Joulukuun 2018 kirjat

Jarmo Ihalainen, Mitä miehen pitää. Kirja alkaa 1910-luvulta jolloin Kelpo myydään maataloon huutolaiseksi ja hänen ankea elämänsä etenee päivästä toiseen samanlaisena välillä talosta toiseen vaihtaen. Rinnalla kulkee eronneen Mikan tarina 2010-luvulla. Ensin ihmettelin miten tarinat liittyvät toisiinsa, mutta kyllä ne liittyivät. Tästä tykkäsin.
Pierre Lemaitre, Silmukka. Varsin mielenkiintoinen tarina 12-vuotiaasta Antoinesta, joka vahingossa surmaa pienen naapurinpojan. Syyllisyys kalvaa mieltä, mutta tunnustaa ei uskalla. Asia ei koskaan selviä, vaikka katoamista tutkitaan ja haravointeja tehdään laajalti.  Lopulta Antoinelle selviää yllättävällä tavalla isänsä henkilöllisyys ja se, että tämä on koko ajan tiennyt A:n olevan syyllinen.
Jessica Fellowes, Mitfordin murhat. Sopivasti historian havinaa, romantiikkaa, murha ja vieläpä tositapahtumaan perustuva, vaikkakin sepitetyissä kohtauksissa. Kyseessä Florence Nightingalen murha, jota ei todellisuudessa koskaan saatu selvitettyä, mutta tässä  tarinassa Louise Cannon ja Guy Sullivan ratkovat mysteerin ja syyllinen joutuu lukkojen taa.
Maarit Verronen, Hiljaiset joet. Pidän Verrosen tyylistä kirjoittaa. Tässä kirjassa kysymys on maailman tuhoutumisesta aste kerrallaan ja ihmisten reaktioista elämiseen tarvittavien välttämättömyyksien vähenemisestä. Tietenkin joillakin on pelastautumissuunnitelmia ja yhtä niistä MV kuvaa. Selviytyjien joukkoon pääsee sattumalta Lia ja joukko lapsia, jotka älykkyytensä ja nokkeluutensa ansiosta kykenevät selviytymään kiperistäkin tilanteista. En ole sciencefiktion ystävä, mutta tämä kertomus on niin todentuntuinen, että vei mennessään.
Matt Haig, Tyttö, joka pelasti joulun. Joulutarina Ameliasta, jonka usko jouluun katoaa kun hänen äitinsä kuolee, toiveesta huolimatta. Seikkailuiden kautta usko jouluun taas löytyy. Joulusatu vähän Dickens-tyyliin, joka muuten esiintyy myös tässä tarinassa.

Marraskuun 2018 kirjat

Leila Slimani, Kehtolaulu. Erinomainen lastenhoitaja osoittaituu erikoiseksi, omistavaksi ja lopulta katastrofiksi Massen perheelle.
Tuomas Kyrö, Ennen kaikki oli paremmin. Olipa ihanaa nauraa!
Martina Haag, Olin niin varma meistä. Petran onnellinen avioliitto päätty yllättäen kun puoliso ilmoittaa ettei halua jatkaa. Syyksi paljastuu lopulta Andersin uusi rakkaus. Petran maailma järkkyy, koska hän ei voi ymmärtää, että heidän liittonsa päättyy näin, ja hän rakastaa edelleen Andersia. Matka erämaamökin vartijaksi muuttaa Petran elämän taas raiteilleen ja hän kirjoittaa eroprosessista kirjan tunturien rauhassa.
Laura Lehtola, Takapenkki. Vähän kummallinen kertomus työvoimatoimiston virkailijasta Tuulasta ja Topista, Tuulan asiakkaasta Aleksista ja Elinasta, joka on raskaana, ja Aleksin mummosta, joka tekee kuolemaa. Jokaisen tarina kulkee limittäin ja yhdistyy lopussa. En ihan kauheasti tykännyt, mutta uteliaisuuttani luin loppuun.
Kati Tervo, Iltalauluja. Ihan kelpo romaani pienestä maalaiskyläsn Taimista, joka pääsee piikomaan Casa Biancaan taitelijatar Ellenille(Thesleff).
Tommi Kinnunen, Pintti. Kylässä on lasitehdas, jossa melkien kaikki ovat töissä, niin myös Tyynelän perheen sisarukset Helmi, Raili ja Jussi. Vanhemmat ovat jo kuolleet ja Jussista on pidettävä huoli, hän kun ei itsekseen pärjää. Helmillä on myös pikkuinen Saara, jonka isä on tapaturmaisesti kuollut, häntä ikävöidään. Railin kaupungissa vietetystä elämästä ei puhuta, mutta kaikki kyllä vihjailevat ja ovat ilkeitä, vaikka Raili on kova työihminen.
Alex Schulman, Unohda minut. Kirjailijan omaan lapsuuteen perustuva kertomus äidin alkoholismista ja sen vaikutuksesta perheen elämään. Välillä kaikki on hyvin ja vietetään hauskoja perheiltoja, sitten ollaan taas varuillaan kun ei tiedä miten äiti käyttäytyy. Raskasta kolmelle veljekselle on se kun asiasta ei saa puhua, se pitää salata.

