Joulukuun 2021 kirjat

 Jukka Viikilä, Taivaallinen vastaanotto. Otin kirjan luettavakseni mielenkiinnolla, koska sai viikolla Finlandia-palkinnon. Kirjan muotoa kirjailija kuvaa himmeliksi, ja kai se sitä voi ollakin, vaikka minun himmelini noudattaa tiettyjä muotoja, joita en tästä löytänyt sadan sivun verran luettuani. Odotin että tästä muodostuisi jokin tarina, mutta sivu sivun jälkeen jatkui samanlainen silppu, josta en jaksanut yrittää kaivaa kokonaisuutta. Lopetin siis lukemisen kesken ja myönnyin siihen, etten ole Finlandia-kirjojen tasolla. (Tosin viimekertaisesta pidin todella paljon.)

Riina Katajavuori, Kypros. Raita matkustaa Kyprokselle runofestivaaleille. Samassa hotellissa asuu runoilijoita eri maista, Itävalta, Espanja, Islanti, Ruotsi... He kaikki osallistuvat eri tapahtumiin ja esittävät runojaan, käyvät katsomassa nähtävyyksiä, myös Turkin puoleisella alueella. Raita ei aio koskaan palata Kyprokslle, kahtiajakautunut saari näyttäytyy ankeana.

Anja Snellman, Kaikki minun isäni. AS kirjoittaa hyvin ja luin kirjan loppuun, vaikka jossain vaiheessa tuntui, ettei tämä tarina ole ihan minun makuuni.

Meri Valkama, Sinun Margot. DDR:n viimeisiin vuosiin ennen muurin murtumista sijoittuva kertomus suomalaisperheestä, jonka yhteiselämä päättyi Berliinissä. Markus, journalisti rakastuu päiväkodin työntekijään ja Rosa alkaa oireilla liiton rakoilun vuoksi. Luise, Markuksen rakkaus haluaa paitsi Markuksen myös tyttären Viljan. Rosa haluaa muuttaa samantien Suomeen kun saa suhteen selville. Vilja saa käsiinsä isänsä Margotilta=Luise saamat kirjeet ja alkaa selvittää mitä Berliinissä oikein tapahtui ja kuka hänen isänsä lopulta oikein oli. Kirjan pohjana on 80-luvun tapahtumia ja poliitikkoja DDR:ssä. Aika vaikuttava kirja.

Jeremy Dronfield, Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin. Aiheesta on tullut luettua jonkin verran, mutta aina nämä tarinat vaikuttavat karmeudellaan. Itävaltalainen Fritz Kleinmann lähtee vapaaehtoisesti Auschwitziin, koska ei voi päästää rakasta isäänsä matkaan yksin. Keskitys- ja työleirien olot ovat sanoinkuvaamattoman kauheat ja saksalaiset vartijat raakoja sadisteja, jotka kiduttavat vankeja ihan omaksi huvikseenkin. Fritz ja hänen isänsä selviävät kaikesta kauheudesta sisukkuudellaan, taitavuudellaan ja hyvällä onnellaan. 

Marraskuun 2021 kirjat

 David Sedaris, Calypso. DS kirjoittaa omaelämäkerralliseen tyyliin omasta ja sisarustensa keski-ikäisestä elämästä. Tarinoita värittää huumori, varsin erikoislaatuinenkin ja kirjan kannessa mainitaankin hänen olevan huumorikirjallisuuden kiistaton kuningas. Askelmittarista koituva pakkomielle, roskien keräily ja vatsavaivat (ripuli), sisarusten yhteiset lomat ja ruokailut ym. ovat varsin värikästä luettavaa.

Sosuke Natsukawa, Kissa joka rakasti kirjoja. Rintaro on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä  lukiolaispoika, joka asuu vaarinsa antkivariaattia pitävän vaarinsa kanssa. He molemmat rakastavat kirjoja. Yhtenä aamuna vaari on kuollut ja Rintaro jää yksin. Sayo käy tuomassa reissuvihon ja patistaa kouluun, samoin Ryo, mutta eräänä päivänä kirjakauppaan ilmestyy raidallinen puhuva kissa, joka johdattaa Rintaron labyrinttiin suorittamaan kirjanpelastustehtäviä. Kirja on kuin aikuisten satu, mutta todellisten asioiden äärellä, huomaavaisuus, ystävällisyys, auttavaisuus, kaikkea löytyy kirjoista.

Suvi Ratinen, Omat huoneet. Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten. Viihdyin Ratisen kuvaamissa naiskirjailijoidemme huoneissa 1900-luvun alkupuolella. Miehille tehtiin asuntoihin suuret huoneet isoinen kirjoituspöytineen, vuoteineen ja jopa mukavuuslaitoksineen, mutta rouvan paikka oli keittiöpöydän nurkalla tai makuukamarin nurkassa, jopa saunatauskamarissa (Elsa Heporauta), kannon tai kiven nokassa (Anni Swan) tai sitten paras kirjoitusrauha löytyi vasta vankilassa (Hella Wuolijoki) tai Nikkilän parantolassa (L.Onerva). Toki naiskirjailijat pitivät myös kirjallisia salonkeja (Minna Canth, Maila Talvio, Hella Wuolijoki, Helmi Krohn), ja jollakin oli jopa oma lukittava huone, jonne kenelläkään ei ollut pääsyä (Maila Talvio). Kirjoittavien naisten elämä ei ollut helppoa, usein raahustettiin asunnttomana ja nälässä pitkin sukulaisten nurkkia, kesäloman ajaksi jäätiin kaupunkiin kun muu perhe lähti maalle tai päinvastoin, jäätiin syksyllä kirjoittamaan. Tämä on minusta hieno kirja kirjailijahistoriastamme ja mukavan sulavasti kirjoitettu.

Jukka M. Heikkilä, Sisilian prinsessa. Varsin mielenkiintoinen kertomus antiikin historiasta naisen näkökulmasta. Lanassa on Sisilian kuninkaan tytär, joka naitetaan 14-vuotiaana Epeiroksen kuninkaalle. Lanassa pettyy avioliittoonsa ja pakene ja menee naimisiin Makedonian kuninkaan kanssa. Ei ole ensi huuman jälkeen auvoisa tämäkään liitto ja hän pakenee palvelijansa Sofian kanssa. Loppuelämänsä Lanassa viettää kaksin vuosittain vaihtuvan palvelijansa kanssa pienellä saarella Kykladeilla.

