Toukokuun 2024 kirjat

 Joel Haahtela, Marijan rakkaus. Haahtela ei tälla erää innostanut, en vain päässyt kertomuksen tunnelmaan. Luin kuitenkin n. puoleen väliin.

Huhtikuun 2024 kirjat

Ina Mutikainen, Unohdus. Sekava sepustus, joka ei kiinnostanut, niin paljoa, että olisin lukenut loppuun. yli puolen välin sentään. Opiskelijoita elokuvamaailmasta ja lääketieteen puolelta. Yhdistävänä tekijänä on  kiinnostus dissosiatiivinen muistinmenetys, jota yleisesti pidetään luulosairautena, mutta josta venäjällä, Permissä on tehty tutkimuksia. Eri henkilöitä ja asiayhteyksiä, eri fontteja, sekavia ihmisiä, eikä minnekään vievää juonta. 

Anne Tyler, Kellotanssi. Tyler osaa kirjoittaa monimutkaisista perheesuhteista. Willa huolehtii kotona pikkusisarestaan äidin ollessa oudoilla retkillään. Hän menee naimisiin enemmänkin uppiniskaisuuttaan kuin omasta harkinnastaan ja kun ensimmäinen mies kuolee heidän kolaraoituaan miehen hermostumisen ja tohelomaisuuden takia päätyy ennen pitkää uuteen ei niin onnelliseen aviolittoon. Oman elämänsä tarkoituksen hän löytää sattumalta kun menee huolehtimaan poikansa ex-puolison tyttärestä. 

Donna Leon, Hyvän nimissä. Brunetti joutuu oudon ja mutkikkaan jutun pariin kun vanha ystävä, naapurin tyttö tulee pyytämään apua muka tyttärensä takia, mutta asia osoittautuukin ihan muuksi kun epävirallinen tutkinta etenee. Kyseessä onkin mustasukkaisuus ja talousrikokset, joita on tehty hyväntekeväisyysjärjestön nimissä. Ruokia ei nyt laitettu, harmi.

Gianni Solla, Ystävyyden oppimäärä. Tora e Piccilin pikkuruisessa kylässä on isänsä sikalassa töitä paiskiva Davide, jolla ei ole juuri muita ystäviä kuin Terese jalkavammansa takia. Kun Mussolini lähettää 1942 juutalaisia kylään saa Davide ystävän Nicolasista ja hänen isästään, joka opettaa häntä mm. lukemaan. Juutalaisvaino saapuu myös kylään ja ihmiset piilottavat juutalaisia, Davide kadottaa Nicolasin ja pakenee itsekin kylästä Napoliin. Hän opiskelee näyttelemistä ja menestyykin. Vasta vuosien kuluttua hän palaa kotikyläänsä jossa Nicolas on asettunut hänen kotiinsa sikoja ja kasvimaata hoitamaan. Surullista kyllä heidän yhteinen aikansa on lyhyt Nicolasin pitkälle edenneen sairauden vuoksi.

Paula Hotti, Murha Ylämaalla. Skotlantiin ja kartanohotelliin ja sen vieraisiin, mm. rikostutkija Carlos, Huttonin perhe, sekä henkilökuntaan kuten Halla, Jenny, Amy ja Calum. Hääkuvauksesta alkanut löytö ja tutkinta, jossa selataan jopa antikan historiahyllyjä.

Maaliskuun 2024 kirjat

 Claire Keegan, Nämä pienet asiat. Pieni kirja hyväsydämisyyden periytymisestä. Bill Furlonf, kolmen tytön isä, hiili- ja puukauppias ajelee talosta taloon toimittamassa lämmitystarviketta ennen joulua, myös luostariin/työlaitos, jossa saa huomata, ettei tyttöjä kohdella hyvin. Yhden tytön hän löytää kahdesti hiilikellarista ja vie lopulta kotiinsa.

