Jenny Bayliss, Talvi kaukana kaikesta. Kevyttä lukemista väsähtäneelle naisihmiselle. Huippiravintolan kokki tapaa miehensä nuoreen tarjoilijattareen työntyneenä (kirjassa on melko ronskia sanailua), eikä kerta ole ensimmäinen, vaan jää viimeiseksi, sillä Annie pakkaa laukkunsa ja lähtee Kentiin talovahdiksi meren rannan pikkukylään. Hän viihtyy niin hyvin, että avaa rantatalon kiinni olleen kahvilan ja haluaa ostaa talon jatkaakseen toimintaa vuokra-ajan jälkeenkin. Varsin yhteisöllinen kylä, josssa kaikki tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan.
Mari Tossavainen, Ella, Helen Schjerfbeck. Nyt on ikäväkseni sanottava, että oli kyllä niin kuivakkaa tekstiä jatkuvine vuosilukuineen, että luovutin 52 sivun jälkeen. Taiteilija kiinnostaa minua, mutta ei siinä määrin, että olisin jaksanut lukea kirjan, joka ikävästi muistuttaa yhteiskoulun historian kirjaani.
Elina Airio, Metsässä juoksee nainen. Pidin kirjan kerronnasta ja kielestä, mutta puoleen väliin ehtiessäni en saanut kiinni varsinaisesta juonesta tai kirjan ideasta. Kyllästytti.
Maria Turtschaninoff, Suomaa. Pohjanmaalla sijaitsevan sukutilan, Nevabackan asukkaista, tapahtumista ja luonnosta, haltijoistakin 400 vuoden ajalta kertova tarina vei minut ihan mennessään. Kiinnostava ja hieno, jännittäväkin kirja 1600-luvulta alkaen.
Riikka Pulkkinen, Lumo. Osui jälleen kirja, jonka lukemista riitti 46 sivua. Tämä ei vain minulle osunut eikä uponnut. Kovin sekavaa jorinaa minun makuuni, kyseessä lienee jokin traaginen tyttösen elämään vaikuttanut asia, koska teinityttö löytyy kuolleena kotitalonasa pihalta.
Mirkka Lappalainen, Smittenin murha. Katoamistapaus 1600-luvulta. Sköldvikin kartanoa isännöivä Nils Rosenschmidt katoaa, eikä häntä kukaan kaipaa. Puutarhamestari Markus on sanonut hänen ratsastaneen Liivinmaalle ja saavansa tältä kirjeitä. Talon tavaroita ja eläimiä puutarhamestari myy ja talon vähäinen palvelusväki viettää rentoa elämää. Smittenin ruumis löytyy vuosia myöhemmin vanhasta kaivosta kun kartanoa aletaan kunnostaa ja kaivosta on tarkoitus ottaa vettä laastin tekoa varten. Puutarhamestaria arvellaan syylliseksi. Mielenkiintoinen kirja, vaikka tapauksesta on löytynyt hyvin vähän asiakirjoja.
Hannu-Pekka Björkman, Metsä ei kuule neuvojani. Lyhyitä kirjoituksia erilaisista elämänaiheista ja tapaukista. Björkman kirjoittaa hyvin ja juttuja oli mukava lukea yhden silloin toisen tällöin.
