Lucy Adlington, Auschwitzin ompelijattaret. Vaikka olen lukenut monia saksalaisraakalaisista kertovia kirjoja sai tämä minut jälleen tunteiden valtaan, järkytyin, kauhistuin, säälin, vihasin, ihmettelin ihmisen raakuutta toista ihmistä kohtaan ja melkein itkin kun eläydyin rääkättyjen ihmisten vapautuksen päivään. Tästä aiheesta ei pidä milloinkaan vaieta, varsinkin kun näemme, että samaa tapahtuu edelleen, vaikka luulisi ihmisten jo viisastuneen. Juutalaisten omaisuus alusvaatteita myöten ryöstettiin tai tuhotiin ja omanarvontuntokin yritettiin viedä leireillä, mutta pieni osa vangeista selvisi tuhoamisleireiltä hengissä kuin ihmeen kaupalla ja kertovat tässä kirjassa kokemastaan. Marta, Hunya, Bracha, Irene, Katka ja monet muut ompelivat muotiluomuksia SS-naisille ja heidän lapsilleen ja selvisivät näin hengissä leivänkannikan ja laihan keiton voimin, sänky oli sentään yksin käytössä tosin vuorotellen.
Nina F. Grünfeld, Frida - tuntemattoman isoäitini sota. Lukemiseni jatkuu ihan sattumalta samassa aihepiirissä. Frida lähtee kotikylästään Leleszstä kuten hänen sisaruksenakin ennen häntä, kapinallinen elämä vie mennessään ja hän luopuu lapsestaan heti synnytettyään ja häviää Slovakian kaupunkien katuvilinään mm. Bratislavaan. Hän joutuu usein tekemisiin poliisin kanssa irtolaisuuden ja prostituution takia, mutta häviää taas ja asuu hetken jossakin osoitteessa jatkaakseen taas matkaa kunnes joutuu keskitysleirille. Poikalapsi, Berthold on sijaisperheessä tyytyväinen elämäänsä kunnes saksalaismiehitys saa sijaisvanhemmat lähettämään hänet Norjaan. Siellä hän varttui sijaisperheissä, valmistui psykiatriksi ja perusti perheen. Tytär, kirjoittaja, kiinnostui isovanhemmistaan ja halusi aloittaa sukututkimuksen, joka osoittautui vaikeaksi, mutta jotain sentään saatiin selville ennen kuin Bethold kuoli 75-vuotiaana. Nina jatkaa tutkimuksiaan edelleen.
Alexander McCall Smith, Kuinka elefantti kasvatetaan. Vaihteeksi vähän hauskempaa lukemista! Mma Ramotswen ja Mma Makutsin sanailit ja pohdinnat ovat aina niin virkistävää luettavaa. Nyt kaukainen serkku aiheutti tutkimusta rahanpyyntönsä takia ja Charlie taas oli sotkeutunut norsunpoikasen kaappaukseen. Lopussa kaikki oli luonnollisesti hyvin.
Elizabeth Gilbert, Tämä kokonainen maailmani. Pidin kovasti tästä 574 sivuisesta Alma Whittakerin elämästä kertovasta kirjasta. Alman vanhemmat olivat 1800-luvun alussa varsin omaperäisiä ja edistyksellisiä kasvattajia, ja rikkaita. Heidän mielestään mikään ei ollut liian vaikeaa pikkulapsen opittavaksi, joten Alma puhui jo lapsena monia kieliä ja keskusteli luonnontieteeseen liittyvistä asioista alan "vanhojen miesten" kanssa. Hän teki myös omia tutkimuksiaan ja myöhemmin erikoistui sammaliin. Hän ei ollut sievä, kuten adoptoitu sisarensa Prudence, vaan ennemminkin ruma takkuisine punaisine hiuspehkoineen, eikä kaiketi siksi koskaan päätynyt naimisiin muuta kuin hetkeksi erityislaatuisen Ambrose Piken kanssa, joka ei kaivannut sitä avioliiton täyttymistä josta Alma unelmoi. Alma lähti Tahitille, jonne Ambrose oli aiemmin "lähetetty" ja myös kuollut siellä. Tahitilta Alma suunnisti Amsterdamiin ja sinne hän jäi äitinsä enon ja tämän lasten luokse elämänsä loppuun saakka hoitamaan sammalhuonetta.
Jenni Räinä, Suo muistaa. Tämä on niin hieno kirja etten olisi halunnut sen päättyvän. Kirja teema luonto ja ihmissuhteet on niin kauniisti ja eläytyen kuvattu, että nautin joka sivusta. Juhon suuri haave omavaraistaloudesta ja soiden ennallistamisesta vanhalla kyläkoululla muiden samanhenkisten ihmisten kanssa alkaa suurin odotuksin, töitä tehdään hartiavoimin, mutta kaikki ei suju kuin elokuvissa, hevonen joudutaan lopettamaan ja padotun suon esteet liukenevat rankkasateen vesivyöryn mukaan. Hellä on vähän matkan päässä tyhjentämässä vaarinsa taloa ja tutustuu yhteisöön, myös valokuvaajan ammattinsa myötä.
Jessie Burton, Onnen talo. Jatkoa Nukkekaapille ja melkein yhtä hieno ja jännittävä tarina. Nellei, Otto ja Cornelia ovat huolehtineet Marinin tyttärestä Theasta, joka täyttää 18 vuotta ja on sekä rakastunut, että menossa naimisiin, eri miesten kanssa. Kumpikin menee mönkään ja Thea karkaa kotoaan hääpäivänsä aamuna. Kunpa tähän tulisi jatkoa!
Sirpa Pääkkönen, Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juurista. Kirja koostuu eri ihmisten muistoista Karjalasta ja evakkoajasta, karjalaisista paikkakunnista ja merkittävistä rakennuksista. Oli ihan tunteisiin vetoavia muisteluksia kun omatkin juureni ovat isän puolelta Karjalassa. Harmittaa kun mummoa ja isää ei enää, jotta voisin kysellä heidän muistoistaan.
Elizabeth Strout, Voi William! Lucyn mies David on kuollut ja Lucy, joka aina aina tullut hyvin toimeen entisen miehensä Williamin kanssa saa huomata, että heidän välillään on ollut paljon sellaista mistä aiemmin ei ole puhuttu. William, joka on eronnut toisesta vaimostaan saa selville, että hänellä on sisar, josta hänen äitinsä ei ole koskaan maininnut sanaakaan. Lucy lähtee Williamin kanssa tutustumaan paikkoihin, joista hänen äitinsä on kotoisin ja sisar edelleen asuu. ES: tekstiä on leppoisa lukea, mutta ei tämä kirja minulle ollut samanlainen lukukokemus kuin hänen aiemmat kirjansa.