Lokakuun 2018 kirjat

Alan Bradley, On hieno paikka haudan povi. Flavia de Lucen elämä ei käy pitkäveteiseksi, hän kun törmää ruumiseen vaikka souturetkellä. Samassa pikkukylässä on aiemmin kuollut kolme naista ja kirkkoherra, nyt Flavian sormiin joessa osui vielä yksi ruumis ja hän luonnollisesti kiinnostuu tapauksesta kun hoksaa, että tämä hänen joesta noukkimansa ruumis on myrkytetty. Dogger auttaa Flaviaa tutkimuksissa, kemiallisissa kokeissa ja kaikesta päätellen myös kolme naista on myrkytetty, kirkkoherra puolestaan on hirtetty naisten murhaajana. Lopulta Flavia soittaa vanhalle tutulle komisario Hewittille, joka vie tapaukset päätökseen.
Hannu Väisänen, Leimikot. HV jatkaa Vanikanpaloista alkanutta elämäkerrallista tarinointiaan. Mukavaa kerrontaa, vaikka aihe onkin vähän julma: Antero joutuu siepatuksi omassa kodissaan.
Minna Rytisalo, Rouva C. Varsin mielenkiintoinen tarina Minna ja Ferdinand Canthin syvenevästä ystävyydestä, rakkaudesta ja avioliitosta. Minna touhukas ja kiivas, Ferdinand lempeä ja hyväksyvä, lapsia kuusi ja yksi syntyi vielä Fn kuoleman jälkeen. Kirjassa on sekä fiktioita, että tosiasioita.
Eva Frantz, Kahdeksas neito. Anna Glad -dekkari. Avantouimari löytää avannosta ruumiin. Ruumis on läheisen koulun valokuvauksenopettaja. Tutkinnassa tulee esiin asioita vuosikymmenten takaa ja käy ilmi, että opettaja murhattiin, koska tiesi vanhoista hyväksikäyttötapauksista.

Syyskuun 2018 kirjat

Anna B. Ragde, Elämänrakentajat. Neshovin tarina jatkuu. Torunn on asettunut tilalle ja remontoi sitä pikku hiljaa. Hän myös työskentelee Margidon hautaustoimistossa ja huolehtii Tormodista, joka asuu hoitokodissa. Erlend remontoi huvilaa omalle perheelleen varsin suureellisesti ja Krumme yrittää laihtua välttyäkseen uusilta sairaskohtauksilta. Hautajaiset saavat aina suvun yhteen, niin nytkin.
Marja Aarnipuro, Ikäneidon testamentti. Kirja on jatkoa  toimittajasalapoliisi Kaarina Riikosen tutkimuksille. Edellisen kirjan, Maakellarin salaisuus ruumis löytyi KR:n mökin kellarista, nyt ruumis on hänen samassa taloyhtiössä asuva iäkäs ystävänsä.
Domenico Starnone, Solmut. Hienosti kerrottu tarina perheestä, jossa kenelläkään ei ole hyvä olla. Äiti hallitsee kaikkea, isä alistuu kunnes tapaa "elämänsä naisen" ja tapaa perhettään enää satunnaisesti, mutta palaa vuosien kuluttua takaisin kitkaiseen liittoonsa. Koko asunto on myllätty pariskunnan lomaviikon aikana, siitä alkaa muistojen lajittelu niin pariskunnalla kuin heidän aikuisilla lapsillaankin.

