Anna Soudakova, Haikara levittää Siipensä. Soudakovan kerronta 1940-luvun Valko-Venäjän kansaa sortavasta hallinnosta muistuttaa ikävästi tätä päivää. Svetan lapsuus on köyhä, mutta veli Andrei luo turvaa ja lohdustusta, kunnes Sveta pääsee enonsa perheeseen ja Andrei lähtee etsimään ihmisarvoista elämää muualta, päätyy Suomeen. Sveta osallistuu mielenosoituksiin ja kirjoittaa kansaa valistavaa informaatiota. Lopulta hänkin näkee parhaaksi lähteä. Tärkeässä osassa Andrein ja Svetan kasvamisessa on naapurissa asuva opettaja Margarita Serafimovna.
Aku Aittokallio, Ihmisten kaupunki. Pieni kirjanen Naantalilaisita vaikuttajista, joista osan tunsin nimeltä, osan ihan henkilönä ja jotukut olivat ihan tuntemattomia, vaikka olen koko ikäni asunut Naantalissa.
Anna-Riikka Carlson, Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. Vaikka kyseessä on kiinnostava kirjailija, ei päiväkirjamainen tyyli, joka tuntui välillä puisevalta ja Välillä tuntui, että kirjoittaja kertoo enemmän itsestään kuin Eeva Kilvestä. En siis saanut luettua loppuun.
Maija Kajanto, Sitruunakevät. Krisse ja Tommi palaavat Kroatiasta Pyhävirralle. Talo järven rannalle alkaa valmistua, mummo kuolee ja jättää jälkeensä arvoituksen: ränstyneen talon. Monenmoista juonenkäännettä ja ihmistä aikaisemmasta osasta, joita en ole lukenut, enkä lue jatkojakaan. Kirjan nimi ei kyllä sano mitään kirjasta. Ei ole ihan minun genreäni.