Marianna Kurtto, Seitsemäs piste. Ihastuin alussa hienoon ja värikkääseen kieleen, mutta kirjan puolivälissä tajusin, etten enää tajua mistä tässä kahden sisaruksen tarinassa lopulta on kyse. Jätin lopun lukematta, liian scifiä minun makuuni.

Lokakuun 2021 kirjat

 Saara Cantell, Kaikki tuoksuu lumelta. Kolmen sukupolven naisten tarina, Kerttu, Tuija ja Olivia. Kerttu valmistuu Taideakatemiasta ja saa stipendin Pariisiin, mutta ura tyssää suunnittelemattomaan raskauteen. Syntyy Tuija, jonka opinnot yliopistossa jäävät kesken kun proffa julkaisee omissa nimissään hänen tutkimuksensa. Hän kokeilee ekoilua, mutta maaseutuelämä tyssää miesystävän väkivaltaisuuteen. Tuijan tytär Olivia on näyttelijä, joka saa myös kokea miesten maailmassa olemisen urallaan. Hän kertoo tässä menneiden sukupolvien tarinaa omalle lapselleen. Hieno kirja.

Hunter Biden, Kauniita asioita. Lähdin lukemaan tätä ihan mielenkiinto yllä, mutta vajaan sadan sivun jälkeen alkoi tuntua, että tämä on yhtä hymistelyä ja perhettä kohdanneiden onnettomukksien ruotimista, mikä toki onkin traagista, mutta kun syöpään sairastuneen veljen sairaalavuoteen vierellä ramppasi monikymmenpäinen suku, niin mietin onko se ihan "normaalia", ettei saa sairastaa ja kuolla rauhassa? Meni maku.

Johanna Venho, Syyskirja. Tove Janssonista ja Mariasta kertova fiktiivinen tarina. Pidin kirjan vähäeleisestä tyylistä ja ympäristön kuvauksesta. Toven ja Marian elämässä on yhdistäviä tekijöitä, kirjoittaminen, läheinen suhde äitiin ja rakkaus luontoon.  Jäi jotenkin haikea olo kun kirja päättyi Toven Ja Tootin lähtöön Harulta viimeisen kerran.

Kate Quinn, Ruusukoodi. Oi miten hieno lukuromaani, eikä heti kesken loppunut, sivuja oli 975. KQ on selvittänyt ison kasan tosiasioita kirjoittaakseen uskottavan tarinan 1940-luvulla Bletchley Parkin kartanossa työskennelleistä koodinmurtajista. Mab, Osla ja Beth työskentelivtä ja asuivat yhdessä vuosia. Työ oli salaista, joten myös vapaa-aikaa vietettiin muiden laitoksen työntekijöiden kanssa, Hatuntekijöiden kirjallispiiri ja myös railakkaampi illanvietto. Yhteisössä oli kuitenkin myös petturi, joka välitti tietoja viholliselle ja tämän Beth sai selville, ja joutui mielisairaalaan yli kolmeksi vuodeksi ennen kuin sai sanan ystävilleen, jotka saivat hänet salakuljetettua pois ja yhteisvoimin saivat petturin kiikkiin. Tässä oli sekä jännitystä että romantiikka.

Benedict Wells, Yksinäisyyden jälkeen. Miten osaakin nuori mies kirjoittaa näin koskettavasti ihmisten välisistä rosoisista suhteista. Jules on kirjan "päähenkilö" ja kerronta etenee hänen kauttaan. Sisarukset Lis, Marty ja Jules jäävät orvoiksi vähän yli kymmenvuotiaina ja joutuvat sisäoppilaitokseen. Heidän erilaiset luonteensa korostuvat koulussa, jossa pitää pärjätä, ettei jää alakynteen. Jules on siäänpäinkääntynyt, eikä saa heti ystäviä,vain Alva kiintyy häneen ja heistä tulee ystävät, jotka tapaavat myös vuosia myöhemmin ja lopulta päätyvät naimisiinkin, saavat kaksoset ja muutaman vuoden kuluttua Alva kuolee syöpään. Sisarusten välit ovat kiinteytyneet ja auttavat toisiaan, Lizin huume y.ongelmat, Jules yksinhuoltajan, Martylla ei taas lapsia...  Kovin surullinen kirja, mutta toisaalta taas niin hieno.

Eva Mozes Kor ja Lisa Rojany Buccieri, Auschwitzin kaksoset. Eva ja Miriam viedään keskitysleirille perheensä kanssa 1944. Kaksoset ovat kymmenvuotiaita, eivätkä enää koskaan näe perhettään, mutta onneksi heillä on toisensa. Sinnikkyydellään he selviävät hengissä leiriltä, vaikka joutuvat Mengelen ihmiskokeiden uhreiksi. Kun he 1945 vapautuivat leiriltä ja matkasivat junalla Neuvostoliiton kautta takaisin Romaniaaan ei heidän kodistaan ollut juuri mitään jäljellä. He pääsivät tätinsä luo, josta 16-vuotiaina matkustivat Palestiinaan. Eva avioitui amerikkalaismiehen kanssa ja asui loppuelämänsä Usassa, jonne perusti holokausti museon. Hän omisti koko elämänsä kertoakseen maailmalle juutalaisten kokemasta vääryydestä ja korosti anteeksiannon ja rauhan merkitystä.  "Vihassa on sodan siemen, anteeksiannosta versoo rauha." Miriam kuoli munuaisvaivoihin 1993, Eva eli vuoteen 2019.

Syyskuun 2021 kirjat

 Pirkko Soininen, Valosta rakentuvat huoneet. PS kirjoittaa Olivia Matilda Lönnin = Wivi Lönn (1871-1966) elämästä Tampereella panimomestarin tyttärenä, joka jo lapsen piirsi oman leikkimökkinsä ja haaveili arkkitehdin ammatista, jota pidettiin tuohon aikaan miesten maailmana ja jonne häntä ei olisi haluttu, vallankin kun hän alkoi valmistuttuaan voittaa arkkitehtikilpailuja. Hän oli omantiensä kulkija, syrjäänvetäytyvä, mutta tiukka ja sanavalmis kun kyseessä oli talon rakenteet. Hän löysi elämänkumppaninsa Hanna Parviaisen Jyväskylästä. Todella mielenkiintoinen elämäkerrallinen kirja naisen vaikeudesta toteuttaa unelmaansa miesten maailmassa.

