Joulukuun 2017 kirjat

Paula Hawkins, Tummiin vesiin. Pienen joenvarsikaupungin naisia on kautta aikain hukkunut/hukutettu joenmutkaan. Nyt hukkunut on sekä Lenan paras ystävä, että hänen äitinsä. Kuolemia pidetään itsemurhina, vain Lena on sitä mieltä, ettei hänen äitinsä tehnyt itsemurhaa ja vaiheikkaiden tutkimusten ja näkemyksiltään erilaisten kertomusten yhdistelyn jälkeen totuus selviää.
Kjell Westö, Rikinkeltainen taivas. Tuntui kuin olisin lukenut päähenkilön kirjoittamaa toista kirjaa, joka ei saavuttanut lukijoiden suosiota kuten ensimmäinen teos, sillä tämä tuntui jotenkin väljähtyneeltä, väsyneesti kirjoitetulta. Kirjoittajan ja Rabellin sisarusten tarina oli kyllä kiinnostava, mutta venytetty.
Roope Lipasti, Ruotsinlaiva. Kaarlo Kalpa seilaa kahden naisen ja kahden maan välillä ja elättelee tunnelihanketta maiden välille. Melkein onnistui, mutta sitten laiva upposi. Ei ihan tyypillistä Lipastia, mutta kumminkin.
Anna-Leena Härkönen, Valomerkki. Pidän Härkösen tyylistä kirjoittaa, mutta tällä kertaa hänen tarinansa ei jostain syystä osunut, ei uponnut.
Elena Ferrante, Hylkäämisen päivät. Ferranten ennen Napoli-sarjaa julkaisema ketomus Olgasta, lapsista, koirasta, naapurista ja miehestä, joka jättää perheensä nuoremman naisen takia ja miten Olga kokoaa itsensä uudelleen alkujärkytyksen jälkeen.
Elly Griffiths, Januksen kivi. Ruth Galloway joutuu jälleen mystiseen seikkailuun purkutyömaalta löytyneen pikkulapsen luurangon löytymisen seurauksena. Luin ihan pienellä jännityksellä tämän kertomuksen.

Marraskuun 2017 kirjat

Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa. Mielenkiintoisesti kudottu dekkari, tämän luin ihan innolla.
Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittajan Suomi. Kyllä on ihme miten nuori ihminen osaa kirjoittaa kuin vanha ukko! Suomen sata vuotta tuli käsiteltyä kattavasti ja mielipahaisella huumorilla puhisten.
Alan Bradley, Nokisen tomumajan arvoitus. Flavia de Luce ei petä! Oli jälleen nautittavan kutkuttavia tilanteita ja tutkimuksia. Tällä kertaa Torontolaisessa sisäoppilaitoksessa. Alan Bradley kirjoittaa soljuvasti ja käyttää hauskoja kielikuvia.
Heidin Köngäs, Sandra. 1918 sisällisota sekoittaa Sandran ja Jannen hyvän ja arkisen elämän. Tyttärentytär Klaaraa tutkii vanhoja asiakirjoja ja musitiinpanoja lähes sata vuotta myöhemmin, niistä syntyy kertomus ja ääni isovanhemmille. Tykkäsin Köngäksen taas elävästä kerronnasta.

Lokakuun 2017 kirjat

Hanya Yanagihara, Pieni elämä. Tämä yli 900 sivuinen opus on noussut Yhdysvalloissa sensaatioksi. Olen tässäkin eri  mieltä kuin amerikkalaiset, kirja ei lähtenyt käyntiin, vaan vielä sadan sivun kohdalla jahnasi tylsyydessä. Jätin kesken.
Eva Frantz, Sininen huvila. Ihan mukava dekkari lifestyle-bloggaajan murhayrityksestä, blogikommentoijien ilkeilyistä, ihmissuhteista ym.
Matti Rönkä, Yyteet. It-alan firmaan tulee uusi johtaja ja työpaikan arki muuttuu pikkutarkaksi,   jatkuvaksi tuloksen parantamiseksi, työntekijöiden kustannuksella. Herkullinen aihe, mutta ei ollut sitä mitä odotin.

Syyskuun 2017 kirjat

Elly Griffiths, Risteyskodat. Ruth Galloway -mysteeri. Olipa jännittävä ja kiinnostava dekkari. Kaksi pikkutyttöä on kadonnut Norfolkin rannikolla. Ruth joutuu tutkintaan mukaan arkeologisena asiantuntijana marskiamaiden kaivauksilla.

