David Sedaris, Calypso. DS kirjoittaa omaelämäkerralliseen tyyliin omasta ja sisarustensa keski-ikäisestä elämästä. Tarinoita värittää huumori, varsin erikoislaatuinenkin ja kirjan kannessa mainitaankin hänen olevan huumorikirjallisuuden kiistaton kuningas. Askelmittarista koituva pakkomielle, roskien keräily ja vatsavaivat (ripuli), sisarusten yhteiset lomat ja ruokailut ym. ovat varsin värikästä luettavaa.
Sosuke Natsukawa, Kissa joka rakasti kirjoja. Rintaro on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lukiolaispoika, joka asuu vaarinsa antkivariaattia pitävän vaarinsa kanssa. He molemmat rakastavat kirjoja. Yhtenä aamuna vaari on kuollut ja Rintaro jää yksin. Sayo käy tuomassa reissuvihon ja patistaa kouluun, samoin Ryo, mutta eräänä päivänä kirjakauppaan ilmestyy raidallinen puhuva kissa, joka johdattaa Rintaron labyrinttiin suorittamaan kirjanpelastustehtäviä. Kirja on kuin aikuisten satu, mutta todellisten asioiden äärellä, huomaavaisuus, ystävällisyys, auttavaisuus, kaikkea löytyy kirjoista.
Suvi Ratinen, Omat huoneet. Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten. Viihdyin Ratisen kuvaamissa naiskirjailijoidemme huoneissa 1900-luvun alkupuolella. Miehille tehtiin asuntoihin suuret huoneet isoinen kirjoituspöytineen, vuoteineen ja jopa mukavuuslaitoksineen, mutta rouvan paikka oli keittiöpöydän nurkalla tai makuukamarin nurkassa, jopa saunatauskamarissa (Elsa Heporauta), kannon tai kiven nokassa (Anni Swan) tai sitten paras kirjoitusrauha löytyi vasta vankilassa (Hella Wuolijoki) tai Nikkilän parantolassa (L.Onerva). Toki naiskirjailijat pitivät myös kirjallisia salonkeja (Minna Canth, Maila Talvio, Hella Wuolijoki, Helmi Krohn), ja jollakin oli jopa oma lukittava huone, jonne kenelläkään ei ollut pääsyä (Maila Talvio). Kirjoittavien naisten elämä ei ollut helppoa, usein raahustettiin asunnttomana ja nälässä pitkin sukulaisten nurkkia, kesäloman ajaksi jäätiin kaupunkiin kun muu perhe lähti maalle tai päinvastoin, jäätiin syksyllä kirjoittamaan. Tämä on minusta hieno kirja kirjailijahistoriastamme ja mukavan sulavasti kirjoitettu.
Jukka M. Heikkilä, Sisilian prinsessa. Varsin mielenkiintoinen kertomus antiikin historiasta naisen näkökulmasta. Lanassa on Sisilian kuninkaan tytär, joka naitetaan 14-vuotiaana Epeiroksen kuninkaalle. Lanassa pettyy avioliittoonsa ja pakene ja menee naimisiin Makedonian kuninkaan kanssa. Ei ole ensi huuman jälkeen auvoisa tämäkään liitto ja hän pakenee palvelijansa Sofian kanssa. Loppuelämänsä Lanassa viettää kaksin vuosittain vaihtuvan palvelijansa kanssa pienellä saarella Kykladeilla.
Marianna Kurtto, Seitsemäs piste. Ihastuin alussa hienoon ja värikkääseen kieleen, mutta kirjan puolivälissä tajusin, etten enää tajua mistä tässä kahden sisaruksen tarinassa lopulta on kyse. Jätin lopun lukematta, liian scifiä minun makuuni.