 Anneli Kanto, Rottien pyhimys. Hattulan kirkkoon saapuu kirkkomaalareiden ryhmä. Oppipoika Vilppu putoaa tikkailta ja tarvitaan apulainen hänen tilalleen, eikä sellaista tahdo löytyä, kunnes Pelliinan savitöiden koristeluihin mieltynyt linnanrouva Tott ehdottaa häntä työhön. Pelliinasta kehkeytyy maalariapulainen, johon Martinus mieltyy liiaksikin... Andreas, joka lopulta on jäljellä ottaa Pelliinan siipiensä suojaan ja lähtevät maalausten valmistuttua etsimään seuraavaa työtä. "Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta sekä keskiaikaisen kirkon maalaamista 1500-luvun alkupuolella." Kanto käyttää mielenkiintoisia sanoja kipusärky, vihapaha, sydän pelkoteutaroi ym

Natalie Jenner, Jane Austenin talo. Kirjan nimi houkutti lukemaan, mutta noin sata sivua kahlattuani totesin, etten jaksa odottaa tältä teokselta mitään itseäni innostavaa, liikaa ihmisiä ja kohtauksia siellä ja täällä... varmaankin ne nivoutuisivat jossain kohtaa yhteen, mutta en jaksanut sitä odotella. Kesken jäi.

Elokuun 2021 kirjat

 Elif Shafak, 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Leilan elämä on alusta asti vähän erikoista. Hänen isänsä antaa hänet äidiltä ensimmäiselle vaimolleen, joka ei ole saanut lapsia, hänen setänsä käyttää häntä hyväkseen pienestä pitäen ja hänet päätettiin asian ilmitulon jälkeen naittaa sopivalle nuorelle miehelle. Leila karkaa kotoa ja menee Istanbuliin, siellä hän joutuu bordelliin. Leila on hyväsydäminen ja viisas ihminen ja hänelle muodostuu tiivis ystäväpiiri, hän menee naimisiin D'Alin kanssa, mutta tämä kuolee Taksimin aukion mellakoissa. Leilan elämä päättyy murhaan ja Yksinäisten hautausmalle, josta ystävät kaivavat hänet ylös ja vievät mereen, jonne hän olis joskus sanonut haluavansa päätyä. Hieno ja surullinen kertomus.

Vanessa Springora, Suostumus. Ajankojatisesta aiheesta kirjoitettu omaelämäkerrallinen tarina. Miksi eliitti, kuten taiteilijat tuntuvat kuuluvan eri kastiin kun kyseessä on seksuaalinen väkivalta tai pedofilia? Vain papit ovat taiteilijoiden ohella välttyneet seuraamuksilta näistä rikoksistaan. V:n vanhemmat eroavat ja hänen äitinsä ei kaiketi huolehdi tyttärestään tarpeeksi, koska tämä joutuu 14-vuotiaana kirjailijan (G.M.) lumoihin ja luulee rakastavansa tätä, vaikka samaan aikaan näkee kirjoituksia, joissa tämä rehvastelee monilla alaikäisillä valloituksillaan ja jopa 11-vuotiaiden thaimaalaispoikien hyväksikäytöllä. Kun V. lopulta käsitti tilanteen ja pääsi irti miehestä vei vuosia, ennen kuin hän toipui ja kykeni rakentaa uuden elämän. Mies yritti toski tavoitella häntä vielä vuosikymmenet.

Teemu Keskisarja, Kyllikki Saari, mysteerin ihmisten historia. Kyllikki Saaren tapaus ei erityisemmin minua kiinnosta, mutta Keskisarja kirjoittaa niin hyvin, että luin kirjan. Olihan siinä ihmisiä pilvin pimein ja moni vaikutti varsin sopivalta syylliseksi, mutta kyllä yksi jäi mieleen ylitse muiden, pappi Kanervo, jolla oli kovin epäsopivia taipumksia nuoria neitosia kohtaan. 

Karin Smirnoff, Lähdin veljen luo. Jana palaa kotikyläänsä pohjoisruotsin smalångeriin rappiolle joutuneen veljensä luo. Ensimmäisenä hän tapaa johnin  ja heidän välilleen kehkeytyy suhde. Kirjassa puidaan Janan ja hänen kaksoisveljensä Brorin kauheaa lapsuutta, juoppo taata ja äiti, joka ei uskalatanut puuttua. Kylän väki käydään läpi myös, aika erikoista porukkaa, kuten pohjoisen asukkaat kirjoissa aina tuntuvat olevan .Minulle tuli mieleen Berliinin poppelit. Kirjailija käyttää pieniä kirjaimia, unohtaa pilkut  ja kirjoittaa nimet yhteen: göstagrönlund.

Anne B. Ragde, Talon tytär. Minuun suuren vaikutuksen tehneen sarjan päättävä kertomus, jossa Torunn alkaa sopeutua pohjoisnorjalaiseen elämäänsä maatilalla ja hautaustoimiston johtajana. Sukulaisetkin käyvät kylässä lapsineen ja viikko sujahtaa lennossa, Tormod viihtyy palvelutalossa ja henkilökohtaisessa elämässäkin tapahtuu kun Torunn joutuu tekemisiin Kai Rogerin kanssa uudelleen.

Victoria Hislop, Ne, joita emme unohda. Varsin vaikuttava, vaikka paikoin liiankin venetyttey kertomus Themisin perheen elämästä Kreikan miehityksen aikaan. Erimielisyydet ja viha vallitsivat kansan keskuudessa, mutta myös perheen sisällä. Isoäiti oli yhdistävä ja rauhoitteleva voima ruokapatoineen ennen Themisin veljen ja hänen lähtemistään kommunstiseen vastarintaliikeeseen ja palatessa vankileirien kauheuksien jölkeen lapsi kainalossa.  

Natasha Lester, Ranskalainen valokuvaaja.Sattuipas toinen sota-aiheinen kirja heti perään, mutta vähän eri tyyppinen. Jess May toimii valokuvamallina Voguelle, mutta saa pestautettua itsensä sotakirjeenvaihtajaksi Italiaan ja Ranskaan 40-luvun alussa. Naistoimittajan työtä ei tehdä helpoksi, mutta Jess pääsee kekseliäisyydellään ja päättäväisyydellään tekemään juttuja ja ottamaan kuvia sodan kauhuista. Hän tapaa Dan Hallworthin ja Victorinen ja heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa melko monimutkaisella tavalla. D´Árcy saapuu ranskalaiseen linnaan pakkamaan Jessin valokuvia näyttelyyn Australiaan ja saa selville mielenkiintoisia asioita valokuvaajasta ja häneen liittyvistä muista ihmisistä, mm. äidistään. Kirja perustuu Lee Millerin elämään, joka oli Voguen valokuvaaja ja toimittaja, ja tunsi Martha Gellhornin, jonka kanssa Jesskin tässä tarinassa viettää aikaa kirjoittamisretkillään.