On tullut luettua todella vähän viime aikoina, mutta toivottavasti ehdin edes vähän enemmän lähitulevaisuudessa.

Kirjatuki. Nyt on kuulkaas mukava lukea  kun ei tarvitse kannatella kirjaa!

Ja meneillään oleva kirja on Paolo Cognetti, Kahdeksan vuorta.

Anne B. Ragde, Perintötila. Thorunn jättää avomiehensä, palaa tilalle ja aloittaa perusteellisen raivauksen. Krummella ja Erlendillä on kolme lasta lesboystäviensä kanssa, ja Margido ja Thorunn lähentyvät ja huomaavat pitävänsä monista samoista asioista. Olipa hauska taas kuulla Neshovin porukasta.

Carlos Ruiz Zafon, Henkien labyrintti. Kirja jatkaa Tuulen varjon tarinaa.

Elokuun 2017 kirjat

Heli Heino, Venuksen vuosi. Otin tämän tositapahtumiin perustuvan kirjan luettavakseni, koska ajattelin sen olevan aikuiseen makuun sopiva realistisromanttinen tarina, joita ei turhan paljon ole ja näin alku antoi odottaakin, mutta kun vahdevuosistaan kärsivä nainen sitten osutettiin yksiin  entisen työkaverin kaverin kanssa muuttui koko kertomus pelkäksi seksiksi ja sen suunnitteluksi. Mies vaikutti kaikesta huomaavaisuudestaan ja auttavaisuudestaan huolimatta minusta varsin itsekkäältä ja eikä suvainnut edes puhumista joistakin naiselle jokapäiväisistä asioista kuten kuukautisista, ihmettelen ettei aikuinen nainen tätä huomannut. No, olihan tässä jonkinlainen kertomuskin, seksikohtausten lisäksi.
Alexander McCall Smith, Nainen joka käveli auringossa. Mma Ramotswe tutki taas leppoisaan tapaansa mutkikasta ihmissuhdejuttua, vaikka onkin lomalla, ja siinä sivussa pelastaa pikkupojan kadulta Mma Potokwanin huostaan, käräyttää yhdessä Mma Makutsin kanssa Violet Sephothon sihteeriopistohuijauksen ja nauttii useamman kupillisen teetä.
Elena Ferrante, Uuden nimen tarina. Napoli-sarjan toinen osa kertoo Lilan epäonnistuneesta avioliitosta, epäonnisestasuhteesta Ninoon ja lopulta eroon, sekä Elenan sinnikkäästä opiskelusta ja Ischian kesästä kertovan menestysromaanin julkaisusta.
Pekka Matilainen,Miniatyyrimaalari. Miniatyyrimaalari Toni, Antonio Bertinoro taivaltaa Roomaan ja saa seinämaalausten jatkoksi tehtäväkseen kopioida kyseenalaisen käsikirjoituksen, Lucretius Caruksen De rerum naturan ja joutuu siksi inkivsiittori Fabius Santinin tappolistalle. Itsenäinen jatko-osa mainiolle Kupolille, joskaan ei ihan niin mukaansa tempaava.

Heinäkuun 2017 kirjat

Katja Kallio, Yön kantaja. Ketomus turkulaisen Amanda Fredrika Aaltosen elämästä. Amanda on lapsena levoton ja omapäinen, älykäskin, mutta käyttäytyy "huonosti".  Irtolaisuus, näpisteln ja prostituution vie hänet Hämeenlinnan naisvankilaan, josta lopulta siirretään Seilin saareen. 
Ennen Seiliin joutumistaan Amanda lyöttäytyy kuumailmapallolla lentävän Deplessisin matkaan ja päätyy tämän mukana Pariisiin. Siellä elämä ei ota sen paremmin kohentuakseen ja lopulta Amanda päätyy takaisin Turkuun ja Seiliin, josta hän kuvittelee aluksi pääsevänsä pois kunhan käyttäytyy kuin olisi terve.

Kun Amanda saapuu Seiliin hän on 26-vuotias ja 54 vuotiaana hänen  elämänsä päättyy. Amanda on oikeasti elänyt 1864-1918 ja "kapinoi kaikkia oman aikansa naisiin kohdistuneita odotuksia vastaan, ja päätyi Seilin saarelle vuonna 1891."

