Elokuun 2025 kirjat

 Jessica Bull, Kovaonninen hatuntekijä. Leppoisa murhamysteeri Hampshiren maaseudulla 1795, jossa hatuntekijä, pitsinnyplääjä, löytyy hienostohäiden alkaijaisiksi komerosta surmattuna. Paikalle osuu Jane Austen, joka rakastaa mysteerien ratkomista, vaikkakin vähän kömmähdellen. Kun murhatun Zoe Renardin kaulakoru löytyy Janen sairaan veljen taskusta, saa Jane pontta tutkimuksiinsa, koska tietää ettei hänen kiltti viaton veljensä kykene murhaan eikä varkauteen.

Satu Rämö, Rakel. Hildur-sarja jatkuu, jo neljäs osa. Tämä oli minusta taas parempi kuin edellinen osa, ei ollut niin paljoa toistoa ja tarina eteni. Hildur saa aina vain uusia tetoja perheestään, ja haastattelee äitinsä ystävää ja rakastettua vanhainkodissa, jota melkein saa tietoja vanhoista murhista.... tehokalastus ja kalatalous tällä kertaa tarinana juonessa mukana.

Heinäkuun 2025 kirjat

 Eevi Iisakkila, Majatalo omenapuiden katveessa. Kesään sopiva hömppäromaani. Lila pitää majataloa Kaunisjärvellä  kun ei muutakaan ole keksinyt miehensä Kaapon kuoleman jälkeen. Vieraat ovat erilaisia ja erikoisia, keittiössä häärää Marikki. Miehiäkin on, muttei ihan sitä oikeaa, paitsi ehkä viestittelykumppani Hugo...

Ann-Christin Antell, Valkea Lilja. Tämä on mielestäni tähän asti paras Antellin romaani. Adelin perhe, taiteilija ja Turun taidemuseon intendentti Amos, äiti Matilda ja tyttäret Thyra, Lily ja Kitty asuvat Naantalissa (Casa Haartmanin talo oikeasti).Taiteilijan urasta haaveileva Lily pääsee fammunsa kanssa Firenzeen kokemaan ja näkemään taidetta, etelän värimaailmaa ja kokee myös rakkauden, jota ei kotosuomeen jäänyt kosija ole hänessä herättänyt. 

Yeon Somin, Pieni korealainen keramiikkapaja. Taitaa olla ensimmäinen korealaisen kirjailijan teos jonka olen lukenut. Tarina alkoi niin verkalleen, että mietin lopetanko lukemisen, mutta onneksi jatkoin, sillä kirja oli mukavaa luettavaa erilaisine ihmisineen. Päähenkilönä on Jeonming, joka päätyy pajalle sattumalta etsiessään kahvilaa. Hän on lopettanut työnsä tv-käsikirjoittajana ja miettii uutta suuntaa elämälleen. Keramiikkapajan avulla hän saa uusi ystäviä, löytää vanhoja ja saa uutta tekemistä ja uuden työn itselleen.

Kesäkuun 2025 kirjat

 Mihail Siskin, Sota vai rauha, kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. Venäjän historiaa ja kulttuuria emigranttikirjailijan mielenkiintoisesti kirjoitetuissa tarinoissa. Naapurissamme mikään ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa, vaan siellä eletään edelleen "keskiajalla". Kansa kärsii ja alistuu koska se on ainoa keino pysyä hengissä.

Niklas Natt och Dag, Toiveet ja kohtalo. NNOD kirjoittaa hyvin ja historia on hallussa, koska hän kirjoittaa oman sukunsa tarinaa, mutta nyt en jaksanut lukea kuin puolet. Kirjassa on 544 sivua ja kun luen illala ennen kuin nukahda, jää tarina vaisuksi. 

Silja-Elisa Laitonen, Taakka. Suviranta-trilogian neljäs osa. Raakel alkaa saada vaativampia tehtäviä rikospoliisissa, mutta kotona ei mene hyvin. Elisa (Eino-sedän tytär) on kapinointivaiheessa, eikä Voitonkaan arki ole aina ihan leppoisaa. Hautaviidan kanssa alkanut suhde ei etene, eikä pääty, Greta-äiti on oma mahdoton itsensä.

Guillame Musso, Joku toinen. Olipa jännittävä juhannuksenaluskirja. Rikas perijätär löytyy raaasti surmanttuna jahdiltaan Cannesin rannikolla. Ratkaisu on aika erikoinen ja outo, en olisi ihan heti osannut arvata.

Fiona Valpy, Mehiläishoitajan salaisuus.Eliane ja Aby. Ranskaan 30-luvulle ja vuoteen 2017 sijoittuva varsin mukava kertomus.   Maaseutua, mylly, kartano, rakkautta, sota, salaisuuksia ja ihmissuhteita. Oli oikein mieluisaa lomalukemista.

Toukokuun 2025 kirjat

 Donna Leon, Mitä kylvät. Komisario Guido Brunetton tutkimuskia. Sattumat johtavat toisinaan melkoisiin tapahtumiin. Guido saa appiukoltaan tehtäväksi ottaa selvää onko eräs tietty palazzo myytävänä kuten huhutaan. Guido tapaa palazzon portilla srilankalaisen miehen, joka vähän ajan kuluttua löytyy murhattuna ja tutkimukset vievät kauas menneisyyteen, jolloin selviää toinenkin murha ja se, ettei palazzon omistaja ole muurin takana asuvien nunnien mukaan miellyttävä ihminen. Leonia on aina mukava lukea.