Heinäkuun 2021 kirjat

 Frida Skybäck, Kirjakauppa Thamesin varrella. Lisää romantiikka kesään! Charlotte perii ennestään tuntemattomalta tädiltään Saralta kirjakaupan Lontoossa ja matkustaa sopimaan sen myynnistä. Riversidellä Drivella sijaitseva rustiikkinen kirjakauppa, asunto sen yläkerrassa ja sympaattinen henkilökunta vievät kuitenkin Charlotten sydämen eikä hän raaskikaan myydä kauppaa, vaan tekee kaikkensa, että se saadaan jaloilleen. Kaupan yläkerrassa asuu vuokralla myös William, jolla on osansa Charlotten kotiutumisessa. Hän saa myös selville, kuka on hänen isänsä ja tapaa tämän veljen perheen.

Pauliina Lindholm, Komendantti. Vuonna 1748 komendantti Augustin Ehrensvärd on johtamassa ja suunnittelemassa Suomenlinnan rakentamista. Rakennustarvikkeita ei ole aina helppo saada, työmiehiin iskee täiden tuoma tauti ja Helsingin pormestari, pastori ja muu virkamiehistö viivyttelee tilausten kanssa. Komendantti ihastuu lähiluodolla asuvan kalastajan pojantyttäreen ja saa luvan ilokseen piirtää ja maalata tätä kerran viikossa, mikä on hänen ainoita ilojaan keittiössä hääräävän Svaneholmin loihtimien aterioiden lisäksi. Vaimo ja poika ovat vielä Tukholmassa ja ikävä on. Linnoituksen suunnittelussa ja keskusteluissa mukana sentään Thunberg ja Von Hoppe.

Aino Suhola, Luja ja uskollinen sydän. Sylvi Kekkosen elämä. AS kuvaa kauniisti herkästä tytöstä kasvavaa lujatahtoista Sylvi Uinoa, josta tulee Urko Kekkosen vaimo. Seurusteluaika on yhtä auvoa ja lepertelyä, mutta kun kaksoset Taneli ja Matti syntyvät jättää UK nuorikkonsa selviämään yksin kahden lapsen ja maatilan kuin hoidosta, minkä lisäksi hän auttoi UK:ta puheiden ja kirjoitelmien tekemisessä. Sylvi selviää kyllä, vaikka toimeentulo on niukkaa ja nurkat talvellä kymät ja reuma alkaa tehdä tuloaan. Uk seikkailee milloin missäkin tärkeässä naikkosineen, mutta Sylvi antaa anteeksi lasten tähden ja koska tuossa asemassa olevan miehen ei katsota hyvällä eronneena. Kovin kävi Sylviä sääliksi, vaikka hänellä oli tukenaan oma lähipiiri ja mm. kirjailijoita, joiden kanssa  hän tykkäsi seurustella. Sylvi oli vain 71 vuotias kun hän kuoli.

Laura Lähteenmäki, Sitten alkoi sade. Muutaman sivun luettuani huomasin, että olen lukenut kirjan aiemmin, mutta hyvän voi toisinaan lukea uudelleenkin. Kun kertomus koostuu useiden ihmisten tarinoista, jotka sitten nivoutuvat yhteen ei heti muista kaikkea. Paula on terapeutti, hänen tyttärensä perheessä tapahtuu: on kaksi lasta ja ero mieleisestä vävypojasta. Eeva, Paulan entinen hyvä ystävä asuu Espanjassa ja ottaa hoiviinsa ranalla tapaamansa raskaana olevan tytön Ojon. Kirjassa käydään läpi tapahtumia ennen kuin Paulan mies kuoli ja välirikko Eevan kanssa tapahtui, sekä "nykyajassa". 

Vivian Gornick, Toisissamme kiinni. Kirja kertoo New Yorkin juutalaisista ja äidin ja tyttären kiinteästä suhteesta. Alku, jossa tutstutaan Bronxissa olevan talon asukkaisiin on varsin vauhdikas, mutta puolivälissä alkavien äidin ja tyttären kävelyretkien kuvailu alkaa puuduttaa. Loppupuolen

Kesäkuun 2021 kirjat

 Katherine Pancol, Parittelurituaaleja. Rose on pariisitar, joka tutkii työkseen hyönteisiä ja on löytämässä ratkaisun syöpälääkkeeksi. Hän käy terapiassa lapsuuden traumojensa vuoksi ja vähitellen salaisuuden verho alkaa aueta. Rose pääsee Leon kera New Yorkiin tutkimustaan täydentämään. Leolla on kletaiset housut, eikä Rose oikein tiedä, voiko häntä ottaa vakavasti...  Pancolin kirjoissa tapaa olla tarumatisoituneita ihmisiä ja siksi tarinat ovat aina vähän erikoisia. Ja kiva sattumus oli se, että tässä kirjassa suunniteltiin Hilma af Klintin näyttelyyn menoa (luin siis juuri kirjan Hilmasta).

Hanna Hauru, Viimeinen vuosi. Tämä pieni kirja on oikea helmi! Surullisesta tarinasta huolimatta nautin kauniista kerronnasta ja hienoista sanavalinnoista. Ilmari elää yksikseen mökissään. Kirjoittaa kirjoja ja tarinoita lehtiin. Elanto on niukkaa ja talvella  nälkä kourii vatsaa ja pakottaa kerjuulle. Kesällä on helpompaa. Kirjailija uneksii edelleen nuoruudenrakastetustaan kun kulkee kylälle kauppa-asioilleen. Häntä katsotaan syrjäsilmin, vain postivirkailija lukeutuu hänen lukijoihinsa ja tukijoihinsa. Kun kuolema koittaa saa hän lopulta arvostusta paikallislehden muistokirjoituksessa.

Nina Gimishanova, Tatko. Otin kirjan kiinnostuneena kulttuurien erilaisuudesta, josta luulin kirjan aika lailla kerovan. Olihan sitäkin, mutta enimmin Bulgariasta tulleen isän suhteestä tyttäriinsä. Isän ankaruus on aina piinannut tyttäriä, vielä aikuisinakin. He lähetvät yksi toisensa jälkeen kotoa heti kun kynnelle kykenevät, niin myös Elena, jonka elämää tässä kuvataan. Elene lähtee Bulgariaan, Espanjaan... ja viettää vaihtelevaa elämää, etsien identiteettiään. Hän soittaa isälleen säännöllisesti ja huomaa alkavansa ymmärtää tätä, ankaruudella on yritetty suojella tyttäriä. Kirjan alkupuoli oli kiinnostavampi, loppua kohden alkoi olla liian outo ja siihen ympätiinn niin paljon osasia ja henkilöitä, etten enää pysynyt kaikesta kärryillä.

