Elif Shafak, 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Leilan elämä on alusta asti vähän erikoista. Hänen isänsä antaa hänet äidiltä ensimmäiselle vaimolleen, joka ei ole saanut lapsia, hänen setänsä käyttää häntä hyväkseen pienestä pitäen ja hänet päätettiin asian ilmitulon jälkeen naittaa sopivalle nuorelle miehelle. Leila karkaa kotoa ja menee Istanbuliin, siellä hän joutuu bordelliin. Leila on hyväsydäminen ja viisas ihminen ja hänelle muodostuu tiivis ystäväpiiri, hän menee naimisiin D'Alin kanssa, mutta tämä kuolee Taksimin aukion mellakoissa. Leilan elämä päättyy murhaan ja Yksinäisten hautausmalle, josta ystävät kaivavat hänet ylös ja vievät mereen, jonne hän olis joskus sanonut haluavansa päätyä. Hieno ja surullinen kertomus.
Vanessa Springora, Suostumus. Ajankojatisesta aiheesta kirjoitettu omaelämäkerrallinen tarina. Miksi eliitti, kuten taiteilijat tuntuvat kuuluvan eri kastiin kun kyseessä on seksuaalinen väkivalta tai pedofilia? Vain papit ovat taiteilijoiden ohella välttyneet seuraamuksilta näistä rikoksistaan. V:n vanhemmat eroavat ja hänen äitinsä ei kaiketi huolehdi tyttärestään tarpeeksi, koska tämä joutuu 14-vuotiaana kirjailijan (G.M.) lumoihin ja luulee rakastavansa tätä, vaikka samaan aikaan näkee kirjoituksia, joissa tämä rehvastelee monilla alaikäisillä valloituksillaan ja jopa 11-vuotiaiden thaimaalaispoikien hyväksikäytöllä. Kun V. lopulta käsitti tilanteen ja pääsi irti miehestä vei vuosia, ennen kuin hän toipui ja kykeni rakentaa uuden elämän. Mies yritti toski tavoitella häntä vielä vuosikymmenet.
Teemu Keskisarja, Kyllikki Saari, mysteerin ihmisten historia. Kyllikki Saaren tapaus ei erityisemmin minua kiinnosta, mutta Keskisarja kirjoittaa niin hyvin, että luin kirjan. Olihan siinä ihmisiä pilvin pimein ja moni vaikutti varsin sopivalta syylliseksi, mutta kyllä yksi jäi mieleen ylitse muiden, pappi Kanervo, jolla oli kovin epäsopivia taipumksia nuoria neitosia kohtaan.
Karin Smirnoff, Lähdin veljen luo. Jana palaa kotikyläänsä pohjoisruotsin smalångeriin rappiolle joutuneen veljensä luo. Ensimmäisenä hän tapaa johnin ja heidän välilleen kehkeytyy suhde. Kirjassa puidaan Janan ja hänen kaksoisveljensä Brorin kauheaa lapsuutta, juoppo taata ja äiti, joka ei uskalatanut puuttua. Kylän väki käydään läpi myös, aika erikoista porukkaa, kuten pohjoisen asukkaat kirjoissa aina tuntuvat olevan .Minulle tuli mieleen Berliinin poppelit. Kirjailija käyttää pieniä kirjaimia, unohtaa pilkut ja kirjoittaa nimet yhteen: göstagrönlund.
Anne B. Ragde, Talon tytär. Minuun suuren vaikutuksen tehneen sarjan päättävä kertomus, jossa Torunn alkaa sopeutua pohjoisnorjalaiseen elämäänsä maatilalla ja hautaustoimiston johtajana. Sukulaisetkin käyvät kylässä lapsineen ja viikko sujahtaa lennossa, Tormod viihtyy palvelutalossa ja henkilökohtaisessa elämässäkin tapahtuu kun Torunn joutuu tekemisiin Kai Rogerin kanssa uudelleen.
Victoria Hislop, Ne, joita emme unohda. Varsin vaikuttava, vaikka paikoin liiankin venetyttey kertomus Themisin perheen elämästä Kreikan miehityksen aikaan. Erimielisyydet ja viha vallitsivat kansan keskuudessa, mutta myös perheen sisällä. Isoäiti oli yhdistävä ja rauhoitteleva voima ruokapatoineen ennen Themisin veljen ja hänen lähtemistään kommunstiseen vastarintaliikeeseen ja palatessa vankileirien kauheuksien jölkeen lapsi kainalossa.
Natasha Lester, Ranskalainen valokuvaaja.Sattuipas toinen sota-aiheinen kirja heti perään, mutta vähän eri tyyppinen. Jess May toimii valokuvamallina Voguelle, mutta saa pestautettua itsensä sotakirjeenvaihtajaksi Italiaan ja Ranskaan 40-luvun alussa. Naistoimittajan työtä ei tehdä helpoksi, mutta Jess pääsee kekseliäisyydellään ja päättäväisyydellään tekemään juttuja ja ottamaan kuvia sodan kauhuista. Hän tapaa Dan Hallworthin ja Victorinen ja heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa melko monimutkaisella tavalla. D´Árcy saapuu ranskalaiseen linnaan pakkamaan Jessin valokuvia näyttelyyn Australiaan ja saa selville mielenkiintoisia asioita valokuvaajasta ja häneen liittyvistä muista ihmisistä, mm. äidistään. Kirja perustuu Lee Millerin elämään, joka oli Voguen valokuvaaja ja toimittaja, ja tunsi Martha Gellhornin, jonka kanssa Jesskin tässä tarinassa viettää aikaa kirjoittamisretkillään.
