Katja Kaukonen, Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan. Saari, jossain keskellä merta ja siellä entinen luostari, josta nunnat olivat aikoinaan siirtyneet manterelle. Nyt siellä on Tiiranlinna, sijoitupaikka naisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole ole sopeutuneet yhteiksunnan heille laatimiin raameihin. Heidä on toisinsanoen leimattu hulluiksi ja sijoitettu saarelle pois ihmisten silmistä, lopullisesti. Linnea on palkattu laitoksen ylihoitajaksi ja hänellä on kunnianhimoiset tavoitteet, jotka saarella piipahteneet lääkärit latistavat: potilaiden ei ole tarkoituskaan parantua.. Alli hoitaa keittiötä, Joel saapuu papiksi, potilaina Saga, Rauha, Taimi, Inga, Solveig... Sekä henkilökunnan, että potilaiden elämään ja ajatuksin kirja vie tarinaa päivästä ja vuodenajasta toiseen, yhteisöllisyys saarella kehittyy ja elämä tuntuu melko sujuvalta.
Nicolas Barreau, Rakkauskirjeitä Montmartrelle. Julien Azoulay on jäänyt kaksin pienen poikansa kanssa kun Helene on kuollut. Surun murtama kirjailija ei saa kirjitettua, paitsi vaimolleen luvattuja kirjeitä, jotka vie hautakivessä olevaan salalokeroon. Mutta, kirjeet katoavat, eikä Julien ymmärrä kuka muu ne olisi vienyt kuin Helene. Hautausmaalla Julien ja Arthur tapaavat Sophien, kivitöiden tekijän, johon molemmat ihastuvat ja asia johtaa toiseen ja kolmanteen...
Ann-Christina Antell, Puuvillatehtaan varjossa. Papin tytär ja papin leski Jenny Malmström on puuhakas ja nykyaikaisia arvoja vaaliva Rouvainyhdistyksen jäsen 1800-luvun Turussa. Työväen asuntoasiassa hän tapaa Fredrik Barkerin ja vaikka ensitapaaminen on varsin ikävä tapaavat he vielä monissa käänteissä ja Jennyn ensivaikutelma miehestä kääntyy vallan eri suuntaan. Romantillinen kertomus.
Saila Susiluoto, Kehrä. Tämän kirjan olisin ottanut käteeni jo pelkästään ihanan kansikuvan takia, toiseksi kirjan nimi on mieluisa. Koko kirja on kaunista ja runollista kerrontaa, mikä ei ole ihme, koska SS on aiemmin kirjoittanut runoteoksia, tämä on ensimmäinen romaani. Kirjan kertoja asuu Italian Mazzanossa kirjailijaresidenssissä myös kirjoittavan miehensä kanssa. He tutustuvat kylään ja sen ympäristöön. Kaikesta näkemästään kirjoittaja kertoo niin eloisasti, että olin itsekin lomalla tuossa lumoavassa pikkukylässä sen sumuisina aamuina ja kuumina aurinkoisina iltapäivinä.
Selma van der Perre, Nimeni on Selma. Selma kertoo elämästään Amsterdamissa ennen saksalaisten miehitystä ja sen jälkeen. Saksalaisten tehokas ja järjestelmällinen"puhdistus" kohtasi Selman perheen 1944 kun ensin isä, sitten äiti ja sisar vietiin leireille. Selma onnistui pysymään maan alla ja osallistui vastarinnan toimintaan vuoteen 1944 kun hänetkin saatiin kiinni. Kertomus Vughtin leiriltä, joka myöhemmin tuntui "kylpyläelämältä" ja Ravensbrûckin leiriltä, joka oli kammottava. Moni ei leirien pakkotyöstä ja aliravitsemuksesta selvinnyt, monet murhattiin. Kun sota 1945 päättyi oli Selma selvinnyt hengissä ja pääsi Ruotsiin, josta myöhemmin Lontooseen, missä hänen kaksi veljeään David ja Louis jo asuivat.
Alex Schulman, Eloonjääneet. Benjaminin kertomus perheen kesistä mökillä järven rannalla kahden veljen ja vanhempiensa kanssa, kaukana muusta asutuksesta. Vanhemmilla aina sama rutiini, juodaan viniä ja olutta ja siirrellään tuoleja auringon mukaan. Pojat pitkästyvät kun televisiotakaan ei saa katsoa,nahistelevat ja tutkivat ympäristöä. Lapsuudenkuvauksen rinnalla kulkee nykyhetki, jossa pojat palaavat mökille ripotellakseen äitinsä tuhkat järveen. Ja muistelevat lapsuuttaan. Benjamille tapahtui jotain traumaattista, jota ei itse edes muista, mutta psykiatri palauttaa senhänen mieleensä. Heillä oli ollut myös sisar.