Elokuun 2018 kirjat

Ayobami Adebayo, Älä mene pois. Nigerialainen nuoripari yrittää saada lasta, jota varsinkin sukulaiset kiihkeästi odottavat. Lasta ei vain kuulu ja syykin siihen on selvillä, mutta sitähän ei voi suvulle kertoa, joten kaikki keinot otetaan käyttöön. Akinin suostuttelee veljensä edustajakseen lapsen tekoon ja Yejide tuleekin raskaaksi ja lapsi syntyy, mutta kuolee muutaman vuoden ikäisenä, sirppisolusairauteen, samoin käy kahdelle seuraavalle lapselle ja samalla avioliitto repeilee.
Marja Aarnipuro, Maakellarin salaisuus. Toimittajan kellarista löytyy ruumis ja siitä alkavat tietysti tutkinta ja otsikoita lehteen. Epäiltyjä on muutama ja se oikeakin löytyy.
Johanna Holmström, Sielujen saari. Kristina uupuu kahden lapsen, työn ja kodin hoitamiseen ja heittää lapset jokeen. Hänet tuomitaan Sielujen saarelle, jossa viettää loppuelämänsä. Saarelle joutuu vuosia myöhemmin myös Elli elettyään vastoin porvarisneidolle sopivaa käytöstä (karkasi miehen kanssa). Saarella elämä kulkee samoja ratojaan, välillä joudutaan eritykseen, sitten taas saadaan jopa ulkoilla. Vaikka mantereella riehuu sota, on saarella rauhaa ja ruokakin riittää. Elli pääsee lopulta pois saarelta, Kristina jää sinne lopullisesti, hautausmaalle.
Melba Escobar, Kauneussalonki - manikyyrejä, mutanaamioita ja murhia. Kummallinen ja järkyttävä tarina. Kolumbialaisen Karenin työ kauneussalongissa, säästäminen Emilianon saamiseksi Bogotaan asumaan kanssaan, säästöjen ryöstö ja raiskaus, pelko, itseinho ja ajautuminen prostituoiduksi ja lopulta syytetuksi kolmesta murhasta, joista yhtään hän ei tehnyt. Mutta rahall saa järjestettyä itsensä syyttömäksi ja jonkun muun syylliseksi.
Anneli Suusaari, Ei sinne yllä myrskysää. Kaunis kertomus muistisairaan äidin ja puolison viimeisitä vuosista asioiden ja nimien pyyhkiytyessä vähitellen pois.  Jatkuva huolehtiminen vie läheisten voimat uupumuksen partaalle ja lopulta on helpotus kun äiti pääsee pois tästä tuntemattomaksi käyvästä maailmasta.
Alexander McCall Smith, Kelpo rouva johtajat. Mma Ramotswe tutkii jälleen kimurantteja juttuja ja saa selville mielenkiintoisia asioita. Toronosta saapunut Susan etsii taloa, jossa asui pikkutyttönä ja hoitajaansa. Talo löytyy, samoin hoitaja, joka ei sitten haluakaan tavata Susania ja Mma R. hoksaa siihen syyn. Hän saa Susanin luopumaan tapaamisvaatimuksestaan, hrra Polopetsin karjasijoitusjupakka selviää ja Fanwellin löytökoira saa kodin. Ja kaiken keskiössä on anteeksianto ja unohtamisen taito.

