Evie Woods, Kadonnut kirjakauppa. Tykkäsin. Martha osuu apulaiseksi taloon, jossa hänen tapaamansa Henry arvelee aiemmin sijainnen kirjakaupan. He yhdistävät tietonsa ja saavat selville, että kirjakaupan omisti Ophaline, josta on vaikea löytää tietoja pengottua esiin, mutta he pengottua esiin vanhan käsikirjoituksen, kirjeitä ym, joiden avulla mysteeri alkaa aueta. Tapahtuu vähän epätodellisia asioita, muttei liikaa, jotta jaksoin lukea.
Svetlana Aleksijevits, Viimeiset todistajat. Sata lapsille sopimatonta tarinaa. Kirjailija on dokumentoinut Neuvostoliiton raaassa sodassa 1941-45 selvinneiden lasten kertomuksia siitä miten heidän mummonsa, isänsä, äitinsa, naapurinsa... vietiin, koti poltettiin, oltiin jatkuvassa nälässä, heitä kuljetettiin karjavaunuissa, miten onnistuttiin pakenemaan ja saatin suoja jonkun kotoa tai partisaanien luona. Toisinaan joku löysi myöhemmin vanhempansa, sisaruksensa tai naapurinsa, mutta monen lapsuus jatkui lastenkodissa. Järkyttävää luettavaa, mutta on hyvä kun joku on kirjannut tarinat muistiin. Ihan kaikkia en jaksanut lukea, koska tarinat alkoivat toistua.
Leelo Tungal, Toveri lapsi. Voi miten hauskasti kirjoitettu kirja. Vaikka kyseessä on 1950-luvun Viron vaikeat vuodet kun perheestä vietiin isä tai äiti tai mummo.... ja vankeutta sai mistä tahansa mikä ei ollut tarpeeksi venäläistä, kuten Leelon äiti, joka opetti virolaisittain. Leelo on tarkkaavainen pikkutyttö ja oivaltaa asioita omalla tavallaan, mistä syntyy hauskoja tai ei niin hauskoja sattumuksia. Kirja on kirjoitettu pikku-Leelon suulla ja on todella mukavaa luettavaa.
Fernando Aramburu, Poika. Ortuellan koulun kaasuräjähdryksessä kuolee viisikymmentä lasta, joista yksi on Nuco, Nicasio-ukin silmäterä. Nicasio ei luovu tavastaan saattaa poika kouluun tai puhelemisesta hänelle, vaan jatkaa vanhoja tapojaan, mutta käy sitten myös hautausmaalla tapaamassa tyttärenpoikaansa ja lopulta voimien hiipuessa, kertoo tälle tulevansa aivan pian itsekin sinne. Erikoinen ja hyvä romaani.
