Leila Slimani, Toisten maa. Mathilde rakastuu Ranskassa marokkolaiseen sotilaaseen Aimeen ja he avioituvat oikopäätä. Mathilde matkustaa miehensä kotimaahan, joka on vähän muuta kuin hän on miehensä kuvailun perusteella odottanut, mutta hän sopeutuu. Kaksi lasta syntyy ja elämä alkaa sujua, satoakin saadaan, niin ettei ihan nälkään näännytä. Marokkolaisten keskuudessa kytee viha maahan tulleita ranskalaisia kohtaan ja kahnauksia on koko ajan, kirjan lopussa suurempi ja verisempi sota.
Elizabeth Strout, Olive, taas. Olive on mainio ja suorasukainen kuten aina. Henry on kuollut ja Olive menee naimisiin Jack Kennisonin kanssa ja heillä menee mukavasti, huumorintajut kohtaavat. Sitten Jackin kuolee ja Olive jää yksin isoon taloon, terveyskään ei enää ole entisensä, ja lopulta hän muuttaa hoivakotiin.
Eeva Kiviniemi ja Taina Pietikäinen, Joki. Nyt oli mielenkiintoinen dekkari! Tapahtuu Turussa. Joki ja sen reunamat puineen vahvassa pääroolissa. Kati Berg on historiantutkija ja innostuu selvittämään puihin ilmestyneiden viiltojen merkitystä, sekä niiden yhteyttä jokeen hukkuneisiin ihmisiin. Katin tytär Milla on poliisi ja heidän tutkimuksensa yhtyvät, niin että syyllinen hukuttamisiin saadaan selville.
Sofia Lundberg, Kuin höyhen tuulessa. Viola ja Lilly ovat lapsuudenystäviä ja naapureita. He ovat kuin sisarukset kun Violan äiti kantaa huolta myös Lillystä ja tämän perheestä sen jälkeen kun perheen äiti kuolee synnytyksessä. Alvin on Wallen perheen vanhin poika ja viihtyy tyttöjen seurassa myös teini-iässä. Lilly osaa laulaa ja siitä tulee hänen ammattinsa sen jälkeen kun je yhdessä Alvinin kanssa päättävät häipyä Visbystä Pariisiin. He ovat sekaantuneet viinantrokaamiseen, Lilly myös suhteeseen naimisissa olevaan työnantajaansa ja sitähän ei 50-luvun pikkukylässä hyvällä katsota. Viola ja Lilly kohtaavat seuraavan kerran vasta vanhuksina ja selviää sekin, että Violalle korissa jätetty vauva on Lillyn tytär. Tämä ei minusta ole yhtä hyvä kuin SL:n aikemmat kirjat.
Pirkko Kotiranta, Hilma af Klintin arvoitus. Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa. PK on tutkinut Klintin (1862-1944) töitä ja elämää yli 30 vuoden ajan eri lähteistä. Hilma oli hyvin omaperäinen persoona aikanaan ja hänestä on paljon jälkiä HK:säätiön, eri arkistojen ja taiteilijan omien muistikirjojen ansiosta. Henkimaailma, reinkarnaatio ja tuonpuoleisten kanssa keskustelu oli niin kovin perinpohjaista etten jaksanut lukea kirjaa kaikin osin, vaan harpoin. HK:n töitä on säilynyt runsaasti suvun halussa, koska hän ei juuri myynyt niitä. Hän maalasi maisemia ja muotokuvia, mutta hyvin paljon abstrakteja aiheita ja sarjoja, jotka hänen aikanaan olivat aivan uutta taiteen maailmassa.
Vera Vala, Aprikoosiyöt. Tämä oli vähän sellainen "hömppäromaani", jossa Laura lähtee Italiaan tätinsä luo ja siellä sitten paljastuu, että hänen äitinsä ei olekaan hänen äitinsä ja myös se kuka on hänen isänsä. Tarinaan sisältyy myös vähän jännitystä ja tietysti rakkautta sekä ennen Lauran syntymää että nykyajassa kun Laura taas tapaa nuoruudenrastettunsa. Luettava, mutta ei ihan minun genreäni lukuunottamatta sitä, että tapahtumapaikkana on Italia.