Alexander McCall Smith, Kadonneiden ystävien maille. Leppoisaa lukemista. Mma Ramotswen vanha ystävä murehtii kun tytär ei pidä yhteyttä. Selviää, että tytär on oman uskonlahkonsa perustaneen miehen seuralainen, eikä lahkolla ole muutenkaan ihan uskonnolliset tavoitteet. Charlien tyttöystävä haluaa mennä naimisiin ja hän ei uskalla kosia, koska ei omista karjaa, myötäjäisiksi.

Venla Hiidensalo, Suruttomat. 1900-luvun alussa ei sortavalalaisen Helmi Vartiaisen unelmaa taidemaalarin ammatista ota tosissaan sen paremmin vanhemmat kuin taidekoulun opettajatkaan , jotka maalauttavat naisopiskelijoilla päivästä toiseen malliesineitä. Mutta Ateneumin portailla Helmi tapaa Tyko Sallisen, johon rakastuu ja jonka kanssa jopa avioituu, saa tyttären, vielä toisenkin, eikä maalaamisesta enää tule mitään dominoivan miehen puolisona. Elämä on kovaa, Tyko "myy" ensimmäisen tyttären lapsettomalle sisarelleen vastoin Helmin lupaa, vie toisen tyttärenkin väittäen Helmiä epätasapainoiseksi. Tyttäret kohtaavat vasta aikuisina tietäen totuuden äidistään ja isäsätään. Hyvin mielenkiintoinen kirja, jossa totuus ja fiktio hienolla tavalla kohtaavat!

Helena Steen, Pikka hyvässä perheessä. Leppoisaa kesälomaluettavaa. Anni lähetetään Englantiin piikomaan, jotta etääntyisi paikellisesta nuoresta miehestä, joka ei ole vanhempien mieleen. Anni lähtee matkaam mielellään, koska saa oppia englantia ja nähdä maata, sekä tutustua hienoihin englantilaisiin. Menomatkalla Anni tapaa mukavaa matkaseuraa, Martin, muttei kerro matkansa tarkoitusta. Elämä määränpäässä on vähän muuta kuin Anni odotti, työtä aamusta iltaan, yksi vapaa ilta viikossa, aina ei sitäkään, nöyrä pitää olla ja ainoat ihmissuhteet ovat keittäjä ja naapurin piika Dot, sekä vähän vääränlaista huomiota osoittava isäntä. Mutta, koska kyseessä on romantillinen kertomus, kääntyy kaikki vielä hyväksi ja Anni tapaa Marin sattumusten kautta uudellen ja lopun sitten arvaakin.

Toukokuun 2021 kirjat

 Leila Slimani, Toisten maa. Mathilde rakastuu Ranskassa marokkolaiseen sotilaaseen Aimeen ja he avioituvat oikopäätä. Mathilde matkustaa miehensä kotimaahan, joka on vähän muuta kuin hän on miehensä kuvailun perusteella odottanut, mutta hän sopeutuu. Kaksi lasta syntyy ja elämä alkaa sujua, satoakin saadaan, niin ettei ihan nälkään näännytä. Marokkolaisten keskuudessa kytee viha maahan tulleita ranskalaisia kohtaan ja kahnauksia on koko ajan, kirjan lopussa suurempi ja verisempi sota.

Elizabeth Strout, Olive, taas. Olive on mainio ja suorasukainen kuten aina. Henry on kuollut ja Olive menee naimisiin Jack Kennisonin kanssa ja heillä menee mukavasti, huumorintajut kohtaavat. Sitten Jackin kuolee ja Olive jää yksin isoon taloon, terveyskään ei enää ole entisensä, ja lopulta hän muuttaa hoivakotiin. 

Eeva Kiviniemi ja Taina Pietikäinen, Joki. Nyt oli mielenkiintoinen dekkari! Tapahtuu Turussa.  Joki ja sen reunamat puineen vahvassa pääroolissa. Kati Berg on historiantutkija ja innostuu selvittämään puihin ilmestyneiden viiltojen merkitystä, sekä niiden yhteyttä jokeen hukkuneisiin ihmisiin. Katin tytär Milla on poliisi ja heidän tutkimuksensa yhtyvät, niin että syyllinen hukuttamisiin saadaan selville.

Sofia Lundberg, Kuin höyhen tuulessa. Viola ja Lilly ovat lapsuudenystäviä ja naapureita. He ovat kuin sisarukset kun Violan äiti kantaa huolta myös Lillystä ja tämän perheestä sen jälkeen kun perheen äiti kuolee synnytyksessä. Alvin on Wallen perheen vanhin poika ja viihtyy tyttöjen seurassa myös teini-iässä. Lilly osaa laulaa ja siitä tulee hänen ammattinsa sen jälkeen kun je yhdessä Alvinin kanssa päättävät häipyä Visbystä Pariisiin. He ovat sekaantuneet viinantrokaamiseen, Lilly myös suhteeseen naimisissa olevaan työnantajaansa ja sitähän ei 50-luvun pikkukylässä hyvällä katsota. Viola ja Lilly kohtaavat seuraavan kerran vasta vanhuksina ja selviää sekin, että Violalle korissa jätetty vauva on Lillyn tytär. Tämä ei minusta ole yhtä hyvä kuin SL:n aikemmat kirjat.

Pirkko Kotiranta, Hilma af Klintin arvoitus. Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa. PK on tutkinut Klintin (1862-1944) töitä ja elämää yli 30 vuoden ajan eri lähteistä.  Hilma oli hyvin omaperäinen persoona aikanaan ja hänestä on paljon jälkiä HK:säätiön, eri arkistojen ja taiteilijan omien muistikirjojen ansiosta. Henkimaailma, reinkarnaatio ja tuonpuoleisten kanssa keskustelu oli niin kovin  perinpohjaista etten jaksanut lukea kirjaa kaikin osin, vaan harpoin. HK:n töitä on säilynyt runsaasti suvun halussa, koska hän ei juuri myynyt niitä. Hän maalasi maisemia ja muotokuvia, mutta hyvin paljon abstrakteja aiheita ja sarjoja, jotka hänen aikanaan olivat aivan uutta taiteen maailmassa.