Kate Thompson, Kirjasto sodan keskellä. Lontoon pommitusten keskellä Bethnal Greenin lastenkirjastonhoitaja Clara Button keksii siirtää kirjastoon maanalaisen käytävään, jotta sodan kauheuksien keskellä ihmisillä olisi edes jotain piristystä elämään. Kirjastosta tulee menestys, mutta myös kadehtijoita riittää, niin kirjastolautakunnan johdossa kuin lukevien rouvien aviomiehissä. Vaikka eletään sodan kauheuksien keskellä, oli kirja ihana. Kirjasto yhdisti ihmisiä ja syttyihän siellä myös rakkauksia, kuten Claran työtoverin Rubyn amerikkalaissotilas ja Claran turvallisuutta ylläpitävän yksikön johtaja Bill. Kirja perustuu tositapahtumiin ja lopussa on hyvä katsaus kirjastomaailmaan.

Anneli Jordahl, Karhunkaatajan tyttäret. Luulin, että tässä on oiva lukuromaani, mutta jouduin pettymään. Minua ei jaksa innostaa Seitsemästä veljeksestä ideoitu nykyaikaan siirretty täysin utopistinen tarina seitsemästä holtittomasta, likaisesta ja moukkamaisesta sisaruksesta, joiden vanhemmat kuolevat jo kirjan alussa. Tosin en tiedä miten hyväksi tarina olisi loppua kohden kääntynyt, koska en saanut itseäni lukemaan muutamaa lukua pidemmälle. 

Karen Blankfeld, Auschwitzin rakastavaiset. Kirja oli jälleen yksi muistelma kammottavasta ajanjaksosta lähihistoriassamme. Onneksi sentään pieni joukko natsien kiduttamistaja ja orjinaan käyttämistä ihmisitä on selvinnyt kertomaan mitä noilla epäinhimillisillä leireillä oikeasti tapahtui. Zippi ja David kohtasivat leirillä ja rakastivat toisiaan salaa. Heidän, kuten monen muunkin hengissä selviämiseen vaikuttivat sopivissa tehtävissä olevat toiset vangit, jotka pystyivät muuntelemaan listoja ja saamaan aikaan siirtoja kevyempiin tehtäviin. Leiriltä vapauduttuuaan he eivät enää tavanneet, ennen kuin Zippin viimeisinä elinaikoina. Molemmat olivat päässeet Amerikkaan.

Pirkko Soininen, Signe. Valokuvaaja Signe Branderista, s. 1869 kertova kirja. Signe oli pikkutarkka valokuvaaja, jonka valokuvia Helsingistä ja Suomen kartanoista on Hgin kaupunginmuseon kokoelmissa. Hän koki sota-ajan nälän ja puutteen, perheen ja ystävien kuolemat ja yksinäisyyden viime hetket Nikkilän sairaalassa. Vähä-eleinen ja kaunis kertomus.

Helmikuun 2024 kirjat

 Satu Rämö, Jakob. Trilogian kolmas osa, jota vähän harkitsin, koska toinen osa ei ollut ensimmäisen veroinen, mutta tämäpä olikin taas ensimmäisen tasoinen. Jakobille sattuu ja tapahtuu kun hän matkustaa Suomeen Äkäslompololle lapsenjuoltajuuskiistaa selvittämään. Hän joutuu sotketuksi murhaan ja HIldur matkustaa hänen avukseen ja lopulta selvittääkin syyllisen. Hilduria kositaan ja vähän nyt vaivaa, miten tämä tarina jatkuu. Hildurin sisaret ovat löytyneet, mutta kuinkas ollakaan Hildurin tutkimien murhien takana ovatkin nämä sisaret.

Katja Raunio, Viime ajat. Erikoinen tarina opintonsa keskeyttäneestä nuoresta naisesta, joka työskentelee museossa, Takakannen teksti: Kysyt, onko hän pistänyt merkille, että sellaiset asiakaspalvelikat, joiden tehtävänä on on tuppautua asiakkaan seuraan, liittymämyyjät, sähkösopimusmyyjät, ovat nuoria miehiä. Sen sijaan asiakaspalvelijat, joiden tehtävänä on odottaa tiskin takana, ovat nuoria naisia. Työkaverisi hymähtää ja kehottaa olemaan ajattelematta liikaa. " Teet elämästäsi vaikeampaa." 

