Tammikuun 2018 kirjat

Arundhati Roy, Äärimmäisen onnen ministeriö. En tiedä johtuuko pimeyden aiheuttamasta väsymyksestä, mutta tämä kirja ei vain sytyttänyt. Hautausmaalle asumaan asettuvan Anjumin tarina on kiinnostava ja siinä on monia sivujuomia, mutta ei kun ei, 150 sivua riitti.
Kazuo Ishiguro, Haudattu jättiläinen. Ihastuttava kertomus Axlin ja Beatricen matkasta yli kukkuloiden ja metsien, kelttien kylästä luostariin ja hirviön luolaan, tarkoituksenaan löytää kauan sitten kadonnut poikansa, josta he tosin eivät muista juuri mitään. Muisti on kadonnut kuin sumuun, mutta he uskovat, että se palaa, kunhan lohikäärme on surmattu.
Pirkko Saisio,Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Varsin hauskoja tapahtumia isoäidin ja tyttärenpojan (nollasta kuusivuotiaaksi)  tapaamisista ja monenmoisten elämänalueiden pohdinnoista.
Jojo Moyes, Ne, jotka ymmärtävät kauneutta.Tykkäsin tästä aika lailla. Historiaa (Ranska 1916), ystävyttä, rakkautta, jännitystä (Lontoo 2006). Sophie Lefevren muotokuva löytyy Livin makuuhuoneen seinältä ja S.F. sukulaiset peräävät taulua itselleen.