Heinäkuun 2018 kirjat

Sally Salminen, Katrina. Kaunis ja surumielinen kertomus pohjalaistytön päätymisestä ahvenanmaalaisen merimiehen muijaksi. Elämä on köyhässä tuvassa kituuttamista, talollisilla päivätöissä puurtamista, lasten hoivaamista ja miehen odottelua meriltä. Johanin Katrinalle kuvailema elämä: isot valkoiset talot, omenapuut suurine omenoineen jne, eivät pitäneet paikkaansa, vaan elämä oli köyhää ja ankeaa, varsinkin aluksi, ennen kuin Katrina pääsi tutuksi muiden kanssa ja osoitti ahkeruutensa töissä. Naapuriapu puolin ja toisin pelasti monesta täpärästä tilanteesta sairauden tai synnytysten sattuessa kun Johan oli merillä tai maissa ollessaan tuhlasi vähäiset rahat makeisiin. Viimeiset vuotensa Katrina vietti yksin vetoisessa mökissään naapureiden auttamana kun toinen poika Gustav jäi Australiaan ja kirjeet loppuivat, toinen poika, kapteeniksi opiskellut  Erik muutti perheineen Maarianhaminaan, yksi tytär kuoli jo lapsena ja poika hävisi laivan mukana.
Hieno saaristolaistarina, joka on on pitänyt paikkansa monen lukijan mielikirjastossa vuodesta toiseen.
Cecilia Samartin, Mofongo. Sebastian on kahdeksavuotias ja hänellä on synnynnäinen sydänvika, joka rajoittaa hänen tekemisiäään koulussa. Hän on myös pienikokoinen ja häntä kiusataan koulussa. Sebastianin turvasatama on isoäidin talo, jonne hän koulupäivän jälkeen rientää niin pian kuin kiusaajiltaan pääsee. Isoäiti löytyy yhtenä päivänä tajuttomana ja joutuu sairaalaan, siitä alkaa uusi vaihe heidän iltapäivissään, he tekevät mitä herkullisimpia ruokia, joita kokoontuu syömään sukulaisia ja naapureita. Tämä oli niin hieno tarina ja ruuat niin houkuttavia, että tekee milei kokeilla kirjan lopussa olevia reseptejä. Sebastianille pitäisi tehdä uusi sydänleikkaus, mutta siitä vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen.
Vera Vala, Suden hetki. Kirjan alku tuntui jotenkin tahmealta, enkä meinannut päästä eteenpäin, mutta kun helteestä huolimatta tuolla ulkona istuin ja sivuja kääntelin eteenpäin, niin vähän kiinnostuinkin ja sain kirjan loppuun. Ei tämä kyllä ollut enää parasta Valaa, tarina jäi aika oudoksi ja sekavaksi minun makuuni ja siinä toistettiin edellisten kirjojen vanhoja kiemuroita ja.

Kesäkuun 2018 kirjat

Sofia Lundberg, Punainen osoitekirja. Doriksen tarina oli koskettava. Pienenä tyttönä palvelukseen annettu Doris selviytyy ahkeruutensa ja huomaavaisuutensa ansiosta elämässä eteenpäin, mannekiiniksi Pariisin suurille muotitaloille, löytää rakkauden, jonka myös kadottaa ja kohtaa uudelleen, kadottaa taas ja kohtaa viimeisen kerran skypen välityksellä kuolinvuoteellaan. Elämänsä käänteistä ja ihmisistä Doris on kirjoittanut sisarensa tyttären tyttärelle. Nämä kirjoitukset ovat kirjan ydin.
Elizabeth Strout, Nimeni on Lucy Barton. LB viettää sairaalassa yhdekäsn viikkoa umpilisäkkeen poistoa seuranneiden kompikaatioiden vuoksi ja kuuntelee sängynpäädyssä istuvan äitinsä tarinoita menneisyydestä ja erilaisita ihmisistä.
Margaret Atwood, Äkäpussi.
Minna Lindgren, Vihainen leski. "Saatana! Hoivavietistä ja kutsumuksesta lepertely on miesten politiikkaa! Kaikkein vittumaisimmista töistä ei jumalauta tarvitse maksaa kuin muodollinen korvaus, koska niitä muka tehdään kutsumuksesta. Ja se saatanan kutsumus on vain jollain meillä, harvoilla ja valituilla."  Ulla-Riitan mies on kuollut 12 vuoden omaishoitojakson jälkeen ja UM aikoo alkaa vihdoin elää, vaan ihan helposti ei uusi elämä lähde käyntiin kun lapset panisivat hänet hoivakotiin ja ystävätkin sairastelevat ja kuolevat. UM on sinnikäs rouva ja tekee omat päätöksensä, myy vanhan asunnon, ostaa uuden ja löytää lopulta elämälleen uuden tarkoituksenkin.
Vähän erityyppinen kertomus ikäihmisten elämästä, kuin ML:n edelliset vanhainkotijutut, vaikka entisenlaista railakkuutta on tässäkin.
Pirkko Soininen, Ellen. Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja. Kirjoittaja on tutustunut ET:n kirjeenvaihtoon ja sommitellut niiden pohjalta tarinan oikeiden henkilöiden ympärille. Tätä kirjaa oli ilo lukea, sekä taieilija, että Firenze veivät mennessään, niin, että kirjan loppu alkoi häämöttää liian pian. ET:n luomisvimma ja tunteet heräsivät eloon Italiassa ja hän maalasi aamusta iltaa unohtaen välillä syömisenkin. Seurustelu teatteritaiteilijan kanssa oli ohimenevää ja Italiassa vierailevien suomalaistaiteiljoiden kanssa vietetty aika tuntui olevan pois taiteelta.
Donna Tartt, Tikli. Vihdoin sain minäkin Tiklin luettua. Kirja oli mainio lomalukeminen kun ei loppunut heti kesken, sen verran oli sivuja. Tykkäsin tarinasta, mutta vähän arvelutti kun päähenkilön ympäriltä kuoli ihmisiä tavan takaa. Pienoista venytyksen makuakin oli välillä kerronnassa, vaikka sen kirjoitusvirheineenkin luin ihan innolla.