Vera Vala, Aprikoosiyöt. Tämä oli vähän sellainen "hömppäromaani", jossa Laura lähtee Italiaan tätinsä luo ja siellä sitten paljastuu, että hänen äitinsä ei olekaan hänen äitinsä ja myös se kuka on hänen isänsä. Tarinaan sisältyy myös vähän jännitystä ja tietysti rakkautta sekä ennen Lauran syntymää että nykyajassa kun Laura taas tapaa nuoruudenrastettunsa. Luettava, mutta ei ihan minun genreäni lukuunottamatta sitä, että tapahtumapaikkana on Italia.

Huhtikuun 2021 kirjat

 Riikka-Maria Rosenberg, Ninon, rakkauden mestari. Oli ilo lukea tämä historiallinen romaani jonka alkuperäiseen tarinaan ja lähdeaineistoon kirjailija on huolella perehtynyt! Ninon, Anne de Lenclos on 1600-luvun Pariisissa elänyt kurtisaani, joka keräsi parhaina päivinään ympärilleen tunnettuja älykkäitä ja rakkaudenjanoisia pariisin kulttuurielämän vaikuttajia. Kirja on siis todellisen henkilön elämään perustuva, mutta luonnollisesti kirjailijan värittämä ja täydentämä.

Susanne Maude, Ennen kuin unohdat. Eevan luokalle tulee uusi tyttö Sirkku ja heistä tulee heti ystävät. Sirkun kotiolot eivät ole kaksiset ja siksi hän viettää paljon aikaa Eevan luona. He ovat kuin sisarukset. Eevan seurustelu johtaa raskauteen, eikä muu vaihtoehto näytä tulevan kyseeseen kuin antaa vauva adoptioon. Sirkkuun välit katkeavat ja kun ne taas lämpenevät on hänellä ja kaksi lasta Eevan eksän kanssa ja Eevan äitiä lapset sanovat mummiksi. Eeva taas ei tule raskaaksi Lassen palavasta toiveesta huolimatta.

 

Antonio Iturbe, Auschwitzin kirjastonhoitaja. Kirja perustuu Dita Krausin (os. Adlerova) 9 vuotiaana alkaneeseen elämään keskitysleirillä, jonne koko hänen perheensä vietiin. Dita on ainoa, joka perheestä säilyi hengissä. AI kertoo Ditan kautta kauheista oloista, joissa ihmisiä leireillä säilytetiin, teetettiin/tapettiin pakkotyöllä, näännytettiin nälkään, kidutettiin Mengelen ihmiskokeissa, mutta joista osalla pieni elonpolkahdus säilyi parakissa 31 vietettyjen koulupäivien ja salaisten kirjojen tarinoiden ja tiedon avulla. Dita tapasi vapauduttuaan leiriltä tutun Oto Krausin, jonka kanssa muutti Israeliin, jossa edelleen asuu kirjan julkistamisen aikaan vuonna 2018, 90-vuotiaana.

Sjön, Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät. Sattuipas melko sopivasti tuon edellisen lukemani kirjan jälkeen kertomus nationalistiaatteesta innostuvasta nuorukaisesta. Gunnar on tavallinen islantilainen poika kunnes hänen mielensä täyttää natsiaate. Hän perustaa Reykjavikiin aatetta kannattavan yhdistyksen ja tarkoitus on poistaa kaikki ei toivotut vähemmistöt maasta. Tiivis kertomus, vaikka alussa Gunnar on jo kuollut, mutta lapsuuteen ja nuoruuteen kertomus keskittyy.

Jess Walter, Kauniit rauniot. Pasquale Tursi pitää pikkuruista hotellia Porto Vergognan kalastajakylässä Cinque Terrek kauniilla kalliorannalla. Eräänä päivänä tyhjään hotelliin saapuu näyttelijätär Dee Moray ja Pasqualen elämä kirkastuu. Kirjassa eletään 60-luvun alkua ja 70-luvun loppua ja 2000-lukua, poukkoillaan ajasta ja henkilöstä toiseen. Elokuvamaailma ja köyhä kalastajakylä ovat vastakohtina tarinassa. Enpä tiedä mitä tästä sanoisi...... oisko vähän liikaa henkilöitä, joiden tiet nivottiin toisiinsa melkein väkisin.

Maaliskuun 2021 kirjat

 Katja Kaukonen, Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan. Saari, jossain keskellä merta ja siellä entinen luostari, josta nunnat olivat aikoinaan siirtyneet manterelle. Nyt siellä on Tiiranlinna, sijoitupaikka naisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole ole sopeutuneet yhteiksunnan heille laatimiin raameihin. Heidä on toisinsanoen leimattu hulluiksi ja sijoitettu saarelle pois ihmisten silmistä, lopullisesti. Linnea on palkattu laitoksen ylihoitajaksi ja hänellä on kunnianhimoiset tavoitteet, jotka saarella piipahteneet lääkärit latistavat: potilaiden ei ole tarkoituskaan parantua..  Alli hoitaa keittiötä, Joel saapuu papiksi, potilaina Saga, Rauha, Taimi, Inga, Solveig...  Sekä henkilökunnan, että potilaiden elämään ja ajatuksin kirja vie tarinaa päivästä ja vuodenajasta toiseen, yhteisöllisyys saarella kehittyy ja elämä tuntuu melko sujuvalta.

Nicolas Barreau, Rakkauskirjeitä Montmartrelle. Julien Azoulay on jäänyt kaksin pienen poikansa kanssa kun Helene on kuollut. Surun murtama kirjailija ei saa kirjitettua, paitsi vaimolleen luvattuja kirjeitä, jotka vie hautakivessä olevaan salalokeroon. Mutta, kirjeet katoavat, eikä Julien ymmärrä kuka muu ne olisi vienyt kuin Helene. Hautausmaalla Julien ja Arthur tapaavat Sophien, kivitöiden tekijän,  johon molemmat ihastuvat ja asia johtaa toiseen ja kolmanteen... 

Ann-Christina Antell, Puuvillatehtaan varjossa. Papin tytär ja papin leski Jenny Malmström on puuhakas ja nykyaikaisia arvoja vaaliva Rouvainyhdistyksen jäsen 1800-luvun Turussa. Työväen asuntoasiassa hän tapaa Fredrik Barkerin ja vaikka ensitapaaminen on varsin ikävä tapaavat he vielä monissa käänteissä ja Jennyn ensivaikutelma miehestä kääntyy vallan eri suuntaan. Romantillinen kertomus.

