lauantai 14. helmikuuta 2026

Helmikuun kirjat 2026

 Johanna Vuoksenmaa, Suurenmoinen matka. 1943 Alma saa kutsun vierailulle Saksaan sen joukoissa muiden omaisensa menettäneiden tapaan. Alma on vaikuuttunut Saksan vieraanvaraisuudesta ja hyvyydestä ja kirjoittaa kotiväelle ylistäviä kirjeitä. Kirje ja muuta Saksaan liittyvää löytyy Ilonan äidin tavaroista kun on liian myöhäistä kysyä asiasta. Kahden limittyvän kertomuksen mukana lukijalle kuitenkin valkenee asian todellinen laita. Hyvä lukuromaani.

Mèlissa Da Costa, Toivoa versovat päivät. Amande menettää miehensä ja odottamansa tyttövauvan. Elämä menettää merkityksensä ja pakenee kaikkea maalle. Vuokraa talon, vältää ihmiisä ja ulkoilmaa, kunnes vähitellen alkaa avautua, osittain talosta löytyneidän kalentereiden ja puutarhaneuvojen sekä talon omistaneen naisen tyttären Jueien ansiosta. Hänestä kehkeytyy puutarhuri, taloon asettautuu kissa ja hän saa hoitaakseen myös vauvan, miehen veljen lapsi. Alkaa ihan uusi elämä kukkakoruineen ja jopa juhlineen.

Claire Keegan, Nämä pienet asiat. Tämän kirjan olen lukenut aiemminkin, mutta tarina on niin koskettavan, että pienen kirjan luki mielellään uudestaan. Pienessä irlantilaiskaupungissa Bill Furlong kuljettaa hiiltä ja puuta seudun asukkaille joulun alla pitkiä päiviä. Hän mietiskelee lapsuuttaan ja sitä miten hänen olisi voinut käydä ellei hänen äitinsä olisi ollut niin hyvän ihmisen talossa palveluksessa. Vaimo ja kolme tytärtä valmistelevat joulua kotona ja Bill järkyttyy luostarin (Magdalen-pesula) tyttöjen huonosta kohtelusta, niin ettei saa surkeaa tyttöä mielestään. Kirjan tarina perustuu sikäli totuuteen, että Irlannissa noita kammottavia  pesuloita on ollut vielä 1990-luvulla.

Joel Jessup, Joulukuun murhat. Selvitä mysteeri. 24 pientä juttua, jotka alkavat aina tohtori Harkerin s-postiin tulleesta kuvasta, joulupallo, joulukuusi, jouluhalko, lumiukko, enkeli, reki, joulukakku.... tähän lopetin, koska en jaksa noin lyhyitä tarinoita, enkä myöskään pohtia rikoksen tekijää muutaman sivun välein.

Emmi Itäranta, Lumen laulaja. Pidin Teemestarin kirjasta todella, mutta tämä ei kyllä uponnut vaikka yritin päästä tarinan mukaan ensimmäisen luvun verran. Tarinassa on liikaa loitsuhahmoja/henkiolentoja, ei ole minun kirjani.