Syyskuun 2019 kirjat

Syyskuu ei minulla ole näköjään luukuu, en saa luettua mitään. Pauliina Vanhatalon Tuulesta temmattu elämäkin jäi kesken. Yli puolen välin sain luettua, mutta sitten tuli tunne, että mitä ihmettä tätä kahlaan kun ei kiinnosta. Eli se siitä.

Lokakuun 2019 kirjat

Pauliina Littorin ja Antti Marttinen, Kolme punaista rubiini. Antiikkiliike, Skotlanti, Leo, jonka isän oletetaan kuolleen vaikka ruumista ei ole löytynyt tulee Suomeen selvittelemään asioita ja jää hoitamaan puotia.....  alkoi olla niin tylsä, etten vaan päässyt kuin puoleen väliin kirjaa, jotenkin haettua ja päälle liimattua
Rachel Cusk, Ääriviivat. Englantilaisen kirjailijan matka luovan kirjoittamisen kurssin opettajaksi Ateenaan. Hän tapaa lentokoneessa vanhan miehen, jonka kanssa viettää aikaa, mm. veneretkiä Ateenassa, vaikkei edes pidä miehestä. Hän tapaa myös muita tuttaviaan ja kirja sisältää pitkiä tarinoita kunkin elämästä. Kauniisti kirjoitettu.
Elina Hirvonen, Punainen myrsky. Kirjan kertoja syntyy Irakissa 1980-luvun alussa kun Saddam Husseinin hirmuvaltaa vastustetaan mielenosoituksin ja väkivalloin. Perhe joutuu pakenemaan kodistaan ja sitä seuraavastakin kodista, asuen lopulta pakolaisleirillä, odottaen isää palaavaksi, odottaen muutosta johonkin suuntaan. Perhe pääsee Suomeen ja pojalla alkaa uiusi sopeutuminen.
Sofi Oksanen, Koirapuisto. Kirjan nimi ei anatanut mitään viitettä kirjan aiheesta, joka sijoittui Ukrainaan ja Helsinkiin, kahdessa aikatasossa. Köyhässä Ukarainassa ei ole tulevaisuudennäkymiä nuorille naisille, joita päätyy mallibisnekseen yms ja tässä tapauksessa munasolunluovuttajaksi rikkaille pariskunnille ympäri maailmaa. Puolirikollisessa toiminnassa ei kaikki aina mene ihan suunnitellusti ja Olenka joutuu pakenemaan maasta, tulee Helsinkiin ja luulee voivansa elää turvassa. Vaikka SO osaa kirjoittaa ja pitää lukijansa jännityksessä, ei tämä kirja ollut minulle hänen aikaisempiensa veroinen.
Maike Wetzel, Tyttö joka löytyi. Varsin hyvin kirjoitettu (ja suomennettu) tarina lapsen katoamisesta ja perheen epätoivosta sekä toivosta lapsen löytymisestä. Kirjassa on jokaisen perheenjäsenen ajatuksille omat lukunsa ja se toimii tässä hyvin. Kun kadonnut tyttö neljän vuoden kuluttua löytyy herää myös epäilyksiä siitä onko tämä traumatisoinutunut tyttö todella Elly. Sisaren mielestä hän on ainakin todella paljon muuttunut.
Alina Vaatturi, Oranssia ja sitten pimeää. Turkuun sijoittuva jännäri lukioikäisten nuorten maailmasta, kun toisilla on kaikkea ylenmäärin eikä sekään riitä ja toisilla elämä on vaatimattomampaa. Aimee, Ringa, Pauliina, Jimi, joiden välillä kateus ja kostonhimo saavat aikaan Aimeen katoamisen ja siihen liittyy sitten raaka loppuhuipentuma. Oli kiva kun tapahtumia saattoi "nähdä" tutuissa paikoissa. Tarina voisi olla tosi, kuten aikoinaan jossain laulussa sanottiin ja aika karmea se onkin. Pistää miettimään miten kostonhimoisia ja julmia ihmiset saattavat olla.