Zoulfa Katouh, Sitruunapuiden aika. Tämä oli hyvin koskettava ja erilainen rakkaustarina keskellä Syyrian sisällissotaa. Salama on joutunut sairaalaan tekemään hoitajan ja lääkärin töitä farmasian alkeisopiskelunsa perusteella, koska potilaita on paljon, lääkäreitä ei. Sairaalassa hän tapaa miellyttävän pojan Kenanin. He pakenevat ylipursuavassa puolilahossa kalastajapaatissa rakkaasta kotimaastaan kun sairaalakin pommitetaan maan tasalle. He pääsevät veneen uppoamisesta huolimatta Saksaan sukulaistensa luo, uudistavat vihkimisensä ja aloittavat opinnot ja uuden elämän lopulta Kanadassa.

Tammikuun 2024 luetut kirjat

 Milja Kaunisto, Hajanainen, epätäydellinen elämäni. MK kertoo elämästään alkaen lapsuudesta "Suurentaiteilijan tyttärenä", ahdistavasta avioliitosta amerikkalaisen Jackin kanssa ja elämästä Ranskassa pienessä vuorten ympäröimässä kylässä Kitaristin ja kahden lapsen kanssa. Täydellisyyteen pyrkiminen käy lopulta voimille, eikä mikään enää maistu, on pakko turvautua mielialalääkkeisiin, jotta pääsee taas elämään kiinni. Paikoin mielenkiintoinen, paikoin taas jahnaava ja koska en muista Pasi Kaunistoa suurena taiteiliana tuo nimitys hämmensi.

Katriina Huttunen, Jälkikuolema. Epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta. Aihe on tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtainen, mutta asia on niin raskas etten saanut luettua koko kirjaa. Lukemista hidasti se, että tekstissä on niin paljon viittauksia eri teksteihin, kirjoihin ja vuosilukuihin. En ole aiemmin tiennyt kompastuskivistä, mutta olen silti kompastunut Tornin edessä olevaan kiveen. Seuraavalla Hgin reissulla käyn lukemassa kiven tekstin kunnolla. 

Silja-Elisa Laitonen. Haavat. Raakelin elämää edellisen romaanin, Valinta jälkeen. Raakel pääsee Lapinlahden sairaalasta kun toimeentuu ja saa olonsa kohenemaan ajatellessaan tulevaisuuttaan ja opiskelua. Uusia käänteitä tulee eteen niin suvun kuin sota-aikaisen miesystävän Voiton kuin koulunkin suhteen. Pidän Laitosen kirjoitustyylistä ja aihevalinnasta ja odotan jo jatkoa. 

Ágota Kristóf, Iso vihko. Vaikka luin trilogian ensimmäisen osan vasta toisen osan jälkeen en mielestäni menettänyt mitään. Tarina on niin erikoinen ja ennalta arvaamaton, että kaksosteen muutto isoäitinsä luo ja heidän itsenäiset harjoituksensa erilaisissa asioissa, kestävyydessä, oppimisessa ja ympäristön tarkkailussa ja tutustumisensa erikoislaatuisiin ihmisiin veivät mennessään. Seuraavaksi kolmas osa.

Ágota Kristòf, Kolmas vaihe. Trilogian kolmas osa, jossa tarinan ja henkilöiden oli kaiketi tarkoitus nivoutua uudelleen yhteen, mutta loppu olikin melko kun paljastuu ettei aiemmin kerrotut kaksospoikien tarinat olekaan totta kuin osin. Tässä nyt vähän haittasi se, että luin toisen osan ennen ensimmäistä. Mutta hienosti kerrottu tarina kuitenkin. "Poikkeuksellinen romaanikokonaisuus kuvaa minuuden ja muistin sumentumista sekä yksilön tuhoutumista ideologioiden ristitulessa."