Trude Teige, Isoäiti tanssii sateessa. Tekla rakastuu saksalaiseen Ottoon ja lähtee tämän mukana Saksaan. Perillä selviää, että Oton kotitalo on venäläissotilaiden hallussa ja perheestä jäljellä sairas isä sekä taloudenhoitaja. Otto tapetaan, Tekla saa apua, mutta pääsee vasta monien vaikeuksien jälkeen takaisin kotimaahansa. Juni on teklan tyttären Lillan tytär ja löytää selityksiä isovanhempiensa menneisyyteen tyhjätessään perintötaloa saaressa.

Huhtikuun 2025 kirjat

 Hannu Väisänen, Viisikko. Sisarukset kokoontuvat Anteron luokse Ranskassa sijaitsevaan entiseen pappilaan. Keskustellaan, muistellaan, kokataan, tutustutaan ympäristöön. Anteron kertomus Vanhuskorvesta ukonilman aiheuttaman sähkökatkon aikana saa väkisinkin ajatukset tämän päivän vanhusten- ja sairaidenhoitoon. "Finlandia-voittajan monisävyinen romaani sisarusparvesta, vanhenemisesta ja muistin petollisuudesta"

Eveliina Talvitie, Helga. Minulle ennestään tuntematon kirjailija yllätti mukavalla tarinallaan maataloon nuoresta emännän Helgan rohkeudesta muuttaa kaupunkiin toteuttamaan unelmaansa ompelijan ja oman ompelimon omistajaksi.

Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan joulutarinat. Puuvillatehdas-sarjasta tuttujen perheiden joulunviettoa Naantalissa 1865 Loviisa Helin odottaa miestään meriltä kotiin jouluksi, Örndahlin ruukilla 1896 Jenny ja Fredrik Barkerin ja heidän adoptioimiensa Martan ja Aapon kera, sekä Littoisten verkatehtaalla Falken linnassa 1939 Paulan, Olavin ja Silvia Falken luona odotetaan Rikhardia ja Eemiliä sodasta kotiin. Sain joulutarinat luettavaksi vasta nyt, mutta kyllähän tarinat pääsiäsisenäkin viihdyttivät.

Gabriel Garcia Márquez, Elokuussa nähdään. Postuumina kirjailijan lasten julkaisema pienoisromaani. Tarina on kaikessa herkkydessään ja tarkkanäköisyydessään nautinnollinen lukukokemus. Vaikka Ana Magdalenan vuosittaiset vierailut Karibianmeren saarella äitinsä haudalla alkavat vuosi vuodelta olla hurjempia.

Maaliskuun 2025 kirjat

 Ilana Aalto, Vartin voima. 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi. Tämä on siis kirja jonka avulla olisi tarkoitus oppi siivoamaan kotia ja vähentämään tavaraa pienissä erissä. Asia, jota olen harjoittanut aina, ei vain ole tuottanut kummoista tulosta. No, jatkan samaan malliin.

Erin Litteken, Ukrainan kadonneet tyttäret. Tämä on hyvä, järkyttävä ja ajankohtainen kertomus Saksan ja Venäjän Ukrainan hävittämisestä 1941-48. Tarina on fiktiivinen, mutta kirjailija on käyttänyt isoisovanhempiensa tarinoita sodan kauhuista Vlonyan kylästä ja matkasta läpi sodan runtelemien maiden ja kaupunkien pakolaisleiriltä toiseen. 

Katariina Ponteva, Mansikkaa & rosmariinia. Toscanalaista jäätelöterapiaa. Tämäpä oli kiva "keittokirja"! Kertoo Domenicosta, joka tekee erikoisia jäätelömakuja, joita tullaan nauttimaan kaukaakin, hän suosittelee asiakkailleen juuri oikean maun (yrtin) heidän potemiinsa vaivoihin ja kaikkien mielialan kohoamaan.

Helmikuun 2025 kirjat

 Anna Soudakova, Haikara levittää Siipensä. Soudakovan kerronta 1940-luvun Valko-Venäjän kansaa sortavasta hallinnosta muistuttaa ikävästi tätä päivää. Svetan lapsuus on köyhä, mutta veli Andrei luo turvaa ja lohdustusta, kunnes Sveta pääsee enonsa perheeseen ja Andrei lähtee etsimään ihmisarvoista elämää muualta, päätyy Suomeen. Sveta osallistuu mielenosoituksiin ja kirjoittaa kansaa valistavaa informaatiota. Lopulta hänkin näkee parhaaksi lähteä. Tärkeässä osassa Andrein ja Svetan kasvamisessa on naapurissa asuva opettaja Margarita Serafimovna.

Aku Aittokallio, Ihmisten kaupunki. Pieni kirjanen Naantalilaisita vaikuttajista, joista osan tunsin nimeltä, osan ihan henkilönä ja jotukut olivat ihan tuntemattomia, vaikka olen koko ikäni asunut Naantalissa.

Anna-Riikka Carlson, Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. Vaikka kyseessä on kiinnostava kirjailija, ei päiväkirjamainen tyyli, joka tuntui välillä puisevalta ja Välillä tuntui, että kirjoittaja kertoo enemmän itsestään kuin Eeva Kilvestä. En siis saanut luettua loppuun. 

Maija Kajanto, Sitruunakevät. Krisse ja Tommi palaavat Kroatiasta Pyhävirralle. Talo järven rannalle alkaa valmistua, mummo kuolee ja jättää jälkeensä arvoituksen: ränstyneen talon. Monenmoista juonenkäännettä ja ihmistä aikaisemmasta osasta, joita en ole lukenut, enkä lue jatkojakaan. Kirjan nimi ei kyllä sano mitään kirjasta.  Ei ole ihan minun genreäni.