa. Ollaan taas vuodessa 1944 ja Pariisin kautta viedään junalasteittain ihmisiä keskitysleireille. Jean-Luc on töissä rautateillä ja joutuu huoltamaan rataa. Charlotte on apulaisena sairaalassa ja siellä he tapaavat. David ja Sarah saavat vauvan ja joutuvat junakuljetukseen. Sarah onnistuu työntämään vauvan Jean-Lucille asemalla ja siitä alkaa pakomatka Espanjan kautta Amerikkaan. Onnellisen elämän katkaisee Samuelin vanhempien vaatimus saada lapsensa takaisin......

Katri Rauanjoki, Kesämerkit. Saamelaisuudesta ja kolttasaamelaisten tunnoista ja elämästä kertovia tarinoita eri ikäisten ja erilaisten ihmisten näkökulmista. Kirjasta saa ihan oikeata tietoa saamelaisten elämästä.

Susan Abulhawa, Sininen välissä taivaan ja veden. Tarina Nurista ja hänen suvustaan  Palestiinassa. Nurin isovanhemmat lähtivät sodan jaloista työn perässä Kuwaitiin ja sitten Amerikkaan, missä Nur syntyi. Hänen lapsuutensa oli rankka sen jälkeen kun isoisä kuolee. Kaikesta huolimatta hän saa hyvän koulutuksen ja päätyy projektitöihin isovanhempiensa pakolaiskylään Gazaan, hän löytää lopulta perheen itselleen. Jälleen oli sotaa, mutta hyvä kirja.

Tammikuun 2022 kirjat

 Anna-Leena Härkönen, Rikospaikka. En kirjan juonta kovin kaksisena pitänyt, mutta Härkösen sanailu on ihan parasta. Tässä kirjan päähenkilö, eronnut Irina tulee sohaisseeksi ystävänsä Kirsin v..mäistä miestä keittiöveitsellä ja odottelee kirjan lopussa tuomiotaan.

Heidi Köngäs, Siivet kantapäissä. Sota-ajan kertomus Marjasta (Rankkala) joka tahtoo ja pääsee näyttämölle sekä Radioteatteriin käsikirjoittamaan kuunnelmia ja käännöstöitä. Hän joutuu Paavolaisen lumoihin ja viettää elämää, jota 40-60-luvulla pidettiin hyvin boheemina. Hän todella juoksee siivet kantapäissä teatterin harjoituksista Radioteatteriin ja sieltä taas illaksi näyttämölle. Hän nauttii vapaudestaan, mutta kärsii Paavolaisen muista naissuhteista, etenkin Hertta Kuusisen, jonka luona mies useimmiten viipyi. Marja pääsee irti Paavolaisesta, joka sittemmin kuoleekin alkoholisminsa takia,  ja alkaa elää omaa elämäänsä villinä ja vapaana naisena. Lopulta hän jää kovin yksin kun vanhuus lopulta saavuttaa hänet.

Heidi Jaatinen, Suvanto. Savoon 1918 Kiuruvedelle sijoittuva sukuromaani, jatkoa Koski-romaanille. Tuure ottaa toiseksi vaimokseen Stiinan ja lapsia alkaa siunaantua edellisten jatkoksi. Talon piika Tilda häärää niin talon asioissa kuin kylän köyhien ja politiikankin parissa. Eri puolella kuin talon poika Paavo, joka kouluttaa suojeluskunnan päällikkönä paikallisia sotimaan. Kirjassa on paljon henkilöitä ja tapahtumia, sanasto väliin kovin vierasta, sai arvata mistä on kyse, mutta kyllä tämän luki, kyövettiin Runnissa, mainittiin Mannerheimin tapaamiset ja visiteerattiin Helsingissäkin.

Ann Patchett, Hollantilainen talo. Kertomus Maeven ja Dannyn erikoisesta elämästä suuressa upeassa talossa palvelijoiden ja isän kanssa sen jälkeen kun äiti on lähtenyt. Isän uusi vaimo ja kaksi tuovat taloon uutta elämää, mutta kun isä kuolee heittää äitipuoli heidät ulos ilman penninpyörylää. Silti he selviävät ja äiti ilmestyy heidän elämäänsä uudelleen,  lopuksi he kohtaavat sekä talon, että äitipuolensa ja puolisisaruksensakin uudelleen.

Susanna Alakoski, Pumpulienkeli. Hildalla on hyvä lapsuus Sanna-mummin hoivissa Sorolassa. Sitten hänelle käy "hupsusti" rippikoulupapin toimesta ja isäpuoli ajaa hänet pois kotoa. Hän pääsee piiaksi Rikkolan taloon, jossa poikalapsi, Eemil syntyy ja hän puurtaa pitkät päivät Hellin kanssa talon töissä, niin naisten kuin miestenkin töissä. Lopulta Helli saa Hildan lähtemään Vaasaan töihin pumpulitehtaalle. Rankkaa on sekin, mutta on sentään joskus vapaapäivä ja ympärillä samanhenkisiä ihmisiä. Tähän kiinnostavaan kirjaan on tulossa jatkoa-osia.  Taas on tullut luettua saman aiheen kirjoja, nimittäin sota-aika ruhjoo myös Vaasaa.

Joel Haahtela, Jaakobin portaat. Pienoisromaanitrilogian viimeinen osa, joka vie lukijan Jerusalemiin. Kertomus kuvaa "totuuden kaipuuta, yritystä etsiä elämän runollisia yhteyksiä ja ihmeellistä mysteeriä." Pidin enemmän kahdesta edellisestä kirjasta Hengittämisen taito ja Adelen kysymys, mutta hyvä oli tämäkin.