Saara Cantell, Kaikki tuoksuu lumelta. Kolmen sukupolven naisten tarina, Kerttu, Tuija ja Olivia. Kerttu valmistuu Taideakatemiasta ja saa stipendin Pariisiin, mutta ura tyssää suunnittelemattomaan raskauteen. Syntyy Tuija, jonka opinnot yliopistossa jäävät kesken kun proffa julkaisee omissa nimissään hänen tutkimuksensa. Hän kokeilee ekoilua, mutta maaseutuelämä tyssää miesystävän väkivaltaisuuteen. Tuijan tytär Olivia on näyttelijä, joka saa myös kokea miesten maailmassa olemisen urallaan. Hän kertoo tässä menneiden sukupolvien tarinaa omalle lapselleen. Hieno kirja.
Hunter Biden, Kauniita asioita. Lähdin lukemaan tätä ihan mielenkiinto yllä, mutta vajaan sadan sivun jälkeen alkoi tuntua, että tämä on yhtä hymistelyä ja perhettä kohdanneiden onnettomukksien ruotimista, mikä toki onkin traagista, mutta kun syöpään sairastuneen veljen sairaalavuoteen vierellä ramppasi monikymmenpäinen suku, niin mietin onko se ihan "normaalia", ettei saa sairastaa ja kuolla rauhassa? Meni maku.
Johanna Venho, Syyskirja. Tove Janssonista ja Mariasta kertova fiktiivinen tarina. Pidin kirjan vähäeleisestä tyylistä ja ympäristön kuvauksesta. Toven ja Marian elämässä on yhdistäviä tekijöitä, kirjoittaminen, läheinen suhde äitiin ja rakkaus luontoon. Jäi jotenkin haikea olo kun kirja päättyi Toven Ja Tootin lähtöön Harulta viimeisen kerran.
Kate Quinn, Ruusukoodi. Oi miten hieno lukuromaani, eikä heti kesken loppunut, sivuja oli 975. KQ on selvittänyt ison kasan tosiasioita kirjoittaakseen uskottavan tarinan 1940-luvulla Bletchley Parkin kartanossa työskennelleistä koodinmurtajista. Mab, Osla ja Beth työskentelivtä ja asuivat yhdessä vuosia. Työ oli salaista, joten myös vapaa-aikaa vietettiin muiden laitoksen työntekijöiden kanssa, Hatuntekijöiden kirjallispiiri ja myös railakkaampi illanvietto. Yhteisössä oli kuitenkin myös petturi, joka välitti tietoja viholliselle ja tämän Beth sai selville, ja joutui mielisairaalaan yli kolmeksi vuodeksi ennen kuin sai sanan ystävilleen, jotka saivat hänet salakuljetettua pois ja yhteisvoimin saivat petturin kiikkiin. Tässä oli sekä jännitystä että romantiikka.
Benedict Wells, Yksinäisyyden jälkeen. Miten osaakin nuori mies kirjoittaa näin koskettavasti ihmisten välisistä rosoisista suhteista. Jules on kirjan "päähenkilö" ja kerronta etenee hänen kauttaan. Sisarukset Lis, Marty ja Jules jäävät orvoiksi vähän yli kymmenvuotiaina ja joutuvat sisäoppilaitokseen. Heidän erilaiset luonteensa korostuvat koulussa, jossa pitää pärjätä, ettei jää alakynteen. Jules on siäänpäinkääntynyt, eikä saa heti ystäviä,vain Alva kiintyy häneen ja heistä tulee ystävät, jotka tapaavat myös vuosia myöhemmin ja lopulta päätyvät naimisiinkin, saavat kaksoset ja muutaman vuoden kuluttua Alva kuolee syöpään. Sisarusten välit ovat kiinteytyneet ja auttavat toisiaan, Lizin huume y.ongelmat, Jules yksinhuoltajan, Martylla ei taas lapsia... Kovin surullinen kirja, mutta toisaalta taas niin hieno.
Eva Mozes Kor ja Lisa Rojany Buccieri, Auschwitzin kaksoset. Eva ja Miriam viedään keskitysleirille perheensä kanssa 1944. Kaksoset ovat kymmenvuotiaita, eivätkä enää koskaan näe perhettään, mutta onneksi heillä on toisensa. Sinnikkyydellään he selviävät hengissä leiriltä, vaikka joutuvat Mengelen ihmiskokeiden uhreiksi. Kun he 1945 vapautuivat leiriltä ja matkasivat junalla Neuvostoliiton kautta takaisin Romaniaaan ei heidän kodistaan ollut juuri mitään jäljellä. He pääsivät tätinsä luo, josta 16-vuotiaina matkustivat Palestiinaan. Eva avioitui amerikkalaismiehen kanssa ja asui loppuelämänsä Usassa, jonne perusti holokausti museon. Hän omisti koko elämänsä kertoakseen maailmalle juutalaisten kokemasta vääryydestä ja korosti anteeksiannon ja rauhan merkitystä. "Vihassa on sodan siemen, anteeksiannosta versoo rauha." Miriam kuoli munuaisvaivoihin 1993, Eva eli vuoteen 2019.