Tämä kirja on ehdottomasti paras Katja Kalliolta lukemani.

Kesäkuu 2017

Alan Bradley, Kuolleet linnut eivät laula. Flavia de Luce joutuu jälleen keskelle murhamysteeriä samalla kun hänen äitinsä maalliset jäännökset tuodaan kotiin haudattavaksi Tiibetin jäätiköltä.
Marco Vichi, Komisario Bordellin likaisin tapaus.
Hilary Mantel, Margaret Thatcherin salamurha. 11 novellia.
Affinity Konar, Elävien kirja. Kirja, joka piti ottessaan alusta loppuun. Pearl ja Stascha saavat Auschwitzissa "erityiskohtelun", koska ovat kaksosia. Mengelen julmien kokeiden ja kidutuksen uhrit selviävät kaikesta huolimatta hengissä ja löytävät jopa toisensa lopulta. Kauhistuttavan toden tuntuinen tarina.

Toukokuu 2017

Tässä kuussa olen lukenut hyvin vähän ja kirjoja on jäänyt kesken, viimeksi Mikko Kalajoen Miesmuisti. En vaan saanut tästä kirjasta mitään. Mietin, että miksi kirja on kirjoitettu, oli minusta niin tylsää ja tyhjänaikaista kerrontaa.

Marie Kondo, KonMari - iloa säkenöivä järjestys. Nyt on KonMarit luettu! Enää pitäisi toteuttaa kodin suurtyhjennys. Olen ollutkin jo vähän konmari, sillä olen viikannut alusvaatteeni ja sukkani miltei tismalleen oikeaoppisesti. Mietin vain, että jos heitän pois kaikki vaatteeni, jotka "eivät tuota minulle iloa", niin mitä jää......  lapseni ensimmäinen Pori jazz-paita kokoa 3 v.
Rodrigo Hasbun, Kiintymyksiä.

Huhtikuun 2017 kirjat

Jessica Suni, Hoito. Tämän kirjan lukeminen kesti kun en osannut päättää luenko vai jätänkö kesken. En kuitenkaan voinut jättää psykopaatin kynsiin joutunutta tyttörukkaa oman onnensa nojaan, joten kahlasin kirjan loppuun ja sain tietää, että lopulta hän pääsi miehestä eroon. Ahdistava kertomus. Tosi elämässä en kyllä ymmärrä ihmistä, joka on noin vietävissä ja typerä, ettei näe miten toinen manipuloi, vakoilee ja omistaa samalla kun itse tekee mitä lystää ja kuitenkin puhuu avoimuudesta.
Svetlana Aleksijevits, Sodalla ei ole naisen kasvoja. Lyhyitä kertomuksia naisten sotakokemuksista toisen maailmasodan sotilaina. Koskettavia tarinoita, mutta niin lyhyitä pätkiä, etten ikävä kyllä jaksanut kahlata koko kirjaa läpi.
Juha Siro, Idoli. Törmäsin toiseen samaa aihetta sivuavaan kirjaan, eli hoipertelevaan rakkaussuhteeseen. JS kirjoittaa mukavasti ja tarinaa seurasi mielenkiinnolla.

Maaliskuu 2017

Mikael Bergstarnd, Omenalaakson guru. Intiasarjan päätösosa on viihdyttävä kertomus Göranin ja Yogin kesästä talonvahteina ja puutarhanhoitajina suuren ihmisjoukon keskellä Göranin äidin uuden miehen tilalla Österlenissä.
Laura Lähteenmäki, Korkea aika. Kertomus neljän sukupolven elämästä. Anna ja Olavi tulevat evakkoina Pihlajan tilalta lohkaistulle maapalalle Laurin kanssa, rakentavat talon, syntyy Riitta ja ristiriitoja niin nappurin kanssa kuin keskenäänkin, Olavi lähtee Autraliaan. Laurin tytär Saana syntyy ja tälle Emma, joka kaivaa älykännykästään kuvan Saksassa asuvasta Olavi Bäristä.
Linda Olsson, Sisar talossani.
Liisa Väisänen, Kaikki Italiani, matkoja maahan josta on moneksi. Voi miten tekisi mieli lähteä Italiaan....
Sirpa Saarikoski, Kesä kasiysi. Kirjastoautonkuljettaja Kati ja työtoveri Mika sekä joukko ystäviä ja asiakkaita lähtevät yhdessä festareille, kirjastoautolla. Hauskaa on ja pareja syntyy, yllättäen myös Kati ja Mika. Hyväntullen kirja kirjastolaisista.
Donna Leon, Tuntematon ihailija. Näitä Venetsia-dekkareita on aina mukava lukea. Nyt oltiin oopperassa ja Brunettin perhe söi mm. linssipataa ja paahtovanukasta.
Tiina Raevaara, Korppinaiset. Vaikuttava kertomus Johanneksen ja Aalon rakkaudesta, sukujuurista, linnuista...
Mila Teräs, Jäljet. Oli helppo kuvitella HS Mila Teräksen kauniin kerronnan perusteella maalauksensa pariin Pariisiin, Hyvinkäälle, Tammisaareen jne. Kirjassa on vahva elämäkerrallinen ote, jonka kirjailija on luonut tutustumalla HS:n maalauksiin, kirjeisiin, elämäkertoihin, sekä tutustumalla paikkoihin, joissa HS on maalannut ja asunut.