Saila Susiluoto, Kehrä. Tämän kirjan olisin ottanut käteeni jo pelkästään ihanan kansikuvan takia, toiseksi kirjan nimi on mieluisa. Koko kirja on kaunista ja runollista kerrontaa, mikä ei ole ihme, koska SS on aiemmin kirjoittanut runoteoksia, tämä on ensimmäinen romaani. Kirjan kertoja asuu Italian Mazzanossa kirjailijaresidenssissä myös kirjoittavan miehensä kanssa. He tutustuvat kylään ja sen ympäristöön. Kaikesta näkemästään kirjoittaja kertoo niin eloisasti, että olin itsekin lomalla tuossa lumoavassa pikkukylässä sen sumuisina aamuina ja kuumina aurinkoisina iltapäivinä.

Selma van der Perre, Nimeni on Selma. Selma kertoo elämästään Amsterdamissa ennen saksalaisten miehitystä ja sen jälkeen. Saksalaisten tehokas ja järjestelmällinen"puhdistus" kohtasi Selman perheen 1944 kun ensin isä, sitten äiti ja sisar vietiin leireille. Selma onnistui pysymään maan alla ja osallistui vastarinnan toimintaan vuoteen 1944 kun hänetkin saatiin kiinni. Kertomus Vughtin leiriltä, joka myöhemmin tuntui "kylpyläelämältä" ja Ravensbrûckin leiriltä, joka oli kammottava. Moni ei leirien pakkotyöstä ja aliravitsemuksesta selvinnyt, monet murhattiin. Kun sota 1945 päättyi oli Selma selvinnyt hengissä ja pääsi Ruotsiin, josta myöhemmin Lontooseen, missä hänen kaksi veljeään David ja Louis jo asuivat.

Alex Schulman, Eloonjääneet. Benjaminin kertomus perheen kesistä mökillä järven rannalla kahden veljen ja vanhempiensa kanssa, kaukana muusta asutuksesta. Vanhemmilla aina sama rutiini, juodaan viniä ja olutta ja siirrellään tuoleja auringon mukaan. Pojat pitkästyvät kun televisiotakaan ei saa katsoa,nahistelevat ja tutkivat ympäristöä. Lapsuudenkuvauksen rinnalla kulkee nykyhetki, jossa pojat palaavat mökille ripotellakseen äitinsä tuhkat järveen. Ja muistelevat lapsuuttaan. Benjamille tapahtui jotain traumaattista, jota ei itse edes muista, mutta psykiatri palauttaa senhänen mieleensä. Heillä oli ollut myös sisar.

Helmikuun 2021 kirjat

 Selja Ahava, Taivaalta tippuvat asiat, 2015. Saaran ajatukisista koostuva kertomus elämän jokapäiviäisistä ja vähän kummallisemmista asioista. Ensin perhe onnellisena remontoi taloaan ja sitten kaikki pysähtyy kun äidin päähän putoaa jäälohkare taivaalta, hän kuolee ja isä menettää toimintakykynsä. Saara selviää tätinsä kartanossa (lottovoitolla hankittu) lampaiden ja tädin eläväisyyden avittamana. Erikoinen, mutta kiva kirja.

Selja Ahava, Eksyneen muistikirja, 2010. Toinen7kolmas Ahava jatkaa hyvin samantyyppisesti kuin edellinen. SA kirjoittaa muistisairaasta Annasta monessa aikakerroksessa, joissa asiat välillä menevät sekaisin Annan kirjoittamista  asialistoista huolimatta. "Urheasti Anna kurkottaa kohti omaa olemustaan ja ihmisyyttään" takakannen viimeinen lause kuvaa hyvin kirjan teemaa. Selja Ahavan ketomuksissa on hyvin inhimillinen ote.

Selja Ahava, Ennen kuin mieheni katoaa, 2017. Vielä kolmas/neljäs Ahava peräjälkeen. Jälleen eri aikakaudet päällekkäin, elämän eteen tuomat vaikeudet ja niiden kanssa selviäminen. Tulee päivä, jolloin mies toteaa vaimolleen, että onkin aina halunnut olla nainen. Shokki ja toipuminen kun joutuu näkemään miehensä vähitellen muuttuvan naiseksi, ensin vaatetus, meikki, kampaus, sitten hormonihoidot, leikkaukset....          Ehkä nyt Ahavat riittävät. Paras näistä on ehdottomasti uusin, Nainen, joka rajasri hyönteisiä.

Jeannette Walls, Lasilinna. Muistelma JW:n omasta lapsuudesta ja perheestä. Äiti oli taiteilijasielu, joka ei kasvatuksesta piitannut, isä taas laiskuri ja juoppo haihattelija. Perhe eli kulkurielämää paikasta ja sumuksesta toiseen siirtyen, lapset likaisina ja nälässä, mutta silti perheessä riitti rakkautta ja yhteishenkeä. Lapset lähtivät Virginiasta yksi toisensa jälkeen New Yorkiin opiskelemaan ja töihin, ja sinne lopulta tulivat vanhemmatkin, elämään kadulle. Takakannesta:  "Lasilinna on kuin paraskin romaani, vaikka on täyttä totta. Muistelmateos, jossa muistot eivät ole hataria ja kaukaisia vaan käsinkosketeltavan länsä."

Sirkku Salovaara, La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani. Oikein mukavaa luettavaa. SS on välivuotenaan lähtenyt Italiaan lomamatkalle, ihastunut ja hakeutunut myöhemmin Aupairiksi ja lopulta opiskelemaan Firenzeen. SS on asunut 30 vuotta Italiassa ja on naimisissa italialaisen miehen kanssa. Hän on matkustellut ympäri Italiaa ja tutustunut sen eri alueiden kulttuuriin ja erikoisuuksiin niin tapojen kuin ruuankin suhteen. Ihan herkullinen kirja.

Donna Leon, Perintöprinssi. Komisario Guido Brunetti ratkaisee jälleen murhan signorina Elettran velhomaisella avustuksella. Leonin dekkarir ovat aina niin imussaan pitäviä, ettei kirjaa tahdo raatsia laskea käsistään. Brunettin appiukon ystävä Gonzalo haluaa adoptoida pojan perijäkseen lähipiirin kummastuksesta ja vastustuksesta huolimatta. Epäilyihin on syytä, koska Gonzalo on vanha ja raihnainen homo ja adoptoitava ei niin puhtoinen maineeltaan. Gonzalo kuolee ja pian hänen rakas vanha ystävänsä Berta murhataan. Signorina Elettran tutkimukset tietokoneella tuottavat tulosta, löytyy avioliittotodistus....    Paola tekee taas ihanalta kuulostavia ruokia, eivätkä pariskunnan nauttimat viinitkään huonoilta vaikuta.

