Elizabeth Strout, Kaikki on mahdollista. Amgashin pikkukaupungin asukkaista kertovia tarinoita. Pääjuonteena ankeus ja vähän oudot ihmiset, jotka kietoutuvat tavalla tai toisella kaikki yhteen. Pidin Nimeni on Lucy Bartonista, mutta vaikka tämä samoista aineksista olikin kudottu, ei yltänyt silti samaan.
Alexander McCall Smith, Olemmeko sukua? Mma Ramotswe tutkii Charityn potkuja toimistokalustemyymälästä, löytää yllättäen sisaren ja pohtii tuttuun tapaansa maansa ongelmia hyväntahtoiseen tyyliinsä.
Veepee Lehto, Putosik Akrikola Aurajokke? Kristiina Elon vanhoista kirjoista ja sanomalehdistä keräämiä ja VP Lehdon turkulaisiksi tarinoiksi kirjoittamia juttusia. Hauskoja.
Marco Vichi, Kuolema Firenzessä. Komisario Bordelli joutuu tutkimaan varsin iljettävää rikosta, pikkupojan raiskausta ja murhaa. Johtolankoja ei ole, muuta kuin yksi sähkölasku ja näyttää siltä, ettei juttua saada ratkaistuksi, mutta kärsivällisyys palkitaan ja ja syylliset selviävät lopulta. Bordelli tuntee itsensä vanhaksi ja suunnittelee eläköitymistä ja maalle muuttoa, mutta unelmoi myös elämäns naisesta.
Nina George, Uniin eksyneet. Samin isä Henri pelastaa pikkutytön hukkumasta ja joutuu itse auton töytäisemäksi. Henri joutuu koomaan ja Sam käy hänen luonaan joka päivä ja toivoo ihmettä. Sairaalassa Sam tapaa myös Madeleinen, joka niin ikään elää "välillä". Kirjassa eletään samaa kohtausta eri lopputuloksin ja välillä ei voi olla varma kumpi oikeasti tapahtui. NG viittaa kirjan jälkisanoissa oman isänsä kuolemaan.
Alice Zeniter, Unohtamisen taito. Tämä algerialaisperheestä kertova tarina vaikutti mielenkiintoiselta, mutta parinsadan sivun jälkeen otteeni herpaantui, enkä jaksanut lukea mitä kirjan kertoja Naima vielä Algerian tilanteesta kertoo isästään ja tämän vanhemmista, jotka sisällisodan (1960-luku) revittyä kyläyhteisön kahtia muuttivat Ranskaan.
