tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulukuun 2021 kirjat

 Jukka Viikilä, Taivaallinen vastaanotto. Otin kirjan luettavakseni mielenkiinnolla, koska sai viikolla Finlandia-palkinnon. Kirjan muotoa kirjailija kuvaa himmeliksi, ja kai se sitä voi ollakin, vaikka minun himmelini noudattaa tiettyjä muotoja, joita en tästä löytänyt sadan sivun verran luettuani. Odotin että tästä muodostuisi jokin tarina, mutta sivu sivun jälkeen jatkui samanlainen silppu, josta en jaksanut yrittää kaivaa kokonaisuutta. Lopetin siis lukemisen kesken ja myönnyin siihen, etten ole Finlandia-kirjojen tasolla. (Tosin viimekertaisesta pidin todella paljon.)

Riina Katajavuori, Kypros. Raita matkustaa Kyprokselle runofestivaaleille. Samassa hotellissa asuu runoilijoita eri maista, Itävalta, Espanja, Islanti, Ruotsi... He kaikki osallistuvat eri tapahtumiin ja esittävät runojaan, käyvät katsomassa nähtävyyksiä, myös Turkin puoleisella alueella. Raita ei aio koskaan palata Kyprokslle, kahtiajakautunut saari näyttäytyy ankeana.

Anja Snellman, Kaikki minun isäni. AS kirjoittaa hyvin ja luin kirjan loppuun, vaikka jossain vaiheessa tuntui, ettei tämä tarina ole ihan minun makuuni.

Meri Valkama, Sinun Margot. DDR:n viimeisiin vuosiin ennen muurin murtumista sijoittuva kertomus suomalaisperheestä, jonka yhteiselämä päättyi Berliinissä. Markus, journalisti rakastuu päiväkodin työntekijään ja Rosa alkaa oireilla liiton rakoilun vuoksi. Luise, Markuksen rakkaus haluaa paitsi Markuksen myös tyttären Viljan. Rosa haluaa muuttaa samantien Suomeen kun saa suhteen selville. Vilja saa käsiinsä isänsä Margotilta=Luise saamat kirjeet ja alkaa selvittää mitä Berliinissä oikein tapahtui ja kuka hänen isänsä lopulta oikein oli. Kirjan pohjana on 80-luvun tapahtumia ja poliitikkoja DDR:ssä. Aika vaikuttava kirja.

Jeremy Dronfield, Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin. Aiheesta on tullut luettua jonkin verran, mutta aina nämä tarinat vaikuttavat karmeudellaan. Itävaltalainen Fritz Kleinmann lähtee vapaaehtoisesti Auschwitziin, koska ei voi päästää rakasta isäänsä matkaan yksin. Keskitys- ja työleirien olot ovat sanoinkuvaamattoman kauheat ja saksalaiset vartijat raakoja sadisteja, jotka kiduttavat vankeja ihan omaksi huvikseenkin. Fritz ja hänen isänsä selviävät kaikesta kauheudesta sisukkuudellaan, taitavuudellaan ja hyvällä onnellaan.