Joel Haahtela, Hengittämisen taito. Tämä kirja vei ihan toisiin maailmoihin Leonin jälkeen. Konstantinos lähtee Thessalonikiin etsimään isäänsä, jonka on nähnyt viimeksi 10-vuotiaana. Hän saa tätinsä osoitteen ja saa majoittua hänen luokseen kunnes lähtee pikkuruiselle saarelle, jolle isä on pari vuotta aiemmin jäänyt asumaan. Saarella on isän lisäksi vain viimeisiä hetkiään elävä  vanhus ja isä Theodoros. Miesten elämä keskittyy rukouksiin ja päivän pieniin askareisiin. Saarella myös Konstantinos löytää rauhan ja lähtee saarelta hyvillä mielin, isä löytyi ja rakkaus heidän välillään.

Elina Backman, Kun kuningas kuolee. Nyt oli niin kiinnostava dekkari, että piti ottessaan ihan loppuun asti. En ole dekkareiden ahmija ja suomalaisjännärit eivät yleensä tee minuun vaikutusta, mutta tämä oli poikkeus säännössä. Jan on rikosetsivä, jolle lankeaa outo murha varustettuna polttomerkinnällä, sitten toinen ja vielä kolmaskin. Tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Hartolaan, jossa myös Saana viettää sapattivuottaan ja tutkii vanhaa tapausta, jossa teinityttö on löytynyt kuolleena Toivionvirrasta, mutta tapausta ei ole saatu selvitettyä. Jan ja Saana tapaavat ja se on menoa sitten sekä yksityiselämässä, että tutkintojen kannalta. 

Tammikuun 2021 kirjat

 Jari Järvelä, Klik. Valokuvausta harrastavalle mielenkiintoinen tarina. Iris on pienikasvuinen ja perheensä häpeä, hänet lukitaan omaan huoneeseensa kun taloon tulee vieraita. Iris innostuu valokuvauksesta kun Suomen kartanoita kuvaava Signe Brander ilmestyy pihaan mustan laatikkonsa kanssa ja he ystävystyvät. Myöhemmin kun Iris on jatkanut elämäänsä parantola-aikansa (sinne hänet suljettiin odottamaan kuolemaa) jälkeen hän tapaa Euroopassa monia nimekkäitä valokuvaajia, taiteilijoita ja kirjailijoita, Henri Cartier-Bresson, Robert Capa, Edith  Piaf, Picasso, Hemingway. Ikävä kyllä hänen lahjakkuutensa huomataan ja sitä käytetään armotta hyväksi.  Hän näkee kuviaan lehdissä näiden "ystäviensä" nimillä varustettuna.

Joel Haahtela, Adelen kysymys. Kiehtova kertomus ihmeitä tehneestä Adelesta ja hänen pyhäinjäännöstensä vaikutuksesta edelleen. Kirjan päähenkilö lähtee paikalle perustettuun luostariin tutkimaan ihmeen paikkanspitävyyttä. Tutkimuksen tulos ei ole vanhojen tutkimustulosten mukainen, mutta se ei luostariveljien uskoa horjuta. Hänelle itselleen luostarielämä on rauhoittava kokemus ja tukimuksen ohessa hän pohdiskelee omaa elämäänsä.

Jhumpa Lahiri, Missä milloinkin. Kirjan nimi on hyvin kuvaava: naisen elämästä kerrotaan missä milloinkin, kotona, työssä, kahvilassa, torilla, äitä tapaamassa, hautausmaalla, lomalla.... Pieniä tuokiokuvia naisen elämästä Italiassa, jossain kaupungissa.

Patrick Modiano, Dora Bruder. Romaani kertoo 15-vuotiaasta tytöstä, joka katoaa Pariisissa 1941 saksalaismiehityksen aikana. Modiano on asunut samoilla seuduilla ja kiinnostuu löytämänsä lehtileikkeen innoittamana ottamaan selvää mitä Doralle on voinut tapahtua. Juutalaisia on pidätetty ja siirretty erilaisiin laitoksiin noina aikoina ja myös Doran isä ja äiti on kuljetettu leireille, joilta eivät ole palanneet, siis kaiken todennäköisyyden mukaan myös hän on päätynyt sinne. Kirja on saanut Nobel-palkinnon. Minusta tarina on melko yksitoikkoinen, mutta aiheena kiinnostava ja dokumentariisuus antaa sille lisäpisteitä.

Emmi Itäranta, Kuunpäivän kirjeet. Paikoin kiinnostava, eteenpäin soljuva, paikoin taas melkoista tarpomista. En ole scifin, enkä kummoisesti spefinkään ystävä, mutta EI:n Teemestarin kirja oli niin kiehtova, että olen lukenut hänen sen jälkeenkin kirjoittamansa kirjat. Maapallon ja koko avaruuden tulevaisuus saattaa kyllä hyvinkin olla EI:n kuvauksen kaltainen tai ainakin on helppo kuvitella niin nykytiedon perusteella. Lumista kasvaa parantaja Vivianin opissa ja hän muuttaa Kuuhun, tapaa Solin, joka on kasvitieteilijä. Tarina kulkee pitkälti Lumin päiväkirjamerkintöjen mukaan.

Petra Rautiainen, Tuhkaan piirretty maa. Vakuuttava esikoisromaani. Lapin sodan ja sen jälkeisen ajan karua kuvausta. Inkeri ostaa talon Enontekijältä. Hän kuvaa ja kirjoittaa sodan kurittamasta alueesta ja ihmisistä. Samalla etsii myös sodan aikana kadonnutta miestään, Kaarloa. Ihmisillä on salaisuuskia, joita ei heistä tahdo ulos saada, mutta jonkinlaiseen loppupäätelmään miehensä kohtalosta Inkeri pääsee.

Ta-nehisi Oates, Vesitanssi. Vaikuttava, väkevä... mikähän sana tätä Yhdysvalojen historian häpeällistä jaksoa kuvaisi. Orjuus ja ihmisen omistaminen on valkoisille itsestäänselvyys, mutta orjat ymmärtävät asian oikean laidan, heillä ei vain ole keinoa vapauttaa itseään. Maanalainen vapautusliike tekee onneksi vaivihkaista työtään ja orjia saadaan vapaaksi yksi kerrallaan ja viedään pohjoiseen, jossa asiat ja ihmiset eivät ole niin takapajuisia kuin etelässä. Kertomuksen päähenkilö on Hiram, jonka äiti on myyty muualle, isä on tilanomistaja.