Helmikuu 2017

Riitta Jalonen, Kirkkaus. Melko outo ja raskaskin kirja, uusiseelantilaisen Janetin Framen (ihan oikeasti kirjailija)  kaksi sisarta on kuollut hukkumalla, Janetia hoidetaan välillä skitsofreenikkona mielisairaalassa, ja hän onkin melko erikoinen tyyppi, mutta kirjoittaa hän osaa ja onkin myöhemin saanut mainetta kirjoillaan.
Outi Pakkanen, Peili. Anna Laine liikkuu Hgissä Justuksensa kanssa ja löytää äitipuoleltaan karannen Helmin. Ruokaa laitettiin nyt vähemmän ja miesystävän kanssa välit katkesivat.
Jessie Burton, Nukkekaappi. Kirjan nimi oli niin mainio, että houkutti lukemaan, eikä ollut pettysmys tämä esikoisteos. Amsterdamiin sijoittuva kertomus nuoresta Nellasta, jonka hääyö ei koskaan toteudu aviomiehen lempeästä luonteesta ja varakkuudesta huolimatta. Nella saa valtavan nukkekaapin lahjaksi mieheltään, kopion uudesta kodistaan ja hänelle alkaa saapua tilaamatta paketteja, joista kääriytyy tarkkoja kopioita talon asukkaista ja esineistä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa. Miehen kiinnostus suuntautuu muualle ja jännittävien vaiheiden jälkeen tuomitaan sodomiittina hukutettavaksi.
Marco Vichi, Komisario Bordelli. Pitkästä aikaa dekkari, josta pidin. Italialainen kulttuuri tällä kertaa Firenzen suunnalla. Komisario B. muistuttaa Montalbanoa ja Brunettia, eikä tapaus ollut liian raakaa. Pohdiskelua ja mahtavia hahmoja, ruokaa, juomaa ja elämää. Tykkäsin.
Aino Kivi, Maailman kaunein tyttö. Neljä kaunista tytärtä perheessä. Murrosiässä vanhimman mieli  sairastuu ja lopulta hän kuolee. Kirjan kertomus on väliin aika epäselvä, ei enää tiedä kenestä on kyse. ”Aino Kiven romaani on teos näkyväksi tulemisesta, merkityksen etsimisestä ja enne kaikkea sisaruudesta.” Esikoisteos.

Onpas kivoja kansikuvia

Tammikuu 2017

Miika Nousiainen, Juurihoito
James Bowen, Bobin joulu
Jukka Viikilä, Akvarelleja Engelin kaupungista. 2016 Finlandiavoittaja. Tämän kirjan olisin varmasti itsekin valinnut Finlandia palkinnon voittajaksi. Kaunista ja rauhallista kerrontaa, jonka myötä kuljin itsekin Engelin mukana pitkin Helsinkiä ja tunsin puutarhan tuoksut.
Riikka Pulkkinen, Paras mahdollinen maailma.
RoopeLipasti, Viimeiset polttarit. Kymmenennet ja viimeiset polttarit, joita kaveriporukka on juhlinut Tarmon peruuntuneista häistä lähien. Varsin hulvatonta ja hauskaa menoa Maijan kesämökillä Taivassalossa, naapuritkin saavat osansa ilonpidon lieveilmiöistä, kuten perunavarkaus ja sähkökatko.