Annie Lyons, Pommisuojan lukupiiri. Binghamin kirjakauppaan ja sen asiakkaiden ympärille sijoitettu tarina Lontoon pommitusten aikaan. Kirjastyossakin piipahdetaan. Gertie on perustanut edesmenneen miehensä Harryn kanssa kirjakaupan, jonka jatkoa hän pohtii aikoen jäädä eläkkeelle, Kaikki kuitenkin mullistuu kun Saksasta aletaan tuoda sodan keskeltä lapsia turvaan, yksi heistä, Hedy päätyy Gertien ennestään lapsettomaan kotiin. Alkukankeuden jälkeen yhteiselämä teinitytön kanssa alkaa sujua ja lämpenee ystävyydeksi. Kirjakaupan lukupiiri siirtyy pommisuojaan ilmahälytysten ajaksi ja ihmisten välit pienessä tilassa lähentyvät. Tarinassa on monia polkuja, rakkautta, sotaa, kirjoja, ihmisrakkautta..... ja sitä oli mukava lukea viltin alla.
Minna Eväsoja, Sensei, oppilaana Kiotossa. Tämä on rauhallisen tyylikkäästi kirjoitettu kertomus kirjoittajan opinnoista Japanissa kunnianarvoisan Sensein ohjauksessa. Mielenkiintoni ei kuitenkaan rittänyt koko kirjan lukemiseen. Mutta mikäli joskus matkustan Japaniin luen tämän, sillä kirjassa on runsaasri japanilaisiin käytössääntöihin liittyviä ohjeita.
Maarit Verronen, Hyvä näin. Verronen osaa kirjoittaa verrattomasti rtilaisista aiheista varsin pikkutarkasti, on sitten kyse urheilusta, hiukkaskiihdyttimestä tai ihmissuhteista. Novellit eivät ole minulle sopivaaa luettavaa, koska en nauti lyhyistä raapaisuista, tarinat jäävät kesken, siksi en ihan kaikkia pätkiä lukenut.
Vappu Kannas, Kimalaisen kirja. Emily Dickinsonista ja hänen perheestään kertova tarina, jossa käytetty myös todellisiin tapahtumiin, henkilöihin ja taloihin liittyvää tietoa ja aineistoa. Mielenkiintoinen kirja kaikkine kummallisine ihmissuhteineen, etenkin Mable Todd, joka eli ihan omassa todellisuudessaan ja omahyväisyydessään.
Pierre Lemaitre, Loistavat vuodet. Tämähän oli ihan viihdyttävä kirja Pelletierin perheen vaiheista. Perheellä on saippuatehdas, jolle ei neljästä lapsesta tunnu löytyvän jatkajaa, Jean menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin, Etienne lähtee Saigoniin, Francois Pariisiin ja lopulta sinne päätyy Helenekin. Kukaan ei tee sitä mitä olivat vanhemmilleen kertoneet, mutta niin paljastuu etteivät vanhemmatkaan ole ihan sitä mitä lapset ovat luulleet. Tässä oli jännitystä, juonittelua ja historiaa. Ja tämä oli vasta sarjan ensimmäinen osa.
Erja Tulasalo, Oranssi puutarha. Pohjanmaalainen Maaru kipuilee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Koko ympäröivä yhteisö on hyvin kiinteä ja lestadiolainen, toisia nuoria tavataan vain seuroissa, eikä mikään muu kuin aviolitto ja liuta lapsia ole suotava tulevaisuudenkuva. Kun rakas Eliisa taipuu uskonnon vaatimuksiin ja avioituu, jää Maaru yksin ja lähtee Helsinkiin töihin ja opiskelemaan. Kyllä se elämä sitten lopulta alkaa sujua. Kirja on kirjoitettu pohojolaasella murteella, mikä teki lukemisesta hauskaa ja vähän vaikeaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti