Huhtikuun 2024 kirjat

Ina Mutikainen, Unohdus. Sekava sepustus, joka ei kiinnostanut, niin paljoa, että olisin lukenut loppuun. yli puolen välin sentään. Opiskelijoita elokuvamaailmasta ja lääketieteen puolelta. Yhdistävänä tekijänä on  kiinnostus dissosiatiivinen muistinmenetys, jota yleisesti pidetään luulosairautena, mutta josta venäjällä, Permissä on tehty tutkimuksia. Eri henkilöitä ja asiayhteyksiä, eri fontteja, sekavia ihmisiä, eikä minnekään vievää juonta. 

Anne Tyler, Kellotanssi. Tyler osaa kirjoittaa monimutkaisista perheesuhteista. Willa huolehtii kotona pikkusisarestaan äidin ollessa oudoilla retkillään. Hän menee naimisiin enemmänkin uppiniskaisuuttaan kuin omasta harkinnastaan ja kun ensimmäinen mies kuolee heidän kolaraoituaan miehen hermostumisen ja tohelomaisuuden takia päätyy ennen pitkää uuteen ei niin onnelliseen aviolittoon. Oman elämänsä tarkoituksen hän löytää sattumalta kun menee huolehtimaan poikansa ex-puolison tyttärestä. 

Donna Leon, Hyvän nimissä. Brunetti joutuu oudon ja mutkikkaan jutun pariin kun vanha ystävä, naapurin tyttö tulee pyytämään apua muka tyttärensä takia, mutta asia osoittautuukin ihan muuksi kun epävirallinen tutkinta etenee. Kyseessä onkin mustasukkaisuus ja talousrikokset, joita on tehty hyväntekeväisyysjärjestön nimissä. Ruokia ei nyt laitettu, harmi.

Gianni Solla, Ystävyyden oppimäärä. Tora e Piccilin pikkuruisessa kylässä on isänsä sikalassa töitä paiskiva Davide, jolla ei ole juuri muita ystäviä kuin Terese jalkavammansa takia. Kun Mussolini lähettää 1942 juutalaisia kylään saa Davide ystävän Nicolasista ja hänen isästään, joka opettaa häntä mm. lukemaan. Juutalaisvaino saapuu myös kylään ja ihmiset piilottavat juutalaisia, Davide kadottaa Nicolasin ja pakenee itsekin kylästä Napoliin. Hän opiskelee näyttelemistä ja menestyykin. Vasta vuosien kuluttua hän palaa kotikyläänsä jossa Nicolas on asettunut hänen kotiinsa sikoja ja kasvimaata hoitamaan. Surullista kyllä heidän yhteinen aikansa on lyhyt Nicolasin pitkälle edenneen sairauden vuoksi.

Paula Hotti, Murha Ylämaalla. Skotlantiin ja kartanohotelliin ja sen vieraisiin, mm. rikostutkija Carlos, Huttonin perhe, sekä henkilökuntaan kuten Halla, Jenny, Amy ja Calum. Hääkuvauksesta alkanut löytö ja tutkinta, jossa selataan jopa antikan historiahyllyjä.

Maaliskuun 2024 kirjat

 Claire Keegan, Nämä pienet asiat. Pieni kirja hyväsydämisyyden periytymisestä. Bill Furlonf, kolmen tytön isä, hiili- ja puukauppias ajelee talosta taloon toimittamassa lämmitystarviketta ennen joulua, myös luostariin/työlaitos, jossa saa huomata, ettei tyttöjä kohdella hyvin. Yhden tytön hän löytää kahdesti hiilikellarista ja vie lopulta kotiinsa.

Kate Thompson, Kirjasto sodan keskellä. Lontoon pommitusten keskellä Bethnal Greenin lastenkirjastonhoitaja Clara Button keksii siirtää kirjastoon maanalaisen käytävään, jotta sodan kauheuksien keskellä ihmisillä olisi edes jotain piristystä elämään. Kirjastosta tulee menestys, mutta myös kadehtijoita riittää, niin kirjastolautakunnan johdossa kuin lukevien rouvien aviomiehissä. Vaikka eletään sodan kauheuksien keskellä, oli kirja ihana. Kirjasto yhdisti ihmisiä ja syttyihän siellä myös rakkauksia, kuten Claran työtoverin Rubyn amerikkalaissotilas ja Claran turvallisuutta ylläpitävän yksikön johtaja Bill. Kirja perustuu tositapahtumiin ja lopussa on hyvä katsaus kirjastomaailmaan.

Anneli Jordahl, Karhunkaatajan tyttäret. Luulin, että tässä on oiva lukuromaani, mutta jouduin pettymään. Minua ei jaksa innostaa Seitsemästä veljeksestä ideoitu nykyaikaan siirretty täysin utopistinen tarina seitsemästä holtittomasta, likaisesta ja moukkamaisesta sisaruksesta, joiden vanhemmat kuolevat jo kirjan alussa. Tosin en tiedä miten hyväksi tarina olisi loppua kohden kääntynyt, koska en saanut itseäni lukemaan muutamaa lukua pidemmälle. 

Karen Blankfeld, Auschwitzin rakastavaiset. Kirja oli jälleen yksi muistelma kammottavasta ajanjaksosta lähihistoriassamme. Onneksi sentään pieni joukko natsien kiduttamistaja ja orjinaan käyttämistä ihmisitä on selvinnyt kertomaan mitä noilla epäinhimillisillä leireillä oikeasti tapahtui. Zippi ja David kohtasivat leirillä ja rakastivat toisiaan salaa. Heidän, kuten monen muunkin hengissä selviämiseen vaikuttivat sopivissa tehtävissä olevat toiset vangit, jotka pystyivät muuntelemaan listoja ja saamaan aikaan siirtoja kevyempiin tehtäviin. Leiriltä vapauduttuuaan he eivät enää tavanneet, ennen kuin Zippin viimeisinä elinaikoina. Molemmat olivat päässeet Amerikkaan.

Pirkko Soininen, Signe. Valokuvaaja Signe Branderista, s. 1869 kertova kirja. Signe oli pikkutarkka valokuvaaja, jonka valokuvia Helsingistä ja Suomen kartanoista on Hgin kaupunginmuseon kokoelmissa. Hän koki sota-ajan nälän ja puutteen, perheen ja ystävien kuolemat ja yksinäisyyden viime hetket Nikkilän sairaalassa. Vähä-eleinen ja kaunis kertomus.