Toukokuun 2018 kirjat

Anna Rimpelä, Pitkään meni ihan hyvin. Alku vaikutti lupaavalta, vaikka tuntuu, että nyt näitä vanhuksista kertovia kirjoja ilmestyy ihan alvariina kun pää saatiin pari vuotta sitten auki. Eikä tämä Minna Lindgrenin veroinen ole.
Margareta Magnusson, Mitä jälkeen jää. Taito tehdä kuolinsiivous. Mukavasti kirjoitettu "opas" kuolinsiivouksen tekemiseen. Ideana on se, ettei jälkeenjääneitä romuja jätetä perikunnan huoleksi. Järkevää.
Pauliina Rauhala, Synninkantajat. Rauhala jatkaa Pohjois-Pohjanmaan uskonyhteisöstä kertomista jollaina lailla synkemmällä otteella kuin Taivaslaulussa. Henkilöiden välinen järkyttävä kireys juontuen uskonkiihkoilusta rikkoi ihmisten mielet ja välit. Rauhala kirjoittaa kauniisti ja elävästi, mutta kirjan hyppely henkilöstä ja ajasta toiseen vei lukemisestani ilon.

Huhtikuun 2018 kirjat

Alan Bradley, Kolmasti naukui kirjava kissa. Flavia de Luce osuu jälleen ruumin luo ja alkaa innoissaan ratkoa melko mutkikasta juttua/murhaa.
Anne Swärd, Vera. Sandrinen elämä on kokolema erilaisia tarinoita: lapsuus satamakaupungissa äidin ja "eläväisen" isoäidin luona, nuoruus vuoristokylässä patrisaaaneja avustavan äidin ja kahden ssaren kanssa, saksalaisupseerin jalkavaimona ja Ruotsissa yläluokkaisen lääkärin vaimona.
Donna Leon, Nuoruuden lähde. Yksi suosikeistani Guido Brunetti saa illalliskutsuilla pyynnön tutkia 15 vuotta aiemmin tapahtunutta nuoren tytön hukkumistapausta ja eikös vain monen herkullisen aterian ja viinilasillisen jälkeen käykin ilmi, että taas on tapahtunut rikos, ja tapausta tutkittaessa toinenkin.
Nina George, Pieni Bistro Bretagnessa. Rakkausromaani, mutta sikäli erikoinen, että kertoi kuusikymppisistä Mariannesta, Lotharista, Yannista......  Ihan leppoisaa luettavaa.

Maaliskuun 2018 kirjat

Jessie Burton, Muusa. Olive on taitava maalari ja hänen isänsä taidekauppias, joten luulisi yhtälön olevan helppo. Vaan kun ei ole, sillä isän mielestä naiset eivät osaa maalata,joten O. ei ole edes näyttänyt töitään hänelle. Sattumuksien myötä Oliven maalaamia tauluja päätyy myyntiin Isaacin nimissä. N. 30 vuotta myöhemmin Lontoolaisessa taidegalleriassa tulee esille yksi O:n maalaus ja Odelle, taideliikkeen apulainen joutuu yhdessä esimiehensä Quickin kanssa osaksi mysteerin selvittämistä.

Noel Balen & Vanessa Barrot, Kalmankääryleitä murhakastikkeessa. Ruokatoimittaja Laure Grenadier ja kuvaaja Paco suunnistavat tekemään juttuja Lyonin gourmetravintoloista. Hyvän ruoan leppoisa ja ihmisiä yhdistävä voima on kuitenkin säröillä, sillä tuttujen bouchon-ravintoloiden omistajia alkaa löytyä surmattuna. Lauren erinomainen makujen ja ravintoloiden ruokalistojen tunnistuskyky ratkaisee sarjamurhan.
Kirjassa kuvaillaan mitä herkullisempia ruokia varsin seikkaperäisesti. Silti en kovin innostunut sisälmysruoista.
(Leipälimppu! on kyllä vähän erikoinen suomennos limpusta.)

