Huhtikuun 2025 kirjat

 Elli Salo, Keräilijät. Arkeologi Heini saapuu Kainuun korpeen ränstyneelle leirintä-aluelle. Tarkoitus on kartoittaa seudulle haudattuja sota-ajan jäämistöjä. Leirinitä-aluella on vain Ani, alueen hoitaja ja Ljudmila, Kostamuksesta kotiutunut kirjastonhoitaja. Kolmikon päivät kuluvat verkkaisessa yhteiselossa, kasveja ja marjoja poimien ja jäämistöalueita etsien, välillä vähän juopotellaankin.

Pirjo-Riitta Tähti, Lintuneidit. Kiinnostavaa luettavaa, koska Thiessin sisarukset asuivat Turussa. Isä ja Maman sekä Edna ja Marion ovat kuolleet aiemmin ja neljästä sisaruksesta kaksoset Nora ja Rina elivät viimeiset vuotensa omassa kuplassaan, hyvin vaatimattomissa ja ankeissa oloissa kylmässä hoitamattomassa huvilassa. He eivät huolineet kunnallista apua, jota olisivat saaneet, koska "valitsivat itse oman henkilökuntansa".

Maaliskuun 2026 kirjat

 Jenna Kostet, Valkoisen linnun kaupunki. Ahlgrenin suvun tarina jatkuu. Nyt keskitytään Fannyn elämään ja tietysti samalla Ainan kuulumisiin Egyptin matkalta ja muiden sukulaisten ja ystävien elämään. Mukavaa luettavaa kun liikutaan Turussa.

Mari Renko, Helmisormus kirjekuoressa. Viihdyttävä kertomus Carolinesta ja Nurmeslaisista sukulaisista ja kylänhenkilöistä. Kaukaa haettu aihe, Titanicilta selvinneen Annan ja Viljon uusi elämä New Yorkissa, Carolinen häiden peruuntuminen miehen uskottomuuden vuoksi ja kaukaisten sukulaisten etsiminen Suomesta, ja tietysi rakastutaan, vaikkei ollut aikomus...

Helmikuun kirjat 2026

 Johanna Vuoksenmaa, Suurenmoinen matka. 1943 Alma saa kutsun vierailulle Saksaan sen joukoissa muiden omaisensa menettäneiden tapaan. Alma on vaikuuttunut Saksan vieraanvaraisuudesta ja hyvyydestä ja kirjoittaa kotiväelle ylistäviä kirjeitä. Kirje ja muuta Saksaan liittyvää löytyy Ilonan äidin tavaroista kun on liian myöhäistä kysyä asiasta. Kahden limittyvän kertomuksen mukana lukijalle kuitenkin valkenee asian todellinen laita. Hyvä lukuromaani.

Mèlissa Da Costa, Toivoa versovat päivät. Amande menettää miehensä ja odottamansa tyttövauvan. Elämä menettää merkityksensä ja pakenee kaikkea maalle. Vuokraa talon, vältää ihmiisä ja ulkoilmaa, kunnes vähitellen alkaa avautua, osittain talosta löytyneidän kalentereiden ja puutarhaneuvojen sekä talon omistaneen naisen tyttären Jueien ansiosta. Hänestä kehkeytyy puutarhuri, taloon asettautuu kissa ja hän saa hoitaakseen myös vauvan, miehen veljen lapsi. Alkaa ihan uusi elämä kukkakoruineen ja jopa juhlineen.

Claire Keegan, Nämä pienet asiat. Tämän kirjan olen lukenut aiemminkin, mutta tarina on niin koskettavan, että pienen kirjan luki mielellään uudestaan. Pienessä irlantilaiskaupungissa Bill Furlong kuljettaa hiiltä ja puuta seudun asukkaille joulun alla pitkiä päiviä. Hän mietiskelee lapsuuttaan ja sitä miten hänen olisi voinut käydä ellei hänen äitinsä olisi ollut niin hyvän ihmisen talossa palveluksessa. Vaimo ja kolme tytärtä valmistelevat joulua kotona ja Bill järkyttyy luostarin (Magdalen-pesula) tyttöjen huonosta kohtelusta, niin ettei saa surkeaa tyttöä mielestään. Kirjan tarina perustuu sikäli totuuteen, että Irlannissa noita kammottavia  pesuloita on ollut vielä 1990-luvulla.

Joel Jessup, Joulukuun murhat. Selvitä mysteeri. 24 pientä juttua, jotka alkavat aina tohtori Harkerin s-postiin tulleesta kuvasta, joulupallo, joulukuusi, jouluhalko, lumiukko, enkeli, reki, joulukakku.... tähän lopetin, koska en jaksa noin lyhyitä tarinoita, enkä myöskään pohtia rikoksen tekijää muutaman sivun välein.

Emmi Itäranta, Lumen laulaja. Pidin Teemestarin kirjasta todella, mutta tämä ei kyllä uponnut vaikka yritin päästä tarinan mukaan ensimmäisen luvun verran. Tarinassa on liikaa loitsuhahmoja/henkiolentoja, ei ole minun kirjani.

Tammikuun 2026 kirjat

 Joel Haahtela, Sieunpiirtäjän ilta. Kirja on kuin pitkä kaunis ajatus, jonka ei soisi loppuvan. Haahtela alku kirjoittaa mestarillisesti arvostetusta 1600-luvun hollantilaisesta maalarimestarista. Maalari työstää viimeistä teostaan omassa rauhassaan hioen yksityiskohtia. Hän muistelee edesmennyttä poikaansa ja vaimoaan. Heidät on hienosti sijoitettu kertomukseen ajatuksina ja varjoine jostain menneestä onnesta. Mestari ottaa vastentahtoisesti oppipojan, Jacobin, joka osoittautuu taitavaksi ja josta hän alkaa pitää kuin menetetystä pojastaan. Haahtelan kertomukset ovat aina niin hienoja ja hienovaraisia, että kun kirja loppuu tulee haikeus.

Margaret Atwood, Vanhaa rakkautta. Novellikokoelmat eivät kuulu suosikkeihini ja ehkä siksi otteeni tähänkin kirposi jossain vaiheeessa. Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin, mutta välillä ajatus oli liian korkealla, tai en ainkaan saanut siitä kiinni.

Annina Holmberg, Annabel Lee. Tämä ei ollut makuuni, kertoi kahdesta nuoresta, joiden lähtökohdat ovat erilaiset, mutta ystävystyvät. Minulle tämä oli ns. nuortenkirja. En lukenut kuin kolmasosan.

Guillame Musso, Tyttö ja yö. GM osaa koukuttaa lukijansa. Entisen oppilaitoksensa vuosijuhlaan saapuvat ihmiset muistelevat menneitä, etenkin tuolloin kadonnutta tyttöä. Vanhat tapahtumat saavat aivan uuden kulman kun eri ihmiset ja vanhat muistot vähitellen avautuvat.