Huhtikuun 2022 kirjat

 Eero Hämeenniemi, Kulkija Venetsiassa. Huhtikuu alkoi hienolla kirjalla, jota voisi käyttää matkakirjana. Eero Hämeenniemi kertoo niin upeita tarinoita Venetsian historiasta. Nunnista, muusikoista, ruhtinaista, orpokotien porttisyvennyksiin jätetyistä tytöistä, joista kasvatettiin nöyriä palvelijoita. Tytöt asuvat Ospedalessa ja saavat laulaa yleisölle mikäli heillä on kaunis ääni, mutta näkymättömissä korkealla yleisön selkäpuolella ja ristikon takana.

Anu Patrakka, Katumuksen kallio. Tällä kertaa oltiin Portugalissa ja murhien parissa. Rui Santos tiimeineen joutuu setvimään peräti kolmea kirkon piirissä toisiinsa liittyvä murhaa ja lisäksi yhtä murhan yritystä. Aikansa se kestää, mutta syyllinen kyllä lopulta löytyy. En ole juuri lukenut dekkareita viime aikoina, enkä tästäkään innostunut lajista.

Irène Némirovsky, Tanssiaiset. Antoinetten lapsuus on ankeaa, hänen äitinsä sättii, komentelee ja väheksyy häntä koko ajan. Sitten vanhemmat päättävät järjestää tanssiaiset, eikä Antoinette tietenkään saa osallistua, vaikka on jo 14 vuotias. Tragikoominen kertomus päättyy Antoinetten "kostoon". Kirjan on kirjoittanut Kiovan juutalainen IN jo 1930. Nautin.

Merja Mäki, Ennen lintuja. Tämä on koskettava kertomus Allin perheen evakkotaipaleesta Laatokan rannalta Pohjanmaalle. Oman isäni perheen historia sai herkistymään Allin taivaltaessa satojen kilometrien matkaa lehmää ja raskaana olevaa kälyä holhoten jalat verillä kävelemisestä, lopulta sentään junassakin. Seinäjoella perhe asettui sukulaisten nurkkiin "armopaloille". Alli vei synnyttävän kälyn sotasairaalaan ja jäi sinne hoitamaan äiditöntä vauvaa ja samalla huolehtimaan muistakin jokapäiväisitä asioista. Lopulta haave paluusta Laatokalle kalastamaan haihtui ja Alli ihastui lakeuksien lintuihin.

Kaisa Åkerman, Hajusteentekijän tytär. Olipa jännittävä ja mielenkiintoinen tarina Ilussasta, joka on äitinsä Namirtun kanssa Assurissa opettelemassa hajusteiden tekemistä, eikä ymmärrä mikseivät he voi palata Assyriaan. Kaikki selviää aikanaan kun Ilussa on orjansa Erentun ja tämän ystävän Rahiman kanssa paettava Ahurun avustuksella Heetin ja Egyptin kautta Assyriaan. 

Kati Outinen, Niin lähelle kuin muistan. KO kirjoittaa hyvin. Tarina vie mukanaan ja kieli on sujuvaa, elämässä sattuu ja tapahtuu. KO on määrätietoinen tyttö ja tietää mitä haluaa, käy tanssitunneilla, soittotunneilla ja näytelmäkerhossa ja pyrkii teatterikouluun jo ennen kuin yo-kirjoitusten tulokset ovat tulleet. Kirjan alku sujuu vauhdikkaasti ja luen mielenkiinnolla, mutta puolen välin tuntumassa kyllästyn, kiertueita ja jännitystä saako rooleja, tytär elämän keskipiste ja suuri ilo.