Milja Kaunisto, Status. Satus on Purppuratrilogian viimeinen osa, mutta kun suljin kirjan tuli sellainen olo, että haluaisin kyllä tietää miten Isidorin ja Mariannen elämä jatkuu. MK kuvasi Pariisin ja Ranskan vallankumouksen käänteitä niin mielenkiintoisesti ja myös räävittömästi, että voisi uskoa hänen olleen mukana tapahtumissa. Oli hauska, oli jännittävä, oli historiallinen, oli hyvä kirja.

Michael Cunningham, Illan tullen. "Upea romaani, tutkielma elämän tarkoitusta etsivästä miehestä, ylistyslaulu öiselle New Yorkille, kauneuden etsimiselle ja elämän pienille sattumuksille", kuvaus kirjan takakannesta. Rebeccan veli Mizzy tulee asumaan Peterin ja R:n luo ja heidän elämänsä horjuilemaan, kunnes taas lähtee ja pariskunta jää parsimaan suhdettaan.

Helmikuun 2018 kirjat

E.O.Chirovici, Peilien kirja. Elokuvamainen dekkari. Jossain kohtaa tuli mieleeni Raymond Chandlerin dekkarit. Tykkäsin tästä esikoisesta. Toivottavasti seuraava kertomus on tulollaan ja yhtä hyvä.
Toinen tuntematon. 22 kirjailijan novelli Tuntemattoman sotilaan naishahmoista. Kaikki tarinat ovat koskettavia ja kauniisti kirjoitettuja, ajatus vei omien isovanhempien ja heidän kanssaan sota-aikaa kokeneiden luo.
Maria Angels Anglada, Auschwitzin viulu. MAA:n pieni romaani kertoo viulunrakentajasta, joka selviytyy keskitysleiriltä arvokkaan viulurakentamistaitonsa ansiosta.
Mirjam Lohi, Rouva Suominen välittää. Sointu Suominen aloittelee aunnonvälittäjän uraa, ensin vähän kangerrellen, mutta siitä se lähtee kun ensimmäinen asunto menee kaupaksi. Hän järjestelee vähän muutenkin ihmisten asioita ja ottaa asioista selvää toisten puolesta, tuunaa sitä sun tätä, välillä juodaan teetä.
Evie Wyld, Kaikki laulavat linnut. Erikoinen ja jännittävä kertomus Jakesta (nainen), jolla on lammasfarmi jollakin saarella Britannian rannikolla. Tarina etenee vaiheittan keskeltä (Otto, Greg), lopusta (Lloyd) ja päätyy alkuun ja siihen miksi Jake on lähtenyt pakoon kotiseudultaan Australiasta.
Anna-Leena Härkönen, Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia. Kirjoituskokolema, jonka aiheet ovat kiinnostavia ja hauskojakin, mutta jostain syystä näin lyhyet jutut eivät saaneet minua innostumaan, jotain olennaista jäi uupumaan.
 

Tammikuun 2018 kirjat

Arundhati Roy, Äärimmäisen onnen ministeriö. En tiedä johtuuko pimeyden aiheuttamasta väsymyksestä, mutta tämä kirja ei vain sytyttänyt. Hautausmaalle asumaan asettuvan Anjumin tarina on kiinnostava ja siinä on monia sivujuomia, mutta ei kun ei, 150 sivua riitti.
Kazuo Ishiguro, Haudattu jättiläinen. Ihastuttava kertomus Axlin ja Beatricen matkasta yli kukkuloiden ja metsien, kelttien kylästä luostariin ja hirviön luolaan, tarkoituksenaan löytää kauan sitten kadonnut poikansa, josta he tosin eivät muista juuri mitään. Muisti on kadonnut kuin sumuun, mutta he uskovat, että se palaa, kunhan lohikäärme on surmattu.
Pirkko Saisio,Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Varsin hauskoja tapahtumia isoäidin ja tyttärenpojan (nollasta kuusivuotiaaksi)  tapaamisista ja monenmoisten elämänalueiden pohdinnoista.
Jojo Moyes, Ne, jotka ymmärtävät kauneutta.Tykkäsin tästä aika lailla. Historiaa (Ranska 1916), ystävyttä, rakkautta, jännitystä (Lontoo 2006). Sophie Lefevren muotokuva löytyy Livin makuuhuoneen seinältä ja S.F. sukulaiset peräävät taulua itselleen.